kasvualusta

Puutarhanhoito on kautta historian ollut täynnä perinteitä, uskomuksia ja luonnon tarkkailua. Vaikka moderni teknologia ja tieteellinen tutkimus ovat tuoneet puutarhurin arkeen uusia menetelmiä ja välineitä, osa perinteisistä menetelmistä on säilynyt sukupolvien ajan. Yksi tällaisista vanhoista perinteistä on kuun vaiheiden seuraaminen puutarhatöissä. Vaikka aihetta ei ole laajasti tieteellisesti tutkittu, monet kotipuutarhurit ja osa ammattilaisistakin vannovat kuun vaikutusten nimeen.

Kapteeni James Cook löysi pitsimäisillä viuhkaversoilla koreilevan kaunottaren Tyynen valtameren alueelta, Norfolkin ja Philipin saarilta, vuoden 1775 tienoilla. Ainavihannan havupuun lehdet ovat neulasmaiset ja oksat kasvavat säännöllisinä kiehkuroina. Araucaria-suku käsittää 18 lajia, joista suurimmalla osalla oksat muodostavat selviä kerroksia. Hede- ja emikukat ovat yleensä eri kasveissa ja araukaria kukkii vasta hyvin suurikokoisena. Luonnossa araukaria kasvaa jopa 70 m korkeaksi puuksi, mutta ruukussa se jää yleensä alle 1,5 metriseksi.

Joko olet tutustunut puhtaasta rahkasammalesta valmistettuun Biolan Kasvusammaleeseen?

Soiden pinnalla kasvavasta rahkasammalesta voidaan valmistaa puutarhaviljelyyn nykyaikaisia kasvualustoja. Nämä kasvualustat ovat ominaisuuksiltaan samoja tai parempia kuin muut tunnetut kasvualustat. Sammalen vedenpidätys- ja kasvien juurille välttämätön ilmatila on paras mahdollinen niin ammatti- kuin harrastekäytössä. Sammalesta tehdyt kasvualustat eivät homehdu muiden kasvualustojen tavoin. Sammalen nostoon soveltuvat kitusuot, joilla ei ole taloudellista tai luonnonsuojelullista arvoa. Nostettu suoalue uudistuu entiselleen 25–30 vuodessa. Sammalen nostosta ei aiheudu haitallisia ilmasto- ja vesistöpäästöjä.

Puutarhasta saamme ravintoa kaikille aisteille. Täyteläiset värit, herkulliset tuoksut ja mullan tuntu sormissa antavat rentouttavaa vastapainoa kiireiseen arkeen. Omasta puutarhasta saa lisäksi herkullista ja terveellistä maisteltavaa ruokapöytään.

Karhunvatukka (Rubus fruticosus)on vatukoihin kuuluva kasvi, joka tuottaa mustia, marjan tapaisia hedelmystöjä (koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta). Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja useita, toisiaan muistuttavia eri lajeja. Useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Nykyään on kehitetty myös kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät meillä ulkonakin; mm. Siperialainen karhunvatukka sekä karhunvatukka `Sonja`. Siperialainen karhunvadelma(Rubus allegiensis)menestyy taimistojen mukaan jopa V-vyöhykkeellä.Ps. Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää.

Istuta puutarhaan pioneja, jos haaveilet hurmaavasta kukinnasta ja valloittavasta tuoksustaTeksti Johanna Vireaho - Kuvat Sari TammikariArtikkeli julkaistu aiemmin Kodin kuvalehti 1 puutarhassa -erikoisnumerossa 13.3.2014.

Jotta maa muuttuisi ilmavaksi ja ravinteikkaaksi, siihen tulisi lisätä syksyllä paljon orgaanisia aineksia. Maatunut lanta ja komposti ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta erinomainen vaihtoehto on parantaa maata kasvattamalla siinä maan rakennetta ja koostumusta parantavia kasveja!Vihanta- ja maanparannuskasvit jättävät maahan runsaasti eloperäistä jätettä, kuohkeuttavat kasvualustaa ja jopa lannoittavat. Hyvä maanparannuskasvi pystyy myös kilpailemaan rikkakasveja vastaan taimettumalla nopeasti ja kasvamalla niin tiheäksi, ettei rikoille jää elintilaa.Monilla maanparannuskasveilla on vahva ja voimakas juuristo, joka pystyy tunkeutumaan tiiviiseenkin alustaan. Apiloiden, herneiden ja papujen juuristossa elävät nystyräbakteerit keräävät ilmasta typpeä. Maahan muokattaessa ravinteet vapautuvat muidenkin kasvien käyttöön!Maanparannuskasvia kannattaa viljellä 3–5 vuoden välein samalla lohkolla. Pienessä puutarhassa, jossa ei ehkä ole tilaa vuorottelulle, voi kokeilla sekaviljelyä; esimerkiksi veriapilaa kaalien riviväleissä. Kasvusto muokataan maan pintakerrokseen myöhään syksyllä tai varhain keväällä.

Orkideat kasvavat luonnossa useimmiten kiinnittyneinä puiden oksistoihin (epifyytit). Osa niistä kasvaa sammaleisten kivien päällä (litofyytit) tai maan pinnan kevyessä humuksessa (humusepifyytit). Hyvin harva trooppinen laji on siis selkeästi maaorkidea; tämän vuoksi niiden kasvualustaksi ei sovellu tavanomainen multa. Kasvualustan tulee olla lisäksi ilmavaa, sillä tropiikin runsaista sateista huolimatta orkideoiden juuret kuivuvat ilmavirtauksen seurauksena nopeasti sateiden välillä.

Orkideat kasvavat luonnossa useimmiten kiinnittyneinä puiden oksistoihin. Osa niistä kasvaa sammaleisten kivien päällä tai maanpinnan kevyessä humuksessa. Hyvin harva trooppinen laji on selkeästi maaorkidea. Siksi niiden kasvualustaksi ei sovellu tavanomainen multa.Erilaiset orkideat tarvitsevat erilaiset kasvualustat. Joidenkin orkidealajien juuret viihtyvät nopeasti kuivahtavassa alustassa, toisten tasaisessa kosteudessa. Paksujuurisille lajeille tarvitaan karkeampaa kasvualustaa kuin ohutjuurisille.