TAKAISIN

Kaktus - aavikolta huonekasviksi

Julkaistu: 23.10.2017
Kaktukset ovat Pohjois- ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevia aavikkokasveja. Ne ovat hyvin sopeutuneet ankariin kasvuolosuhteisiin; niiden lehdet ovat surkastuneet piikeiksi. Kaktusten koko vaihtelee pienistä palleroista isoihin puumaisiin yksilöihin.

Kaktukset vaativat vettä läpäisevän kasvualustan. Ne kannattaa istuttaa kaktuksille tarkoitettuun multaan, johon voi vielä lisätä soraa, hiekkaa ja murskattuja ruukunpalasia. Saviruukku on paras astia kaktuksille.

Kaktukset viihtyvät valoisassa paikassa. Kesän ajaksi ne voidaan siirtää myös ulos, esim. parvekkeelle tai terassille suojaisaan paikkaan. Kesällä kaktuksia kastellaan säännöllisesti, mielellään altakasteluna - ja lannoitetaan silloin tällöin.

Talvella kaktukset viihtyvät valoisalla ikkunalla ja niukalla kastelulla.

Lue lisää eri kaktuksista Puutarha.netin Kasvikortistosta!
 

Kaktusten suku (Cactaceae - kaktuskasvit)

Kaktus- ja mehikasvisukuja löytyy kaiken kaikkiaan yli kaksisataa - ja niistä tuhansia lajeja ja lajikkeita. Alun perin kaikki kaktukset ovat siis kotoisin Amerikasta. Suurin osa niistä on peräisin kuivuusalueiden lajeista ja ne ovat ulkonäöltään pylväs- ja pallomuotoisia. Toiseen ryhmään puolestaan kuuluvat aarniometsästä kotoisin olevat, päällyskasveiksi kutsutut kaktukset. Niihin kuuluu mm. lehti- ja nivelkaktukset sekä käärmekaktukset (esim. yönkuningatar). Nämä kaktukset eivät tarvitse niin paljon valoa kuin aavikon oloissa kehittyneet lajit.
Alaheimot:
  • Opuntioideae: 5 sukua, 306 lajia

  • - Opuntia: 12 alasukua, 284 lajia Opuntiakaktukset, opuntiat
    - Pereskiopsis: 9 lajia
    - Pterocactus: 9 lajia
    - Quiabentia: 2 lajia
    - Tacinga: 2 lajia

  • Pereskioideae: 2 sukua, 21 lajia

  • - Pereskia: 19 lajia Puukaktukset
    - Maihuenia: 2 lajia
  • Cactoideae: 9 tribusta, 92 sukua, 1411 lajia

  • - Tribus Browningieae: 2 sukua, 13 lajia
    - Tribus Cereeae: 8 sukua, 81 lajia (mm. Pylväskaktukset)
    - Tribus Pachycereeae: 9 sukua, 112 lajia (mm. Vaarinkaktukset ja Mustikkakaktukset)
    - Tribus Cacteae: 19 sukua, 346 lajia (mm. Piispanhatut, Azteekkikaktuset, Siilikaktuset, Rautakaktukset, Sormikaktukset, Myrkkykaktukset, Syyläkaktukset, Nystyräkaktukset, Poimukaktukset, Kellokaktukset)
    - Tribus Notocacteae: 6 alatribusta, 14 sukua, 315 lajia (mm. Pallerokaktukset, Kiekkokaktukset, Melonikaktukset, Kuulakaktukset, Kyhmykaktukset)
    - Tribus Echinocereeae: 7 sukua, 101 lajia (mm. Kierrekaktukset)
    - Tribus Leptocereeae: 5 sukua, 34 lajia
    - Tribus Hylocereeae: 3 alatribusta, 9 sukua, 122 lajia (mm. Käärmekaktukset, Hovikaktukset, Aurinkokaktukset, Lehtikaktukset, Metsäkaktukset, Yökaktukset, Hatiorat, Kevätkaktukset, Korallikaktukset, Joulukaktukset)
    - Tribus Trichocereeae: 19 sukua, 287 lajia (mm. Hopeapylväskaktukset, Pallokaktukset (vanhatpojat), Villakaktukset)

Lehtikaktukset

Lehtikaktukset ovat helppohoitoisia. Ne ovat kauniita ja runsaasti kukkivia. Niillä ei ole piikkejä vaan versojen reunoissa voi olla karvoja. Lehtikaktuksen varressa on litteitä, lehtimäisiä niveliä. Lehdet ovat surkastuneita kuten muillakin kaktuksilla. Lehtikaktuksia on 11 lajia. Useimmat kaupoissa nykyään myytävistä lehtikaktuksista ovat marraskuunkaktuksia tai hybridejä eli risteytyksiä. Aitoja ja alkuperäisiä löytyy enää oikeastaan vain kotien ikkunoilta.

