Anopinkieli (Sansevieria trifasciata)

Jäykkä- ja terävälehtinen, ainavihanta anopinkieli on viralliselta nimeltään Isoanopinkieli. Kasvi on kotoisin trooppisesta Länsi-Afrikasta.

Anopinkielen lehdet ovat väriltään vihreät, tummanvihreän ja vaalean juovikkaat tai keskeltä tummanvihreät ja reunoilta vaaleammat. Kirjavat muunnokset katsotaan koristearvoltaan suuremmiksi ja ovat siten suositumpia. Miekkamaiset, teräväkärkiset lehdet ovat yleensä leveydeltään 5–6 cm ja pituudeltaan 70–90 cm, mutta voivat kasvaa jopa 120 cm:n pituisiksi.

Anopinkieltä kasvatetaan pääasiassa lehtiensä ja ulkomuotonsa vuoksi, mutta se voi sydänkesällä myös kukkia. Kukat ovat pienet, vaaleat ja ne erittävät runsaasti tahmeaa nestettä. Kasvin juurelle muodostuva kukkavarsi kasvaa noin 15–20 cm pitkäksi.

Isoanopinkielestä on jalostettu useita lajikkeita, mm. pienikokoinen anopinhammas (Sansevieria trifasciata ’Hahnii’) ja keltareuna-anopinkieli (Sansevieria trifasciata ’Laurentii’).

Isoanopinkieli Kasvikortistossa

Anopinkielen hoito:

Anopinkieli on todellakin helppohoitoinen ja vähään tyytyväinen kasvi; se kestää hyvin epäsäännöllistä kastelua, eikä ole valaistuksen suhteen kovin tarkka. Kasvi on hyvin vastustuskykyinen tuholaisiakin vastaan. Mainio valinta myös aloittelevalle kasvattajalle.

Parhaiten anopinkieli viihtyy puolivaloisassa paikassa, mutta sietää aurinkoista ja varjoisaakin paikkaa. Vihreälehtiset lajikkeet pärjäävät parhaiten varjossa.

Kasvukauden aikana anopinkieltä kastellaan tasaisesti, niin että kasvualusta pysyy koko ajan hieman kosteana. Kastelu tulee suorittaa harkiten ja kohtuudella, parin viikon välein. Erityisesti tulee välttää liiallista kastelua, jota kasvi kestää huonosti. Talven aikana multa saa kastelujen välillä lievästi kuivahtaa. Anopinkieli kuluttaa ravinteita vain vähän, joten lannoitus pari kertaa kuussa kasvukaudella riittää.

Anopinkieli viihtyy normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella se voi olla myös viileämmässä (kuitenkin yli 10 ºC:ssa).

Anopinkielen uudelleenistutukseen on ryhdyttävä aika harvoin, sillä kasvi viihtyy ahtaassa ruukussa ja sen juurakko kasvaa hitaasti. Kaktusmulta on anopinkielelle sopivin kasvualusta. Koska anopinkieli kasvaa melko korkeaksi ja painavaksi kasviksi, kannattaa se istuttaa joko tukevaan savi- tai keramiikkaruukkuun, liikakastelun välttämiseksi mieluiten lasittamattomaan saviruukkuun.

Lisäys on helppoa

Anopinkieli kasvattaa juurakosta sivuruusukkeita, joista sitä voidaan lisätä mullanvaihdon yhteydessä. Myös täysikasvuisen kasvin juuripaakkuja voi jakaa.

Anopinkieltä voi lisätä myös lehtipistokkaista. Lehdestä leikataan 5–10 cm pitkä pala ja se laitetaan multaan juurtumaan. Pian siitä alkaa versoa uusi taimi. Lehdenpalat on kätevää juurruttaa vesilasissa ja istuttaa sen jälkeen multaan.

Huom.! Lehdestä lisäämällä tulee vain vihreitä yksilöitä. Keltakirjavat lajikeet on lisättävä jakamalla.

Tiesitkö?

Useimmista muista huonekasveista poiketen anopinkieli on aktiivisimmillaan öisin. Se tuottaa happea ja poistaa ilmasta hiilidioksidia. Isoanopinkieli kykenee poistamaan kemiallisia kaasuja huoneilmasta jonkin verran eli sillä on myös kyky puhdistaa ilmaa.