Syysleimu ilahduttaa pitkälle syksyyn

Syysleimu on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Se tuotiin Eurooppaan 1730. Sitä on viljelty ainakin Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla. 1800-luvulta lähtien syysleimusta on jalostettu eri aikaan kukkivia ja erivärisiä lajikkeita. Luonnonvaraisia muotoja ei viljeltäne, sillä puutarhamuodot ovat vallanneet niiden paikan.

Tieteellinen nimi: Phlox paniculata
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
Korkeus: 40–100/150 cm.
Kasvutapa: Pystyt ja haarattomat versot, joiden päissä on isot kukinnot. Syysleimut leviävät hyvin hillitysti.
Lehti: Lehdet vastakkaiset, suikeat, suippokärkiset. Lehtien koko, leveys ja kiilto vaihtelevat.
Kukka: Kukinto varren latvassa, suuri kartiohuiskilo. Kukat 1–3 cm leveitä, väri vaihtelee valkoisesta siniviolettiin, vaaleanpunaisesta lohen-, lakan- ja tulipunaisen kautta purppuraan. Viljelyssä myös kirjavalehtisiä ja kukiltaan kaksivärisiä lajikkeita. Kukat tuoksuvat raikkaasti.
Kukinta: Heinäkuun lopusta pakkasiin saakka, lajikkeesta riippuen.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo. Kasvualusta noin 40 cm syvä, tuore, keski- tai runsasravinteinen, läpäisevä, humuspitoinen. Luonnossa kasvaa tuoreissa, valoisissa metsissä ja joenrannoilla. Ei siedä paahdetta.
Taimiväli: 35 cm. Istutetaan 8–11 kpl m².
Talvenkesto hyvä.

Istutus:
Syysleimut istutetaan hyvään, ravinnerikkaaseen multaan, aurinkoiselle paikalle (jossa maa ei kovin herkästi kuivu). Syysleimut pitävät valoisasta, mutta viileähköstä kasvupaikasta. Maan tulee olla läpäisevää ja tasaisen hikevää, sillä kuivuus altistaa kasvit härmälle ja muille taudeille.

Hoito:
Lannoitetaan tarpeen mukaan. Kuivan kauden tullen kastellaan. Kukinnot kannattaa leikata, kun kukinto on päättynyt, jotta ne eivät siemennä (ellei sitten nimenomaan halua niiden lisääntyvän). Lisätään jakamalla tai kevätpistokkaista. Myös siemenlisäys onnistuu. Talvehtii hyvin ja kukinta yleensä paranee vuosien mittaa, kunhan kasvuolosuhteista huolehtii hyvin.

Huom.!
Liian suojainen ja suljettu kasvupaikka sekä kuivuus altistaa syysleimut helposti kasvitaudeille (muun muassa härmä) ja tuholaisille. Härmää voi torjua puutarhaliikkeistä saatavana olevilla torjunta-aineilla. Myös myyristä, rusakoista ja jäniksistä saattaa olla haittaa.

Syysleimun kukissa on melko voimakas tuoksu, joka ei ehkä kaikkien hajuhermoja liiemmin miellytä ja voi hajuherkille aiheuttaa vaikeuksia. Näyttävyyden ja räväkkien värien vuoksi syysleimun sijoittamista perinteiseen maalaismaisemaan suositellaan myös harkittavan, vaikka se onkin tunnettu maatiaiskasvi.

Valkoisen ja punaisen eri sävyissä loistavat syysleimut puhkeavat kukkaan Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälin jälkeen, myöhäisimmät lajikkeet kukkivat yli syyskuun. Syysleimu on varmasti yksi värikkäimmistä loppukesän kukkijoista; syysleimua on saatavilla myös piparmintun väreissä (Peppermint twist).

• ’Aida’ purppuranpunainen, 60 cm, elo-syyskuu
• ’Amethyst’ laventelinsininen, 90 cm, elo-syyskuu
• ’Baby Fase’ vaaleanpunainen/punainen, 90 cm, elokuu
• ’Blue Boy’ sininen, 60 cm, heinä-syyskuu
• ’Bright Eyes’ vaaleanpunainen ja tumma silmä, 70 cm, elo-syyskuu
• ’David’ valkoinen, 70 cm, elo-syyskuu
• ’Laura’ lila valkoisella silmällä, 80 cm, elo-syyskuu
• ’Orange Perfection’ oranssinpunainen, 70 cm, heinä-syyskuu
• ´Peppermint Twist´pinkki/valkoinen, 40 cm, elo-syyskuu
• ’Starfire’ punainen, 70 cm, heinä-syyskuu
• ’Tenor’ viininpunainen, 70 cm, elo-syyskuu

• Suurina ryhminä kukinta korostuu.
• Kaunis ja näyttävä kukinta näkyy pihan perimmäisistäkin penkeistä.
• Eri värejä yhdistelemällä saa näyttävän kokonaisuuden.
• Käytävän reunoilla suoraryhtiset leimut antavat aitamaisen vaikutelman.
• Väriä havujen viereen tai kukintaa aikaisin kukkivien ryhmään.
• Matalia lajikkeita voidaan kasvattaa myös ruukuissa. Ruukuissa kasvatetut syysleimut siirretään syksyllä maahan talvehtimaan.

Ylläolevat syysleimut ovat matkan varrella napattuja otoksia. Lajikkeista ei ole varmaa tietoa, joten niitä ei ole mainittu. Upeita kuitenkin ovat kaikki.

Syysleimu Kasvikortistossa
Keskustelupalstalla Syysleimu -ketju. Lue ja kommentoi.