TAKAISIN

Kaktus – aavikolta huonekasviksi

Päivitetty: 22.11.2022
Kaktussukuja löytyy jopa 150 ja niistä tuhansia lajeja sekä lajikkeita. Alun perin kaikki kaktukset ovat kotoisin Amerikasta. Kaktukset ovat monivuotisia mehikasveja. Suurimmalla osalla lehdet ovat muuntuneet piikeiksi, kukat ovat heleän värisiä ja suuria. Kaktukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: aavikkokaktuksiin ja sademetsissä asuviin lajeihin.
kaktukset2

Aavikkokaktukset

Kuivilla alueilla ja maassa elävillä kaktuksilla on turpea, pylväsmäinen tai pallonmuotoinen vartalo, johon ne varastoivat vettä. Kaktusten koko vaihtelee pienistä palleroista isoihin puumaisiin yksilöihin. Tiivis ja usein nahkea pinta on vahakerroksen peitossa.

Tyypillisiä aavikkokaktuslajeja ovat muun muassa:

Opuntia (Opuntia)

Opuntia-suvussa on satoja lajeja. Opuntialle ominaista ovat litteät varret. Kukat ovat melko suuret, valkoiset, keltaiset tai punaiset, joskin opuntia kukkii harvoin. Kaikilla opuntioilla on glokidioita, joiden pienet väkäset tarttuvat helposti ihoon ja aiheuttavat ärsytystä. Joillakin opuntioilla on lisäksi piikkejä.

Opuntia viihtyy helposti ja kasvaa nopeasti korkkirunkoiseksi pikkupuuksi. Se kestää myös viileää, joten opuntian voi talvettaa jopa autotallissa, mikäli lämpö ei laske pakkasen puolelle. Valoa opuntia vaatii paljon. Kesällä kastelun tulisi olla säännöllistä, talvella riittää erittäin niukka kastelu. Opuntia juurtuu helposti varrenpalasta, joka on laitettu multaan.
Opuntia microdasys (Kuva: Adobe Stock)Opuntia microdasys (Kuva: Adobe Stock)

Pallerokaktus (Gymnocalycium)

Pallerokaktus on tyylikäs, vähäsärmäinen ja komeapiikkinen kasvi, joilla jopa verson pinnan väri vaihtelee. Usein pallerokaktuksilla on myös kauniit kukat. Osa lajeista selviää ruukussa omilla juurillaan, toiset kaipaavat varttamisen kasvaakseen ja kukkiakseen hyvin.

Mansikkapallerokaktus (Gymnocalycium mihanovichii). Mansikkakaktus varrennettu kahdesta kasvista, punaisesta lehtivihreättömästä latvasta ja perusrungosta, josta latva saa ravinteensa. Mansikkakaktuksen keksi japanilainen puutarhuri Watanabe 1940-luvulla. 1970 löytyi keltainen muunnos, "banaanikaktus".
(Kuva: Adobe Stock)(Kuva: Adobe Stock)

Pylväskaktus (Cereus)

Pylväskaktukset ovat enimmäkseen pystyjä ja pylväsmäisiä, mutta köynnösteleviäkin lajeja on. Luonnossa ne voivat kasvaa kymmenenkin metrin kokoiseksi. Pylväskaktus sopii vartettaessa perusrungoksi.

Perunpylväskaktus (Cereus uruguayanus) voi kasvaa luonnossa jopa 10 metriä korkeaksi. Talvella kukkiakseen se vaatii viileän, valoisan paikan. Sen kukat ovat suuret ja vaaleat. Se on helppohoitoinen, mutta vaatii paljon vettä lämpimänä vuodenaikana.

Sinikalliokaktus (Cereus jamacaru 'Monstrosus') on suosituimpia pylväskaktuksia, sillä sen varsi haarautuu kasvupistehäiriöstä johtuen epämuotoiseksi.
(Kuva: Adobe Stock)(Kuva: Adobe Stock)

Siilikaktus (Echinocactus)

Siilikaktus kasvaa suureksi ja pallomaiseksi. Komeat, terävät piikit ovat keltaisia tai mustia. Siilikaktuksen kasvuruukku saa olla pieni ja kasvualusta kalkkipitoinen.

