Satokauden päätös ja talvikuun juhla

Joulukuussa ei tehty pitkälle kantavia sääennusteita, lähiaikojen säitä saatettiin ennakoida. Tuomaan päivälle (21.12.) osuu kuitenkin muutama sanonta maakunnista. Heinäjokinen sanonta: " Jos talviseisauspäivänä aurinko paistaa niin kauan, että rakuuna ehtii hevosen selkään ja alas, tulee seuraava kesä olemaan erittäin poutainen ja kuiva". Kivennapalaisten mielestä joulumyrsky ennakoi kevätkesäisiä ukkosia. Koivistolaiset tiesivät, että " Jouluna jos on kesä, niin pääsiäisenä on talvi".

Pakkasta ja lunta toivotaan ja odotellaan etelään ainakin jouluksi. Pohjoisessa niitä riittää jo hyvissä ajoin ennen joulua, ja paljon sen jälkeenkin.

Annan päivä (15.12 ja myöhemmin 9.12.), Tuomaan päivä (21.12.), joulu (25.12. tai Tuomaan päivästä Nuutin päivään) ja Tapanin päivä (26.12.).

Vuodenkiertoon eli ajastaikaan kuului niin pyhäpäiviä, puolipyhiä kuin pienempiä perinteisen elämänmuodon merkkihetkiä. Joulu on alkutalven juhlista tärkein. Silloin kokoonnuttiin muistamaan vainajia, haltijoita ja kotieläimiä tavoilla, ruoalla, oluella ja lauluilla.

"Se, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä pyhäpäivinä vaikuttaa hänen omaansa sekä läheistensä tulevaan onneen ja hyvinvointiin."

Juhlapyhiä oli ennen vuotta 1774 vielä kaksi enemmän, mutta Kuningas Kustaa III vähensi pyhäpäiviä palkollisilta, etteivät nämä vain laiskistuisi liikaa. Poistuneet pyhät olivat apostoli Johanneksen päivä 27.12. sekä viattomien lasten päivä 28.12.

Vuodesta 1120 alkaen aina 1600-luvun lopulle Annan päivää on juhlittu joulukuun 15. juuri joulukuun puolivälissä. Yön on sanottu olleen yksi vuoden pisimmistä. Suomalaisen almanakan tultua käyttöön päivä siirrettiin 9.12. kuten Ruotsissa.

Vanhan päivämäärän mukaan, yön ollessa pisimmillään, oli hyvä aloittaa jouluvalmistelut, olihan jouluun enää yhdeksän yötä. Piti leipoa ja valmistaa jouluolut. Aikaa ei ollut nukkumiselle, vaan ihmiset nukkuivat illalla vain muutaman tunnin ja aloittivat askareet jo puoliltaöin. Aikaa jäi myös kierrellä naapureissa pyytämässä paistinkakkua, joka takasi antajan talolle leivän riittämisen koko vuodeksi ja hyvän kalansaaliin. Olut oli myös erittäin tärkeässä osassa muinaissuomalaisissa juhlissa. Olut toi juhlamielen ja ilon pitoihin.

Tuomaan päivänä aloitettiin pirttien kuuraaminen vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi. Kattoon laitettiin tuoksuvia petäjäkoristeita. Koristeluperinteistä on jäänyt näihin päiviin asti muun muassa Tuomaan risti ja Karjalainen joululintu, jotka molemmat ovat puukonkäytön mestarinäytteitä. Nykyään Tuomaan ristejä ja "kattokäkiä" löytää valitettavan harvoin. Tervaristi maalattiin porttiin tai navetan oveen ja Pohjanmaalla pihalle pystytettiin mäntyristi.

Joulu oli satovuoden, muistamisen ja ilon juhla. Joulun tavat toivat terveyttä, hyvää satoa, onnea ja vaurautta talolle. Jouluna ennusteltiin tulevan vuoden kulkua enteistä ja varmistettiin tulevan vuoden sato erilaisilla uskomuksilla.

• Kurkihirren ja katon väliin heitetyt oljet kertoivat satovuoden onnistumisesta. Jos olkia jäi paljon tuli hyvä sato, ja jos vähemmän tiesi se huonoa vuotta.
• Joulupuurosta mantelin löytäneelle tulee onnekas vuosi ja jos sattuu olemaan naimaton, avioituisi ennen seuraavaa joulupuuroa.
• Kuura jouluna puissa merkitsee paksua tähkää viljassa.
• Linnuille piti antaa aattona jyviä hakotukin päästä, etteivät ne vahingoittaisi viljaa kesällä.
• Sioille ei jouluna saanut näyttää päivää, etteivät ne kesällä menisi aitauksiin vahingon tekoon

Joulusauna oli pyhä paikka. Siellä puhdistui henki ja ruumis ja hiljennyttiin joulun viettoon. Ennen joulusaunaan menoa katettiin kuitenkin joulupöytä, jotta vainajat ehtisivät syödä talonväen saunoessa. Saunan lämmittäminen oli talon isännän työtä.

Muista saunoa ennen keskipäivää, sillä haltijat ja vainajat saapuvat saunomaan iltasella. Huikkaa lähtiessäsi, että "Sauna on vapaa".

Isäntä myös saunoi viimeisenä, valmisteli saunan vainajia varten ja heitti heille löylyt. Jouluruokaa tarjoiltiin vainajien lisäksi myös hengille pitämyspuun juurelta tai riihessä penkiltä tai pöydän alta. Kun henget olivat saaneet ruokansa, saattoi talonväki istua nauttimaan juhlapöydän antimista.

Jouluruoalla ei kitsailtu. Pöydästä piti löytyä kaikkea ja sitä piti myös olla runsaasti. Jos ruoka loppui kesken, se tiesi talon köyhtymistä. Kaikki panostivat joulun tarjoiluihin, jopa köyhimmätkin talot ja jouluruoka pidettiin pöydällä koko joulun ajan. Kotieläimistä piti jouluna pitää myös hyvää huolta ja ruokkia parhailla antimilla, jokaiselle lehmälle oma leipä ja juoma, hevoselle parhaita kauroja ja linnuille lyhteet.

Vanhemman väen ollessa sukulaisissa oli nuorisolla tapana lähteä ajamaan nuoria varsoja ensimmäisen kerran. Hevosella ratsastettiin jopa taloon sisälle ja niin hevosta kuin ratsastajaakin juotettiin oluella. Hevonen sai myös päähän, selkään ja harjaan olutpesun. Tyttöjen suosiota kokeilemaan lähteneille nuorille miehille oli esimerkiksi Kyröjoen varrella tapana pyytää "syli tapaninlankaa". Jos sait tyttöseltä säikeen itse kehrättyä lankaa, saattoi sinulla mahdollisuus valloitukseen.