Luonnonvarakeskus tiedottaa: maan ravinnevarannot hyötykäyttöön

Vihanneslajien fosforilannoitustarpeesta erilaisilla mailla on ollut niukasti tietoa, sillä Suomessa tutkimus aiheesta aloitettiin vasta 2010-luvulla. Luken hankkeissa on selvitetty fosforilannoituksen satovaikutuksia eri vihanneslajeilla yhteensä 23 kenttäkokeessa Luken koepaikoilla. Lisäksi tilayhteistyönä on tehty yli 20 koetta vihannesviljelmillä.

Tulosten mukaan vihannekset eivät vaikuta olevan selvästi vaativampia maan fosforipitoisuuden suhteen kuin viljat tai nurmet, joiden satovasteista on tehty huomattavasti enemmän tutkimusta, kertoo Luken erikoistutkija Terhi Suojala-Ahlfors.

Fosforilannoitus tuotti selkeää sadonlisää joinakin koevuosina mailla, joiden fosforipitoisuus oli korkeintaan tyydyttävässä viljavuusluokassa. Korkeampien viljavuusluokkien mailla ei vuotuinen fosforilannoitus vaikuttanut sadon määrään tai sen laatuun.

Tulokset perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Pyhäjärvi-instituutin Vihannestuotannon kestävä ravinnehuolto -hankkeessa tehtyihin tutkimuksiin sekä Luken aiemmin tekemiin kenttäkokeisiin. Niitä esitellään 18.6. Luken ja Pyhäjärvi-instituutin järjestämässä Uutta tietoa vihannesten ravinnehuoltoon -webinaarissa.

Typpi ja fosfori ovat keskeisiä ravinteita sadontuoton kannalta. Niiden käyttöä lannoituksessa on tarpeen optimoida lannoituksen taloudellisuuden varmistamiseksi ja haitallisten vesistövaikutusten minimoimiseksi.

Kun kokeissa matalien viljavuusluokkien mailla lisättiin kevätlannoituksessa fosforia suurin ympäristöohjelmassa sallittu määrä, peltoon jäi käyttämätöntä fosforia useita kymmeniä kiloja. Korkeampien viljavuusluokkien mailla fosforitaseet olivat ympäristöohjelmien sallittuja lannoitusmääriä käytettäessä alijäämäisiä, ja maahan aiemmin kertynyt fosfori tyydytti sadon fosforitarpeen, kertoo Luken erikoistutkija Risto Uusitalo.

Suuret fosforitaseen ylijäämät eivät ole perusteltuja sadontuoton kannalta edes fosforiluvultaan välttävän viljavuusluokan mailla. Tyydyttävän fosforiluokan mailla maan fosforivarannot riittävät varmistamaan kasvin sadontuoton normaalivuosina. Sadon fosforin ottoa vastaava lannoitus ylläpitää maan viljavuuden.

Fosforia joutuu peltomaasta vesistöihin eroosioaineksen ja liukoisen fosforihuuhtouman kautta. Riski hävikille kasvaa maan fosforipitoisuuden kasvaessa, joten peltomaan fosforipitoisuutta ei tulisi nostaa kasvien todellista tarvetta korkeammaksi. Kasvukauden ulkopuolinen sää vaikuttaa merkittävästi ravinnekuormituksen määrään. Myös viljelijällä on useita keinoja hallita kuormitusta.

Ravinnekuormitusta on helpoin vähentää sen alkulähteellä. Lannoituksen ajoitus ja tarpeenmukaisuus ovat tärkeitä, jotta ravinteet päätyvät kasvien käyttöön. Maan hyvä rakenne ja vesitalous ovat avaintekijöitä suotuisien kasvuolojen luomisessa, muistuttaa asiantuntija Sauli Jaakkola Pyhäjärvi-instituutista.

Maan rakennetta voidaan ylläpitää ja parantaa myös sopivan kasvillisuuden avulla. Kasvipeitteen maksimointi estää kiintoaineksen eroosiota ja suojaa maan pintaa veden vaikutuksilta. Syväjuuriset kasvit edistävät huokosrakennetta juurikanavillaan ja vahvistavat maan mururakennetta, mikä lisää veden varastoitumista ja vähentää ravinnehuuhtoumia. Myös kerääjäkasveja kannattaa käyttää satokasvin jälkeen.

Kastelu on vihannesviljelmillä tarpeen sadon turvaamiseksi ja ravinteiden tehokkaan käytön varmistamiseksi. Hankkeessa tarkasteltiin kastelun taloudellisuutta ja vaikutuksia typen huuhtoumariskiin kasvumallinnusta ja 30 vuoden sääaineistoja hyödyntäen.

Mallinnuksen mukaan kastelu on taloudellisesti kannattavaa ja sen merkitys on vain kasvanut viime vuosina. Kasvien tarpeen mukainen kastelu näyttäisi myös vähentävän typen huuhtoumia, kun annettu lannoitus pystytään hyödyntämään tehokkaammin myös kuivina jaksoina, toteaa johtava tutkija Tapio Salo Lukesta.

Vihannesten ja muiden erikoiskasvien tuotannossa on tärkeää varmistaa viljelyn taloudellinen kannattavuus ja samalla hallita viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nämä tavoitteet eivät useinkaan ole ristiriidassa, sillä monet ympäristön varjelemiseen tähtäävät keinot parantavat peltojen kasvukuntoa ja satovarmuutta ja tuovat taloudellista hyötyä etenkin pidemmällä aikavälillä.

Vihannestuotannon kestävä ravinnehuolto -raportti
Vihannestuotannon kestävä ravinnehuolto -hanke
Fosforilannoitus avomaanvihannesten tuotannossa -tietokortti

Luonnonvarakeskuksen tiedote 18.06.2021