Villejä lupiineja

Lupiinit luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, sillä ne syrjäyttävät Suomessa luontaisesti esiintyviä lajeja. Lupiini leviää juuriston ja siemenien avulla nopeasti laajalle alueelle vähentäen kasvilajiston monimuotoisuutta. Puutarhoista se on karannut joutomaille, tienpientareille, ratapenkereille sekä kedoille ja niityille, ja jopa harjumetsiin. Paikoittain lupiini on vaikeuttanut metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia.

Lupiinien siitepölyä hyödyntävien pölyttäjien osuus on hyvin pieni ja siitepölyn sisältämä lupaniini on myrkyllistä, mikä vaikuttaa haitallisesti muun muassa kimalaisten lisääntymiseen. Lupiinin kukissa ei ole myöskään mettä, jota voisi hyödyntää esimerkiksi hunajantuotannossa. Koska lupiini ei ole myrkyllisyytensä vuoksi sovelias ravintokasvi eikä sen valtaamilla alueilla riitä ravintokasveja pölyttäjille, päiväperhosille ja muille hyönteisille, ne vähenevät alueelta. Tämä muiden kasvien syrjäytyminen sekä hyönteisten vähenemin johtaa luonnon yksipuolistumiseen. Luonnon monilajisuus on ilmastonmuutosta, kasvitauteja ja tuholaisia ajatellen erittäin tärkeää.

Yksi lupiini saattaa tuottaa jopa tuhansia siemeniä, jotka säilyvät itämiskykyisinä vuosikymmenistä jopa vuosisatoihin.

Lupiinien torjuminen on hyvä aloittaa jo keväällä, kun lehdet puhkeavat. Kukintojen katkominen ennen siementen kypsymistä on hyvä ensiapu, mutta se ei yksinään riitä. Kasvustoa pitää niittää useita kertoja kesän aikana.

Jos kasvustot ovat vielä pienet, lupiini kannattaa kaivaa maasta juurineen. Juuret tulee kuivattaa ennen kuin ne laitetaan puutarhajätteisiin. Tämä menetelmä on työläs, mutta tehokas. Pikkutaimet kannattaa kitkeä sitä mukaa, kun niitä ilmestyy.

Laajemmissa kasvustoissa lupiinit tulisi niittää noin neljä kertaa kasvukauden aikana, ennen siementen muodostumista. Näin kasvusto heikkenee ja leviäminen hidastuu. Niittojäte tulee kerätä pois maaperän liiallisen rehevöitymisen estämiseksi. Maan voi myös peittää mustalla muovilla lupiinien kohdalla. Näin kasvi kuolee vähitellen muovin alle.

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Suomen yleisin lupiini.
Monivuotinen komealupiini kasvaa 1–1,5 m korkeaksi. Haarattoman varren terttumainen kukinto on pitkä ja väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen, valkoinen tai jopa kirjava. Komealupiini kukkii yleensä kesä-heinäkuussa, toisinaan jopa syyskuuhun asti. Pitkäruotiset lehdet ovat suipot ja 9–15 sormiset.

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji. Toistaiseksi Suomessa vielä melko harvinainen.
Alaskanlupiini kasvaa noin 50–120 cm korkeaksi. Haarovassa varressa on pysty, terttumainen kukinto. Kukat ovat yleensä sinisä, joskus valkoisia. Alaskanlupiini kukkii kesä-elokuussa. Alapinnaltaan karvaiset lehdet ovat 6–8-liuskaiset ja sirommat kuin komealupiinilla. Alaskanlupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi. Menestyy pohjoisemmassa paremmin kuin komealupiini.