Kesäkuun kukkijat: rusokuusamat ja rikot ilahduttavat puutarhassa

Rusokuusamat (Lonicera tatarica) ovat isoja, 3-4 metriä korkeita suoja- ja taustapensaita. Melko nopeasti kasvava laji soveltuu myös tienvarsien kasvillisuudeksi, kun sitä leikataan säännöllisesti eikä pensas jää raskaimman aurauslumikuorman alle. Se sietää tiesuolaa sekä kestää kohtalaisen hyvin leikkausta, tuulta ja ilmansaasteita. Sen sijaan alasleikattu vanha kasvi toipuu heikosti.

Rusokuusamat menestyvät VII-vyöhykkeellä saakka. Kasvupaikka saa olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, mieluiten tuore ja runsasravinteinen. Kuivuudessa lehdistö saa helposti härmätartunnan.

Osa pensaista on risteymiä, jotka ovat koristearvoltaan vähintään yhtä hyviä kuin aito rusokuusama. Haarat ovat pystyt tai siirottavat, ruskeat tai harmaat, vanhana lähes mustat ja hilseilevät. Tyviversoja muodostuu kohtalaisen runsaasti. Sinertävänvihreät lehdet puhkeavat aikaisin, kun taas kellertävä syysväri kehittyy melko myöhään.

Kukinta kestää noin kolme viikkoa kesäkuun loppupuolella. Pienehköjen kukkien väri vaihtelee siemenistä lisätyillä pensailla valkoisesta punaiseen. Niitä muodostuu jo nuoriin pensaisiin. Teriön liuskat ovat leveät ja pyöreähköt. Marjat ovat tavallisesti oranssinpunaiset.

Rusokuusaman lajikkeista tunnetuimpiin kuuluu vaaleanpunakukkainen ’Rosea’. Suomalainen ’Sanna’ on myös roosa lajike. Pensas on tyveltä asti tuuhea ja pyöreähkö. Alba-lajikkeella on valkoiset kukat. Samoin valkokukkainen ’Poutapilvi’ erottuu muista kasvutavallaan, sillä pensas on hyvin tuuhea, lähes pallomainen ja vain pari metriä korkea ja leveä.

Rikot (Saxifraga) ovat monimuotoisia, matalia kivikkoperennoja. Useimmat viihtyvät paahteessa ohuessa mullassa, mutta lehto- ja varjorikko voivat parhaiten puolivarjossa, kunhan maa on hyvin läpäisevää.

Kasvit tyytyvät 10-20 cm paksuun kasvualustaan. Valkoiset ja punasävyiset kukinnot koostuvat pienistä säteittäisistä kukista. Kukinto sijaitsee lehtiruusukkeen yläpuolelle nousevan vanan latvassa. Ruusukkeet muodostava löyhiä tai tiheitä mättäitä.

Patjarikon (Saxifraga Arendsii-ryhmä) tiheä, talven yli vihreänä säilyvä kasvusto tuo mieleen sammaleen. Lajikkeen mukaan valkoisesta purppuranpunaiseen vaihtelevat kukat kohoavat vain 10 cm maanpinnasta. Kukinta alkaa kesäkuun alkupuolella. Paahdetta kestävä laji jaetaan, kun kasvusto ruskistuu keskeltä.