Miekkaliljat eli Gladiolukset

Erilaisia gladioluksia

Tavallisimmin myynnissä olevat Tarhamiekkaliljat (Gladiolus-risteymät) voidaan jakaa kolmeen lajikeryhmään. Suurikukkaisten muotojen kukinto on tiivis ja teriö 10–20 cm leveä. Butterfly-ryhmässä reunoilta aaltoileva teriö on 5–10 cm kokoinen ja alemmissä terälehdissä on usein laikut. Primulinus-ryhmän lajikkeilla on muita harvemmat kukinnot ja pienemmät kukat. Risteymien koko vaihtelee 50–140 cm välillä. Tarhamiekkaliljat kukkivat keski- ja loppukesällä. Yksi- tai kaksiväristen kukkien sävy vaihtelee valkoisesta ja keltaisesta punaiseen ja violettiin.

Kääpiömiekkalilja (Gladiolus Nanus-ryhmä) on tarhamiekkaliljaan nähden yhtä monivärinen, mutta pienikukkaisempi, kapealehtinen ja vain 40–60 cm korkea. Terälehtien kapeus on kukille tyypillistä ja usein niissä on eri värinen kuviointi.

Idänmiekkalilja (Gladiolus imbricatus) ja purppuramiekkalilja (G. communis subsp. byzantinus) ovat kapealehtisiä ja puolisen metriä korkeita. Pienehköt lilanpunaiset kukat avautuvat keskikesällä.

Tarhamiekkaliljan (Gladiolus callianthus) valkoisissa kukissa on tumma purrpuranpunainen keskusta. Kukat tuoksuvat erittäin hyvälle. 

Miekkaliljan kasvatus

Miekkalilja istutetaan ulos toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Mukulat istutetaan 10–15 cm välein, 7–10 cm syvyyteen. Kasvupaikan pitää olla aurinkoinen, tuulensuojainen ja lämmin. Kasvualustaksi sopii läpäisevä, kalkittu ja runsasravinteinen, vähintään 30 cm syvä multamaa. Kasvu ja kukinta on huonoa kuivassa maassa.

Sisätiloissa tehty 3–6 viikon esikasvatus aikaistaa kukintaa. Kannattaa käyttää isoa ruukkua, sillä juuret vaurioituvat helposti siirrettäessä.Kukinta alkaa heinäkuun loppupuolella ja voi jatkua syksyyn saakka. Lisälannoitusta kannattaa antaa, jotta mukula voimistuu seuraavaa kesää varten. Osa korkeista lajikkeista vaatii tuen, koska kukkavarret ovat painavat. Korkeat lajikkeet sopivat kukkaryhmien taustakasveiksi.

Vinkki: Pensaiden keskelle istutettuna korkeat miekkaliljat saavat niistä tukea.

Kastele miekkaliljaa usein ja huolehdi, ettei se pääse kuivumaan kesän kuumuudessa.
 

Mukulat kaivetaan ylös kukinnan ja lehtien lakastumisen jälkeen, puhdistetaan mullasta, kuivataan ja viedään ilmavaan paikkaan talven ajaksi. Idänmiekkalilja sekä purppuramiekkalilja saattavat selvitä leudosta talvesta myös ulkona, jos peität ne paksulla kerroksella olkia tai lehtiä ja kuusenoksia. Usein vanhan mukulan ympärille on muodostunut uusia pikkumukuloita. Istuta pikkumukulat keväällä ja hoida lannoitteella sekä runsaalla vedellä. Parin vuoden kuluessa näillä voi korvata vanhat mukulat.

Lisää sipuli- ja mukulakasveista