Joulukaktus (S. truncatan ja S.russelianan risteymä, nimeltään Schlumbergera x buckleyi; joulukaktuksen risteytyksessä on käytetty marraskuunkaktusta.)

Joulukaktuksen lehdet roikkuvat alaspäin ja lehden reunat ovat sakarattomammat. Aidon joulukaktuksen kukat roikkuvat alaspäin ja ovat symmetriset, hybridit ovat pystykukkaisempia ja epäsymmetrisempiä. Alkuperäiset sekä joulu- että marraskuunkaktuksien kukat ovat punaiset, mutta väriristeymiä on kehitetty laidasta laitaan.

Joulukaktus kukkii vuoden pimeimpänä aikana. Kukinnan jälkeen, helmi-maalikuussa, on joulukaktuksen ensimmäinen lepoaika. Silloin kaktusta kastellaan harvoin. Lepokauden jälkeen taas kastelua lisätään. Jos lehdet rypistyvät, on se merkki liian vähästä veden saannista. Kasteluravinteita annetaan huhti-heinäkuussa. Kesällä joulukaktus viihtyy hyvin ulkona. Heinä-elokuussa on toinen lepokausi, kastelu on tällöin taas niukkaa. Syyskuussa alkaa nuppujen muodostus. Kun kukinta on alkanut, kasvia ei saa siirrellä eikä käännellä.
 

Joulukaktus Kuva: Dwight Sipler, Wikimedia CommonsJoulukaktus Kuva: Dwight Sipler, Wikimedia Commons
Marraskuunkaktus (Schlumbergera truncata)
Marraskuunkaktus on pienikokoisempi kuin joulukaktus. Sen lehdet kasvavat hieman pystyyn ja niissä on terävät sakarat. Kukat taipuvat ylöspäin horisontaalitasoon ja ovat epäsymmetrisiä.
Kukinta-aika on loka-marraskuussa. Kukat ovat väriltään punaisia. Marraskuunkaktuksella on (kuten joulukaktuksellakin) kaksi lepokautta, kukinnan jälkeen ja loppukesällä.

Pääsiäiskaktus (Hatiora gaertneri)
Pääsiäiskaktuksessa lehtiruodin reunat ovat piparkakkumaiset ja kukat (väriltään punaiset) huomattavasti erilaisemman näköiset kuin marraskuun- ja joulukaktuksella.

Pääsiäiskaktus aloittaa kukintansa keväällä. Kukat ovat tulenpunaisia n. 4 cm:n pituisia. Kukinnan jälkeen on lepokausi, jolloin kukinnan tulisi olla niukkaa. Marras-joulukuussa on toinen lepokausi, jolloin kehittyvät uudet nuput.

Helluntaikaktus (Hatiora rosea)
Helluntaikaktus muistuttaa pääsiäiskaktusta, mutta sen lehtiruodit ovat pienemmät ja harmahtavammanvihreät. Sen kukat ovat melko pienet ja hempeän vaaleanpunaiset. Se aloittaa kukintansa keväällä. Kukat ovat tuoksuvia ja n. 2 cm:n pituisia. Kukinnan jälkeen on lepokausi, jolloin kukinnan tulisi olla niukkaa. Marras-joulukuussa on toinen lepokausi, jolloin kehittyvät uudet nuput.

Lue lehtikaktusten hoidosta!

Pallerokaktukset (Gymnocalycium)

Mansikkapallerokaktus (Gymnocalycium mihanovichii)
Mansikkakaktus on suosittu kasvi. Se koostuu kahdesta kasvista, punaisesta, pallomaisesta, lehtivihreättömästä latvasta ja perusrungosta, josta latva saa ravinteensa. Mansikkakaktuksen on keksinyt japanilainen puutarhuri 1940-luvulla.
 

Piispanhatut (Astrophytum asterias)


Piikitön, isoihin kolmiomaisiin harjuihin jakautunut piispanhattu on kotoisin Meksikosta. Sen kukat ovat isot ja keltaiset. Täpläpiispanhattu (Astrophytum myriostigma)on valkoisten pilkkujen peittämä.
 

Opuntiat (Opuntia)

Opuntiakaktukset ovat levinneet laajalle ihmisten mukana. Jotkut lajit kestävät kylmää ja voivat talvehtia ulkona. Joillakin opuntioilla on syötävät hedelmät. Kaikilla opuntiakaktuksilla on glokidioita, väkäskimppuja. Ne irtoavat helposti ja ihoon tunkeutuessaan aiheuttavat ärsytystä. Niiden väri vaihtelee kullankeltaisesta tummanruskeaan. Opuntioilla voi myös olla pitkiä, teräviä piikkejä.

