Kasveilla lisäät kotisi viihtyvyyttä. Viherkasvien ohella kukkivat ruukkukasvimme palkitsevat hoitajansa ihastuttavilla kukillaan. Tunnetko kukkivat ruukkukasvit? Osaatko hoitaa niitä? Toisessa osassa keskitytään kausikasveihin, jotka vaativat talvettamisen tai hävitetään kukinnan jälkeen.
Nykyiset huonekasveina käytettävät begoniat ovat monien risteytysten tulosta. Ne viihtyvät osittain varjossa ja tarvitsevat säännöllisen kastelun.
Annansilmä eli joulubegonia (Begonia x cheimantha) kirkastaa pimeintä vuodenaikaamme. Se kasvaa luonnonvaraisena Amerikan, Aasian ja Afrikan trooppisissa sademetsissä. Kasvin on löytänyt ja tuonut Eurooppaan ranskalainen kasvitieteilijä Plumier Itä-Intiasta 1700-luvulla. Ennen Eurooppaa begoniaa on viljelty Kiinassa. Annansilmä on vanhimpia viljeltyjä begonialajeja. Sen kukat ovat yksinkertaiset ja melko pienet. Suosituin väri on vaaleanpunainen. Jos on käytettävissä viileä, valoisa huone, on kasvin talvettaminen mahdollista.
Kukkivia pauliinabegonioita (Begonia Elatior-ryhmä) on tarjolla lähes ympäri vuoden. Kukat ovat yksinkertaisia, puolikerrottuja tai kerrottuja ja väriltään valkoisia, keltaisia, oransseja sekä erilaisia punaisia. Kerrottukukkaiset kutsutaan ruusubegoniaksi.
Nämä mukulabegoniat tarvitsevat valoisan paikan, mutta niitä ei saa sijoittaa auringon paahteeseen. Kohtuullinen kastelu ja pintamulta saa kuivahtaa kastelukertojen välillä.
Primula-suvun lajeista useimmat ovat kotoisin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa voi myös tavata alkuperäisiä esikkolajeja, esim. kevätesikkoa ja lapinesikkoa. Kukkien väreissä löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Ruukussa kasvatettava kääpiöesikko kuuluu mataliin perennakasveihin. Muita Primula-sukuun kuuluvia huonekasveja ovat muun muassa malvaesikko (Primula malacoides), huone-esikko (Primula obconica) ja kiinanesikko (Primula praenitens). Huonekasveina esikot ovat tilapäisvieräita.
Esikko viihtyy viileässä, noin 10–15 asteen lämpötilassa. Se vaatii valoisan kasvupaikan, tasaisen kosteuden ja kastelua kalkittomalla vedellä. Kukinnan ajan voi antaa mietoa lannoiteliuosta. Kukkinut esikko voidaan istuttaa keväällä ulos.
Brasiliasta kotoisin olevan gloksinian eli suppilokukan suuret kukat ovat suppilon muotoisia. Risteytystyön tuloksena on runsas lajikevalikoima, jossa värejä on tarjolla valkoisesta punaiseen, kalpeanvioletista mustanviolettiin sekä kirjava- että kerrannaiskukkaisia. Kukkivia gloxinioita on kaupoissa useimmin keväällä ja kesällä.
Kasvi kukoistaa lämpimässä paikassa, puolivarjossa tai varjossa. Kastelu saa olla runsasta, mutta mullan on hyvä välillä hieman kuivahtaa. Mietoa lannoitetta annetaan kukinnan ajan joka kastelukerralla. Kasvin mukulan voi syksyllä kuivatuksen jälkeen ottaa talteen ja istuttaa uudestaan helmikuussa.
Hortensia on löydetty Japanista 1700-luvulla. Aiemmin se oli varsin yleinen huonekasvi ennen keskuslämmitykseen siirtymistä. Pallomaisen, kookkaan kukinnon kukat ovat väriltään valkoiset, siniset tai punaiset. Mullan happamuus vaikuttaa väriin. Hortensian lehdet ovat suuret ja hammaslaitaiset.
Hortensia viihtyy viileässä ja varjoisessa paikassa. Se vaatii paljon vettä. Jos kasvupaikka on lämmin, sitä tulisi kastella jopa kaksi kertaa päivässä. Vettä voi pitää myös aluslautasella. Lannoita kasvukauden alusta elokuuhun asti kalkittomalla lannoitteella. Kesän hortensia viihtyy ulkona, ruukku maahan upotettuna, varjoisassa paikassa.
Joulutähti eli tähtilatva kuuluu tyräkkikasveihin. Joulutähdet kukat ovat mitättömät, kellanvihreät. Sen koristeellisuus perustuu kukkia ympäröiviin suojuslehtiin. Punainen on joulutähden tavallisin väri, mutta myös valkoisia ja vaaleanpunaisia löytyy.
Joulutähti viihtyy valoisallaja lämpimällä paikalla, kylmässä ja vedolle, jossa se pudottaa lehtensä varsin nopeasti. Se ja se tarvitsee tasaisen kosteuden. Joulutähdissä on normaalisti pieni juuripaakku, jonka suoraa kastelemista tulisi välttää mädäntymisen estämiseksi. Kasteluvesi laitetaan aluslautaselle. Se pitää lämmöstä ja hyötyy lannoittamisesta, jos sitä haluaa pitää joulun yli.
Hyvällä paikalla joulutähden saa säilymään pitkälle kevääseen, ja sen voi jopa kasvattaa monivuotiseksi pensaaksi. Se hankitaan kuitenkin yleensä kertakäyttökasviksi jouluksi.
Syklaami eli alppiorvokki on kotoisin Välimeren alueelta. Pitkäruotiset ja pyöreähköt lehdet nousevat mättäinä juurakosta. Kukat ovat suuret ja voivat joskus tuoksua. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta erilaisiin punaisiin.
Syksyllä nupullisena tai jo kukkivana ostettu kasvi tarvitsee runsaasti valoa. Syklaami viihtyy viileässä, 13–16 °C. Kasvia kastellaan aluslautasen kautta tai valuttamalla varovasti vettä reunan yli, jotta aivan mullan pinnassa oleva juurakko ei mätäne. Viikoittainen lannoitus edistää nuppujen kasvua. Kuihtuneet kukat ja kellastuneet lehdet nypitään varovasti pois.
Taitava hoitaja voi saada syklaamin elämään talven yli. Kukinnan jälkeen multa pidetään hieman kosteana ja maaliskuussa juurimukula istutetaan uudelleen. Kesällä kasvi viihtyy ulkona varjossa ja elokuussa se siirretään sisälle.