Siilikatuksista suosituin on kultasiilikaktus eli anopinjakkara (Echinocactus grusonii). joka on kovapiikkinen, voi kasvaa halkaisijaltaan yli 80-senttiseksi.
Kultasiilikaktus (Kuva: Adobe Stock)Kultasiilikaktus (Kuva: Adobe Stock)

Syyläkaktus (Mammillaria)

Syyläkaktusten lajeja on 170. Ne ovat saaneet nimensä vartta peittävistä laajentuneista lehtikannoista eli mamilleista. Muodoltaan ne ovat pallomaisia, tyyny- tai pylväsmäisiä. Pienetkin syyläkaktukset ovat kovia kukkimaan. Kukat puhkeavat latvaan seppeleen muotoisena ryhmänä.

Monet syyläkaktukset ovat helppohoitoisia ja sopivat hyvin aloittelijoiden kasvatettaviksi.

Syyläkaktuksen (Mammilaria) kasvikortista voit lukea lisää syyläkaktusten hoidosta.
Mammillaria hahniana (Kuva: Shutterstock)Mammillaria hahniana (Kuva: Shutterstock)

Pallokaktus (Echinopsis)

Suvun lajit ovat poikkeuksetta suuri- ja kauniskukkaisia. Lyhytikäiset, suppilomaiset kukat voivat olla yllättävän kookkaitakin kasviin nähden ja usein tuoksuvia. Verson muodon tai piikkityksen puolesta pallokaktus ei ole erityisen kaunis. Vanhemmiten pallokaktus kasvaa pylväsmäiseksi. Pallokaktukset kestävät talvisinkin kuivaa ja lämmintä huoneilmastoa.

Kaktusten ystävälle tuttu vanhapoika eli raspipallokaktus (Echinopsis eyriesii) kuuluu tähän ryhmään.

(Kuva: Adobe Stock)(Kuva: Adobe Stock)

Piispanhattu (Astrophytum)

Isoihin kolmiomaisiin harjuihin jakautunut piispanhattu on kotoisin Meksikosta. Nuorena piispanhattu on palleromainen, mutta muuttuu vanhemmiten liereäksi. Ylhäätä katsottaessa varsi näyttää tähtimäiselle. Kukat ovat isot ja keltaiset. Piispanhattu on yksi helppohoitoisimmista kaktuksista.

Piikitön täpläpiispanhattu (Astrophytum myriostigma) on valkoisten pilkkujen peittämä.
(Kuva: Adobe Stock)(Kuva: Adobe Stock)

Vaarinkaktus(Cephalocereus senilis)

Vaarinkaktus on liereävartinen, pylväsmäinen. Se on hidaskasvuinen. Sen vartta ja piikkejä peittävät pitkät, hopeanhohtoiset hapset. Se kestää kovaa paahdetta ja niukkaa kastelua. Kasvualustan olisi hyvä olla kalkkipitoinen. Huonekasvina se ei kuki ollenkaan.
(Kuva: Adobe Stock)(Kuva: Adobe Stock)

Lehtikaktukset

Vastakohtana aavikkokaktuksille, näitä reheviä kasveja voisi nimittää myös metsäkaktuksiksi. Sademetsästä kotoisin olevat, päällyskasveina elävillä kaktuksilla versot ovat lehtimäiset tai sylinterimäiset sekä rennot. Lehtikaktukset ovat harvoin piikkisiä, ja silloinkin piikit ovat pehmeitä ja niitä on harvassa. Näitä kaktuksia kasvatetaan komeiden kukkien takia. Lehtikaktukset eivät tarvitse niin paljon valoa kuin aavikon oloissa kehittyneet lajit.

Lehtikaktuksiin kuuluvat muun muassa:

Kausikaktus (Hatiora, aiemmin Rhipsalidopsis)

Kausikaktukset ovat sieviä, keväällä kukkivia epifyyttikaktuksia. Nuoret yksilöt ovat pystyhköjä, mutta myöhemmin latvat nuokkuvat.

Helluntaikaktus (Hatiora rosea) muistuttaa pitkälti pääsiäiskaktusta, mutta sen versot ovat pienemmät ja harmahtavamman vihreät. Tuoksuvat kukat ovat hempeän vaaleanpunaiset ja vain pari senttiä halkaisijaltaan.
Hatiora rosea (Kuva: Adobe Stock)Hatiora rosea (Kuva: Adobe Stock)

Lehtikaktus (Epiphyllum)

Varret ovat lehtimäiset ja hammaslaitaiset. Piikkejä ei ole lainkaan tai vain vähän. Vanhempiin versoihin puhkeavat kukat ovat yleensä vaalean ruusunpunaisia ja niitä on runsaasti. Risteymien kukkien koko ja väri vaihtelevat ja lajista riippuen kukka aukeaa joko yöllä tai päivällä. Aiemmin hyvinkin yleisiä huonekasveina.

