TAKAISIN

Joulukaktus - ja muut lehtikaktukset

Julkaistu: 13.11.2017

(Schlumbergera x buckleyi)

JoulukaktusJoulukaktus
Lehtikaktuksiin kuuluvat, helppohoitoiset joulukaktukset ovat kehittyneet monien risteytysten tuloksena; risteytystyötä on tehty jo 1800-luvulta lähtien. Aineistona on ollut Brasiliasta kotoisin oleva kaktus Schlumbergera truncata, josta käytetään myös nimiä Zygocactus truncatus, Epiphyllum truncatum sekä Schlumbergera russeliana. Tunnetuin joulukaktuslajike lienee aikaisemmin paljon viljelty lohenpunainen Weinachtsfreude. Uudempia värejä ovat lohenpunainen, oranssinpunainen, valkoinen ja jopa keltainen. Suomessa joulukaktusten viljely on vähäistä, mutta esimerkiksi Saksassa niitä viljellään hyvin runsaasti.

Aidolla joulukaktuksella (Schlumbergera x buckleyi on S. truncatan ja S.russelianan risteymä) lehdet roikkuvat alaspäin ja niiden reunat ovat sakarattomammat. Myös sen kukat roikkuvat alaspäin ja ovat symmetriset; hybridit ovat pystykukkaisempia ja epäsymmetrisempiä. Alkuperäisten joulu- sekä marraskuunkaktuksien kukat ovat punaiset, mutta väriristeymiä on sittemmin kehitetty laidasta laitaan.

Lue lisää kaktuksista...

Muita pienilehtisiä lehtikaktuksia:

Lehtikaktusten tunnistaminen pelkän kukinta-ajan perusteella on aika mahdotonta, sillä kasvupaikan olosuhteet vaikuttavat siihen voimakkaasti. Myöskään kukkien väristä ei voi varmaa tunnistusta tehdä. Useimmat kaupoissakin myytävistä lehtikaktuksista ovat hybridejä, risteymiä, joten aitoja lehtikaktuksia on harvoin saatavilla. Aitoja yksilöitä löytyy oikeastaan enää kotien ikkunoilta. Kookkaat, monta kymmentä vuotta vanhat lehtikaktusyksilöt kulkevat usein jopa perintönä nuoremmille sukupolville.

Kerrataanpa alkuperäisten lajien ominaisuudet:

Marraskuunkaktuksella (Schlumbergera truncata) lehdet kasvavat hieman pystyyn ja niissä on terävät sakarat. Myös kukat taipuvat ylöspäin horisontaalitasoon ja ovat epäsymmetrisiä. Sesonkiaikana kaupoissa myytävät lehtikaktukset ovat useimmiten juuri marraskuunkaktuksia.

Pääsiäiskaktuksella (Hatiora gaertneri) lehtiruodin reunat ovat piparkakkumaiset ja väriltään punaiset kukat ovat huomattavasti erilaisemman näköiset kuin marraskuun- ja joulukaktuksella.

Helluntaikaktus (Hatiora rosea) muistuttaa pitkälti pääsiäiskaktusta, mutta sen lehtiruodit ovat pienemmät ja harmahtavammanvihreät. Helluntaikaktuksen kukat ovat hempeän vaaleanpunaiset ja vain pari senttiä halkaisijaltaan.

Isolehtisiä lehtikaktuksia?

Tällaisia ovat mm. tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum), neidonhovikaktus (Disocactus phyllantoides) sekä hovipojankaktus (Disocactus x hybridus 'Ackermannii').

Tuoksulehtikaktuksen lehdet ovat ohuet, leveät ja reunoiltaan sakarattomat. Kukka on puhtaan valkoinen. Kasvia kutsutaan myös yönprinsessaksi.

Neidonhovikaktuksen lehdet ovat puolestaan vankemmat, kapeammat ja selkeästi pykäreunaisemmat kuin tuoksulehtikaktuksella. Pykärenojen päissä on lisäksi selkeät, valkoiset tupet - areolit. Aidon neidonhovikaktuksen kukat ovat vaaleanpunaiset.

Hovipojankaktus on neidonhovikaktuksen ja D. Speciosuksen risteymä. Lehdet ovat muutoin samanlaiset, mutta varret saattavat olla hiukan paksummat ja halkaisijaltaan kolmiomman muotoiset. Kukat ovat kirkkaanpunaiset.

Lehtikaktusten hoito:

Lehtikaktukset eivät tarvitse kovin runsasta valoa, vaan ne sopivat pohjois-, itä- tai länsi-ikkunalle. Kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä, mutta vetoa ne eivät siedä.

Lehtikaktuksia kastellaan harvemmin, mutta kerralla runsaammin - hieman ehkä muita kaktuksia useammin. Niitä kastellaan, kun kasvi alkaa osoittaa näivettymisen merkkejä. Liika märkyys ei sovi kaktuksille, mutta kukinta-aikana lehtikaktusten multa kannattaa pitää hieman kosteampana. Kukinnan jälkeen (helmi-/maaliskuussa), noin 2 kk mittaisen lepokauden ajan kastellaan hyvin niukasti. Toinen samanlainen lepokausi on hyvä pitää loppukesällä (heinä-/elokuussa), jolloin uudet kukkanuput kehittyvät. Kasvit pitävät sumuttelusta.Pärjää useammankin viikon ilman kastelemista. Lannoitusta annetaan enintään joka kolmannella kastelukerralla. Liika lannoitus näkyy varsien korkkiutumisena.

Mullanvaihtoväliksi riittää noin 4 vuotta, vaikka kasvi toki kasvaa nopeammin suuremmassa ruukussa. Saviruukku aina altakasteluruukkua parempi vaihtoehto liikakasteluriskin minimoimiseksi. Lehtikaktuksille voi sekoittaa erityistä multaseosta, jossa on hiekkaa ja kevytsoraa, kukkamultaa, turvetta - tai käyttää valmista kaktusmultaa tai vaikkapa orkideamultaa. Mullan ja kasteluveden tulisi olla mahdollisimman hapanta (myös sadevesi sopii hyvin).

Muuta huomioitavaa: Kasvia ei kannata siirrellä tai käännellä kukinnan aikana, sillä se saattaa aiheuttaa nuppujen varisemisen. Kesällä lehtikaktukset viihtyvät hyvin ulkona ja viettävätkin mielellään siellä lepokautta syysviileisiin saakka. Viileän lepoajan jälkeen lehtikaktukset alkavat pian miltei räjähtämään runsaaseen kukintaan!