Taimikasvatuksella aikaistat kasvukautta

Käytä kylvöihin puhtaita astioita ja välineitä – monet kasvitaudit leviävät helposti likaisten välineiden tai vanhan mullan mukana. Kylvöastian on oltava sellainen, että ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Astia täytetään hienojakoisella, hiekansekaisella taimimullalla, joka on luonnonmukaisesti lannoitettu ja kalkittu. Tiivistä hyvin kevyesti. Kasvualusta kastellaan ja mullan pinta tasoitetaan ennen kylvöä.

Kasvualustaan on voitu lisätä kasvua edistäviä Gliocladium -hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Itämisvaiheessa Gliocladium-hyötymikrobit edistävät taimettumista ja juurten kasvua. Lisäksi ne parantavat taimien stressinsietokykyä ja antavat taimille paremman vastustuskyvyn. Gliocladiumin ansiosta taimista kasvaa tasakokoisempia ja voimakkaampia. Mykorritsojen avulla taimet saavat mullasta helpommin vettä ja ravinteita. Mykorritsa myös suojaa kasvin juurta taudinaiheuttajilta.

Erinomainen kasvualusta kylvöksille on myös ekologinen. Esimerkiksi Biolan Kasvusammal on valmistettu 100-prosenttisesta rahkasammaleesta, joka pidättää kosteutta, mutta säilyttää silti ilmavuutensa. Rahkasammaleella on myös luontainen kyky ehkäistä homeiden, kuten taimikasvatuksessa ikävän kanelihomeen, kasvua.

Taimikasvatusaikana kasvien vastustuskykyä voidaan lisätä hyötymikrobien avulla. Gliocladium-sieni on eristetty suomalaisesta peltomaasta. Se elää kasvin juuren pinnalla ja syrjäyttää haitallisia pieneliötä ja parantaa näin kasvin vastustuskykyä. Gliocladium-lisäyksellä on saatu erityisen hyviä kasvutuloksia taimikasvatusaikana. Ammattiviljelijät ovat käyttäneet sitä pitkään.

Sienijuuri eli mykorritsaon kasvin juuren ja sienen muodostama molemmille hyödyllinen kokonaisuus eli symbioosi. Maapallon kasveista noin 90 prosenttia elää luonnostaan symbioosissa sienen kanssa. Sieni saa kasvilta yhteyttämistuotteita ja sieni puolestaan kerää kasville vettä ja ravinteita laajalla rihmastollaan. Kun kasvi saa riittävästi vettä ja ravinteita, se kasvaa hyvin ja on myös kestävämpi tauteja ja tuholaisia vastaan. Taimivaiheessa muodostunut sienijuuri jatkaa kasvuaan ja säilyy kasvin koko eliniän.

Liika typpilannoitus voi haitata mykorritsojen kasvua. Siksi mykorritsat toimivat paremmin luonnonlannoitteiden kanssa. Luonnonlannoitteissa ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön pikkuhiljaa pieneliötoiminnan seurauksena eikä helppoliukoista typpeä ole mykorritsoille haitallisia määriä.

Kylvä siemenet tasaisesti ja peitä siemenen paksuisella multa- tai hiekkakerroksella. Pienet siemenet on helpointa kylvää hajakylvönä. Kostuta kylvöksen pinta hienolla vesisuihkulla. Kylvöksen päälle laitetaan lasilevy tai läpinäkyvä muovikalvo tasaamaan kosteutta. Suojaa kylvös auringolta esimerkiksi sanomalehdellä. Pidä mullan pinta sumuttamalla tasaisen kosteana.

Jotkut lajit itävät valossa, joten siemenet jätetään mullan pinnalle. Tällaisia kasveja ovat muun muassa ahkeraliisa, bellis, heliotrooppi, koristetupakka, keijunmekko ja lobelia.

Taimettumisen jälkeen tarkkaillaan, ettei lämpötila nouse liikaa lasin tai muovin alla. Kate poistetaan aurinkoisina päivinä – tai ainakin huolehditaan tuuletuksesta.

Kurkun, kurpitsojen ja sokerimaissin taimikasvatus aloitetaan vasta toukokuun alussa. Kaikkien näiden vihannesten siemenet ovat niin suuria, että ne voidaan kylvää yksittäin ruukkuihin. Kylvöksiä hoidetaan samalla tavalla kuin hajakylvöjäkin, mutta useimmiten taimet voivat kasvaa samassa kylvöruukussa koko taimikasvatuksen ajan.

Hajakylvönä lisätyt taimet istutetaan omiin ruukkuihinsa, kun niissä on ensimmäiset kasvulehdet. Usein on kuitenkin parasta kylvää alun perin siemenet riittävän harvaan, jolloin uudelleenistutus ei ole tarpeen. Ammattiviljelijöiden suosimat lokerikot ovat taimikasvatuksessa käteviä. Niistä saat istutettaessa taimet helposti irrotettua niiden juuria vahingoittamatta. Kasvualustana ruukutusvaiheessa käytetään joko kylvö- ja taimimultaa tai Puutarhan Turvemultaa.

Pidä kasvualusta tasaisen kosteana. Kastele mieluiten aamuisin. Sumuta kasveja tarpeen mukaan aurinkoisina päivinä haalealla vedellä. Karaise taimet siirtämällä ne ulos muutamaa päivää ennen istutusta.

Muutama viikko ruukutuksen jälkeen voidaan aloittaa lannoitus. Kasvualustaan lisätään esimerkiksi Luonnonlannoite-rakeita, jotka upotetaan ruukun reunaan yhtenäiseksi keoksi. Rakeiden annostus riippuu kasvualustan tilavuudesta ja taimikasvatusajasta. Pitkän taimikasvatusajan vaativien vihannestaimien, kuten tomaatin, ruukkuun lisätään 1 dl rakeita/1 litra kasvualustaa. Tällöin taimikasvatuksen aikana ei tarvita muuta lannoitusta ja kasteluun riittää pelkkä vesi. Luonnonlannoiterakeita voidaan käyttää myös pienempi määrä, jolloin niitä lisätään tarvittaessa tai aloitetaan lisälannoitus Kastelulannoitteella. Taimien alalehtien kellastuminen on selvä merkki lisälannoitustarpeesta.

Tiesitkö? Puutarha.netin Kasvikortistossa on tietoa ja kuvia jo yli 1 400 Suomessa menestyvästä kasvilajista ja -lajikkeesta; niin sisä- kuin ulkokasveistakin.

Tutustu Puutarha.netin Kasvikortistoon