Luonnonkasvit puutarhassa
Kielo kasvaa luonnonvaraisena ja on Suomen kansalliskukka.
Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan erilaisia luonnonkukkia voi ihailla kotipuutarhassaankin. Moni viherpeukalo tuo usein mukanaan pieniä löytöjä matkan varrelta ja istuttaa ne pihalleen. Kauniita luonnonkasveja leviää puutarhaan myös itsestään.
Menestymisen eväät puutarhan hoitoon
Kotimaista alkuperää olevat luonnonkasvimme ovat kestäviä, ilmastoomme ja paikan maaperään sopeutuneita. Ne tarjoavat mainiosti kestävän perustan myös kotipuutarhalle. Luonnonkasvien lisäksi voi istuttaa harvinaisuuksia ja erikoisuuksia. Ne menestyvätkin parhaiten istutettuna muiden kasvien suojaan; joko kestävämpien pensaiden joukkoon tai maanpeittokasvien ja muiden perennojen vierelle.
Monet luonnonkasvimme ovat hyvin näyttäviä myös puutarhan kukkatarhassa. Kasvit kannattaa kuitenkin aina istuttaa alkuperäistä kasvupaikkaa muistuttavaan paikkaan. Hiekka‑ tai moreenimaahan valitaan kasveja, joiden tiedetään luonnostaan kasvavan kyseisissä paikossa. Näin saadaan luonnollinen ja helppohoitoinen sekä tällaisessa paikassa menestyvä kokonaisuus. Jos puutarhassa on puolestaan varjoista, lehtomaista metsää, niin sinne perustetaan metsäpuutarha ja istutetaan lehdossa viihtyviä luonnonkasveja. Niiden joukkoon sopii istuttaa muualtakin kotoisin olevia lehtometsän varjoperennoja. Samalla tavalla käydään läpi kaikki puutarhan kasvupaikat ja muutetaan ne luonnollisiksi, vain ihmisen ohjaavaa kättä tarvitseviksi puutarhakasviyhdyskunniksi.
Vanhan rakennuksen puutarhassa kasvaa usein jo ennestään luonnosta peräisin olevia ja terveitä peruslajeja. Kasvivalikoimaa lisättäessä kannattaa suosia nimenomaan luonnonlajeja ja vanhoja perinnekasveja. Näitä löytyy niin pensaiden, puiden, köynnösten kuin perennojenkin joukosta. Esimerkiksi humala on sopiva köynnös vanhan rakennuksen pihapiiriin (kunhan paikka ei ole liian kuiva ja paahteinen).
Kotimaiset luonnonkasvit kehittyvät puutarhassa monivartisiksi, runsaskukkaisiksi mättäiksi. Niiden kasvuvoima saattaa yllättää kokeneemmankin puutarhurin! Luonnonkasveja on vain muistettava myös hoitaa luonnonmukaisesti; antaa kasvurauha eikä häiritä haravoinnilla.
Omassa pihapiirissä saattaa kasvaa esimerkiksi:
- ahomansikka,
- harakankello,
- hiirenvirna,
- isomaksaruoho,
- karhunköynnös,
- keltakurjenmiekka,
- kirjopillike,
- kissankello,
- mesimarja,
- metsätähti,
- rentukka tai
- tähkätädyke.
Lue lisää luonnonvaraisista kasveista Kasvikortistossa
Muita luonnonvaraisia kasveja
Lisäksi puutarhasta löytyy varmasti luonnonlajistoomme kuuluvia puita. Sinne itsestään kulkeutuneita tai taimena muualta tuotuina. Löytyykö pihastasi sekä raudus- että hiekoivu (erotatko ne toisistaan)? Entä kukkiiko tuomi, haviseeko haapa tai löytyykö vaahteran "neniä" pihastasi?
Kasvikortistossa tietoa myös muista puista!
Muistattehan retkillänne, ettei jokaisenoikeus anna oikeutta ottaa toisen maalta kasveja juurineen, vaan siirtoon tarvitaan maanomistajan lupa. Rauhoitettuihin ja alueella harvinaisiin kasveihin ei pidä koskea lainkaan!
Jos kuitenkin olet omilla mailla tai muuten luvallisilla teillä, niin esimerkiksi ojanpientareilla kasvaa monenlaista kaunista kukkijaa, joiden siirto pienissä määrin ei vaikuta alueen kasvillisuuteen. Alkuja otettaessa on myös pidettävä mielessä, että kasvimättäästä pitää jäädä jäljelle riittävästi kasvun jatkumiseen eikä taimenotosta saa jäädä jälkiä. Kuusen- ja männyntaimia (tai muita puiden taimia) otetaan puolestaan vain paikoista, missä ne eivät millään voi kasvaa täysikasvuisiksi alkuperäisillä paikoillaan. Kasvien ystävä huolehtii aina myös ympäristöstä.
Tarkemmin jokaisenoikeuksista.
Asiantuntevaa tietoa sekä mainioita ideoita luonnonkasvien käytöstä puutarhassa voit lukea Pentti Alangon kirjasta Luonnonkasvit puutarhassa (Tammi 1998).
Ohje
Jokaisenoikeudet ja velvollisuudet
Muistattehan retkillänne, ettei jokaisenoikeus anna oikeutta ottaa toisen maalta kasveja juurineen, vaan siirtoon tarvitaan maanomistajan lupa. Rauhoitettuihin ja alueella harvinaisiin kasveihin ei pidä koskea lainkaan!
Jos kuitenkin olet omilla mailla tai muuten luvallisilla teillä, niin esimerkiksi ojanpientareilla kasvaa monenlaista kaunista kukkijaa, joiden siirto pienissä määrin ei vaikuta alueen kasvillisuuteen. Alkuja otettaessa on myös pidettävä mielessä, että kasvimättäästä pitää jäädä jäljelle riittävästi kasvun jatkumiseen eikä taimenotosta saa jäädä jälkiä. Kuusen- ja männyntaimia (tai muita puiden taimia) otetaan puolestaan vain paikoista, missä ne eivät millään voi kasvaa täysikasvuisiksi alkuperäisillä paikoillaan. Kasvien ystävä huolehtii aina myös ympäristöstä.
Tarkemmin jokaisenoikeuksista.
Asiantuntevaa tietoa sekä mainioita ideoita luonnonkasvien käytöstä puutarhassa voit lukea Pentti Alangon kirjasta Luonnonkasvit puutarhassa (Tammi 1998).
Tutustu eri kasveihin:Kasvikortisto