Opuntiakaktukset kukkivat melko vanhoina. Kukat ovat väriltään punaisia, keltaisia ja kellanpunaisia. Opuntiakaktukset, jotka ovat viileässä talvetettavia, tulevat toimeen lähes ilman vettä. Kesällä kastelun tulisi kuitenkin olla säännöllistä. Opuntia juurtuu helposti varrenpalasta, joka on laitettu multaan.
 

Pylväskaktukset (Cereus)

Pohjois- ja Etelä-Amerikan monille maisemille tyypilliset pylväskaktuspilarit kasvavat jopa 15 m korkeiksi.

Perunpylväskaktus (Cereus uruguayanus) voi kasvaa luonnossa jopa 10 metriä korkeaksi. Talvella kukkiakseen se vaatii viileän, valoisan paikan. Sen kukat ovat suuret ja vaaleat. Se on helppohoitoinen, mutta vaatii paljon vettä lämpimänä vuodenaikana.

Sinipylväskaktuksen (Cereus jamacaru) lajike perunkalliokaktus (Cereus jamacaru 'Monstrosus') on suosituimpia pylväskaktuksia. Sen varsi haarautuu kasvupistehäiriöstä johtuen epämuotoiseksi.
 

Siilikaktukset (Echinocactus)

Siilikaktus on kuin siili, pallonpyöreitä ja runsaspiikkisiä. Ne ovat erittäin nopeakasvuisia. Siilikaktuksen kasvuruukku saa olla pieni ja kasvualusta kalkkipitoinen.

Kultasiilikaktus eli anopinjakkara (Echinocactus grusonii), joka on kovapiikkinen, voi kasvaa halkaisijaltaan yli 80-senttiseksi.
 
KultasiilikaktusKultasiilikaktus

Syyläkaktukset (Mammillaria)

Syyläkaktusten suvulla on 6 alasukua ja lajeja on 158. Monet niistä ovat helppohoitoisia. Muodoltaan ne ovat pallomaisia ja pitkänomaisia. Ne ovat saaneet nimensä vartta peittävistä laajentuneista lehtikannoista eli mamilleista. Pienetkin syyläkaktukset ovat kovia kukkimaan. Kukat puhkeavat latvaan seppeleen muotoisena ryhmänä.

Syyläkaktukset vahingoittuvat helposti siitä, jos niitä kastellaan liikaa. Pilvisellä säällä ne eivät tarvitse vettä ollenkaan. Ne viihtyvät hyvin valoisalla ikkunalla.

Seppelsyyläkaktuksen (Mammilaria elongata)kasvikortista voit lukea lisää syyläkaktusten hoidosta.

Vaarinkaktus (Cephalocereus senilis)

Vaarinkaktus on liereävartinen, pylväsmäinen. Se on hidaskasvuinen. Sen vartta ja piikkejä peittävät pitkät, hopeanhohtoiset hapset. Se kestää kovaa paahdetta ja niukkaa kastelua. Kasvualustan olisi hyvä olla kalkkipitoinen. Huonekasvina se ei kuki ollenkaan.
 
vaarinkaktusvaarinkaktus

Yökaktukset (Selenicereus)

Yökaktukset ovat särmikäsversoisia kaktuksia. Ne kiipeilevät ilmajuuriensa avulla pitkin puiden runkoja. Niiden ihanat kukat avautuvat vain yhdeksi yöksi.

Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus)
Huonekasvina tunnetaan parhaiten yönkuningatar. Se on kotoisin Länsi-Intiasta. Sen kukka on todella kaunis. Kermanvalkoinen, halkaisijaltaan 20-30-senttinen kukka tuoksuu vaniljalta.

Yönkuningatar viihtyy valoisassa ja lämpimässä paikassa. Keskikesällä sitä pitäisi suojata suoralta auringonpaisteelta. Kesällä yönkuningatarta kastellaan ja lannoitetaan laimealla liuoksella säännöllisesti. Keskikesällä kukinta onnistuu parhaiten, jos kasvi on saanut viettää talven viileässä, niukasti kasteltuna. Kasvualustan täytyy olla humuspitoinen ja hyvinläpäisevä jotta kasvi viihtyisi. Yönkuningatarta voidaan lisätä 20-30-sentin mittaisista versonpaloista juurruttaen.

Yönprinsessa (Selenicereus pteranthus) on toinen huonekasvina tunnettu yökaktuslaji. Sen puhtaanvalkeat kukat aukeavat myös yöllä, mutta eivät tuoksu.

Lisää kaktuksista?

Lisätietoa kaktuksista ja muista kasveista löydät Kasvikortistosta!

Kaktuksista löydän runsaasti asiaa myös Puutarha.netin Keskustelupalstalta!