Saintpaulia eli paavalinkukka
(Kuva: Adobe Stock)
eli paavalinkukka (
Saintpaulia ionantha) on yksi maailman suosituimmista koristekasveista. Saintpaulia -lajikkeita on runsaasti ja ne voidaan jaotella niiden ominaisuuksien mukaan.
Paavalinkukan tuuhean lehtiruusukkeen vihreät lehdet ovat pitkäruotiset, nukkaiset sekä kiiltävät ja niiden alapinta voi olla joko vaalea tai tumman purppurainen. Lajikkeiden kukkien väri- ja muotorunsaus on valtava; valko-, puna,- sini- ja violettikukkaisia, kirjavia, kerrannaisia ja ripsureunaisia, iso- ja pienikukkaisia.
Paavalinkukan historiaa
Suvun ensimmäiset kasvit löysi Walter von Saint-Paul Illaire vuoden 1890 tienoilla Itä-Afrikasta, Usambara-vuoriston aarniometsästä. Antiloopit söivät mielellään kasvin lehtiä. Paroni Saint-Paul Illaire otti kasveja mukaansa Preussiin ja toivoi sen maistuvan myös saksanhirville. Pieni sinikukkainen kasvi ei kuitenkaan kestänyt Euroopan ilmastoa, mutta viihtyi kasvihuoneessa.
Saintpaulia yleistyi 1950-luvulla kodin ruukkukasvina. Nykyään se on maailman suosituimpia ruukkukasveja ja siitä on saatavilla lukemattomia lajikkeita. 1970-luvun alussa suurin osa paavalinkukista oli lajia S. ionantha, sittemmin sitä on risteytetty lajien S. confusa ja S. pusilla kanssa.
Näin saat paavalinkukan viihtymään
Paavalinkukka viihtyy mainiosti kotiolosuhteissa ja se on helppo saada kukkimaan jopa useamman kerran vuodessa. Kasvi menestyy normaalissa, jopa tavallista korkeammassakin huoneenlämmössä. Valontarve täyttyy parhaiten länsi- ja itäikkunalla, mutta sen voi saada menestymään myös pohjoisikkunalla. Suoraa auringon paahdetta se ei kestä, mikä ilmenee keltalaikkuisina polttovioituksina.
Paavalinkukka vaatii tasaisen, mutta varovaisen kastelun. Lehdille jäävät vesipisarat aiheuttavat rumia laikkuja, joten kastelu kannattaa tehdä aluslautasen kautta. Samasta syystä sumutusta ei suositella. Vettä ei myöskään saa jättää pitkäksi aikaa lautaselle seisomaan, sillä kasvin juuret vaurioituvat helposti liiasta märkyydestä. Kylmä kasteluvesi on monesti syynä lehtien kellastumiseen.
Lannoitetta on hyvä antaa noin joka neljännellä kastelukerralla. Kuihtuneet kukat ja kukinnot sekä kellastuneet lehdet kannattaa poistaa sitä mukaa kuin niitä ilmestyy.
Paavalinkukkaa voi helposti lisätä itse lehtipistokkaista joko vesilasissa tai ruukussa juurrutamalla. Jätä pistokkaaseen 2–3 cm lehtiruotia. Laita ruukkuun yksi lehti siten, että lehtilavan tyvi jää juuri ja juuri multapinnan peittoon.
Tiesitkö? Hyväksi koettu keino piristää paavalinkukkia on laittaa ne lautaselle, jossa on pari senttiä noin 60 asteista kuumaa vettä. Kuuma vesi saa imeytyä ruukkuun vain pohjan kautta, älä kastele sillä päältä päin!
Faktaa paavalinkukasta:
Paavalinkukka, sainpaulia (Saintpaulia ionantha)
Kasvityyppi: Kukkiva kasvi, sisäkasvi, huonekasvi
Koko: mini (lehtiruusuke alle 10 cm), normaali (lehtiruusuke 10-40 cm) tai suuri (lehtiruusuke yli 40 cm).
Valon tarve: Varjo tai hajavalo. Suora auringonvalo saa lehdet kellastumaan.
Alin lämpötila: 10 ℃ Huom. Kylmä on pahaksi paavalinkukalle. Etenkin talvella kannattaa varoa, etteivät kukat saa kylmää ikkunasta tuuletettaessa.
Kukinta-aika: Useamman kerran vuodessa keväästä syksyyn.
Kastelu: Kastele säännöllisesti aluslautasen kautta. Anna mullan kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä.
Lannoitus: Mietoa lannoitetta 1–2 x kk keväästä syksyyn. Vinkki: Käytä kukkiville kasveille tarkoitettua ravinnetta, jottei lehtien kasvu ole liian rehevää. Talvella ei lannoitustarvetta.
Lisääminen: Lehtipistokkaista.
Istutus: Uudelleenistutus vuosittain keväällä.
Puutarha.netin Keskustelupalstalla on vilkas Paavalikukka (Saintpaulia) -ketju.
Aiheeseen liittyvää
Hometta puutarhassa?
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Milloin havupuut istutetaan? Asiantuntija vastaa
Helle saapuu suomeen - 7 vinkkiä hellepuutarhaan
Luetuimmat
Uusimmat