Kalanruotokaktus (Epiphyllum angulier) kasvattaa rentovartiset, noin 30 cm pitkät varret, joissa on voimakas siksak-muoto. Se kukkii loppusyksyllä – talvella kermanvalkoisin tuoksuvin kukin, jotka kestävät 1–2 päivää, mutta tuoksuvat vain öisin.

Epiphyllum anguliger (Kuva: Adobe Stock)Epiphyllum anguliger (Kuva: Adobe Stock)

Talvikaktus (Schlumbergera)

Talvikaktukset ovat tavallisimpia ja helpoimmin viihtyviä lehtikaktuksia. Latvusto on sateenvarjomainen. Lajikkeet ovat moninkertaisia risteymiä, joten ryhmittely kantalajin mukaan on melko mahdotonta. Ne kukkivat useimmiten talvella ja värejä on laidasta laitaan.

Marraskuunkaktuksella (Schlumbergera truncata) versot kasvavat hieman pystyyn ja niissä on terävät sakarat. Myös kukat kääntyvät ylöspäin horisontaalitasoon ja ovat epäsymmetrisiä. Marraskuunkaktus kukkii yleensä loka-marraskuussa. Sesonkiaikana kaupoissa myytävät kaktukset ovat useimmiten juuri marraskuunkaktuksia.

Schlumbergera truncata (Kuva: Adobe Stock)Schlumbergera truncata (Kuva: Adobe Stock)

Yökaktus (Selenicereus)

Yökaktukset ovat särmikäsversoisia kaktuksia. Ne kiipeilevät ilmajuuriensa avulla pitkin puiden runkoja. Niiden ihanat kukat avautuvat vain yhdeksi yöksi.

Huonekasvina tunnetaan parhaiten yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus). Se on kotoisin Länsi-Intiasta. Kukka on todella kaunis. Kermanvalkoinen, halkaisijaltaan 20–30-senttinen kukka tuoksuu vaniljalta.

Yönprinsessa (Selenicereus pteranthus) on toinen huonekasvina tunnettu yökaktuslaji. Sen puhtaanvalkeat kukat aukeavat myös yöllä, mutta eivät tuoksu.

Lue lisää lehtikaktuksista

YönkuningatarYönkuningatar

Kaktusten hoito

Kaktukset vaativat vettä läpäisevän kasvualustan. Ne kannattaa istuttaa kaktuksille tarkoitettuun multaan, johon voi vielä lisätä soraa, hiekkaa ja murskattuja ruukunpalasia. Seramis-savirouhetta voi käyttää mullan seassa lisäämään mullan kuohkeutta tai jopa pelkkää rouhetta. Lue lisää savirouheesta: Seramis on ikuinen istutusalusta

Saviruukku on paras astia kaktuksille.

Kaktukset viihtyvät valoisassa paikassa. Kesän ajaksi ne voidaan siirtää myös ulos, esim. parvekkeelle tai terassille suojaisaan paikkaan. Kesällä kaktuksia kastellaan säännöllisesti, mielellään altakasteluna, ja lannoitetaan silloin tällöin.

Talvella kaktukset viihtyvät valoisalla ikkunalla ja niukalla kastelulla.

Kaktusten alaheimot

Kansainvälinen kaktussystematiikan tutkijaryhmä (International Cactaceae Systematics Group) jakaa kaktuskasvien heimon neljään alaheimoon:

  • Cactoideae, tribukset: Cacteae, Browningieae, Calymmantheae, Cereeae, Hylocereeae, Notocacteae, Pachycereeae, Rhipsalideae, Trichocereeae.
  • Maihuenioideae
  • Pereskioideae
  • Opuntioideae
Usein kaktusten taksonomia on hankalaa ja silloin tällöin sukuja yhdistellään tai jaetaan. Tämän takia kaktuslajilla voi olla käytössä useita tieteellisiä nimiä.

Lisää kaktuksista?

Lisätietoa kaktuksista ja muista kasveista löydät Kasvikortistosta.

Kaktuksista löydän runsaasti asiaa myös Puutarha.netin Keskustelupalstalta.


Puutarha.net

Jäsenyys

Palvelut

Puutarha.net


© Schibsted Suomi Oy