Vuosi 2024 on jälleen karkausvuosi

Suomessa ja Pohjoismaissa vuodesta 2000 alkaen karkauspäivää on juhlittu 29. helmikuuta. Sitä ennen karkauspäivän ajankohta oli helmikuun 24. päivä. Entinen ajankohta juontaa juurensa Julius Caesarin kalenteriuudistukseen vuonna 46 eaa.

"Yksi ajanlaskun ongelma on se, että vuorokausi, eli maapallon pyörähdys itsensä ympäri, ja vuosi, kierros Auringon ympäri, eivät ole yhteismitallisia. Trooppinen vuosi on 365 vuorokautta, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia. Se on aika, joka Auringolta kuluu kevätpäiväntasauksesta seuraavaan kevätpäiväntasaukseen. Jos vuoden pituus olisi koko ajan 365 päivää, ei kalenteri pysyisi samassa tahdissa vuodenaikojen kanssa. Tämä vajaan kuuden tunnin ero on huomioitava lisäämällä karkauspäivä," kertootähtitieteilijä ja Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen artikkelissaan.

Tänä vuonna ystävänpäivän lisäksi on tarjottu hyväksi kosintapäiväksi myös kaunis päivämäärä 24.02.2024. Jos nämä päivät kuitenkin menivät ohi, niin ei hätää! Vielä on karkauspäivä, jolloin kummallakin sukupuolella on mahdollisuus kosintaan. Ei tosin sillä, etteikö nykypäivänä nainen voisi toiselle polvelleen laskeutua kosinnan merkeissä. Esimerkiksi sateenkaaripariskuntien kannalta olisi erityisen ikävää, jos naisparista kumpikaan ei saisi kosintaa suorittaa.

Aiemmin, kun sateenkaaripariskuntiakaan ei pidetty hyväksyttävänä, oli karkauspäivä ainoa päivä, jolloin kosinta naisen toimesta on ollut suvaittavaa. Muutoin sitä pidettiin naurettavana ja sopimattomana. Tapa kuitenkin hyväksyttiin, sillä karkauspäivää pidettiin nurinkurisuuden päivänä jo valmiiksi.

Vielä viime vuosisadan alkupuoleen asti karkauspäivänä järjestettiinkin teeman mukaisia karkaustansseja. Niissä tanssittiin mm. Kosintakotiljonkia. Tämänkin vuoksi karkauspäivää pidettiin aikaisemmin humoristisesti vanhojen piikojen merkkipäivänä, sillä silloin vailla sulhoa jääneillä naisilla oli mahdollisuus ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja niin sanotusti palata Kyöpelin vuorelta ja raatikosta, jonne vanhan uskomuksen mukaan vanhat piiat kuuluivat.

Kustaa Vilkuna kertoo raatikosta ja Kyöpelin vuoresta teoksessaan Vuotuinen Ajantieto, Otava 1991, seuraavasti: "Jos siis joku pannaan raatikkoon ja varsinkin kauas Kyöpelin vuoren taa, niin hänet heitetään hoitamattomana kulkeille." Tämä ajatus tietenkin liittyy aikaan, jolloin uskottiin naisien tarvitsevat elämäänsä avioliiton suojaa. Katolisen käsityksen mukaan Kyöpelinvuori puolestaan oli varsinainen paratiisivuori ja hurskaiden neitsyiden ihana turvapaikka. Joten mikäs sieltä kiire karata? Varsinkaan, kun vanhaksi piiaksi luokiteltiin jo 25 vuotta täyttänyt nainen.

Vanha tanhulaulu:
"Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan.
Tuonne, tuonne Kyöpelin vuoren taa.
Ettei niitä, ettei niitä nuoret poijat saa."

Vaikkei kukaan kiellä miehiäkään tänä päivänä kosimasta, niin kannattaa tosin valita kosinnan kohde hyvin, ettei karkauspäivä-nimi saa uutta merkitystä kosiskelun kohteen pinkaistessa pakoon.

Muista myös, että vanhan perinteen mukaan rukkaset saava kosiva nainen on oikeutettu miehen ostamiin hamekankaisiin.

Lähde: kaikkijuhlista.fi, almanakka.helsinki