Syysasteri - loppukesän koreimpia kukkijoita

Syysasteri viihtyy aurinkoisella ja suojaisella kasvupaikalla, ravinteikkaassa, tasakosteassa (tuoreessa) ja läpäisevässä puutarhamaassa. Syysasterin pensasmainen kasvutapa ja tuuhea lehdistö tuo vehreää runsautta istutuksiin. Erinomainen perenna esim. matalahkoihin pensasryhmiin. Astereita on helpointa lisätä jakamalla keväällä tai pistokkaista alkukesällä. Syysasterit ovat myöhäisiä kukkijoita ja kestävät hyvin myös kylmyyttä. Syysasterit ovat runsaskukkaisia, hyviä mesikasveja perhosille ja sopivat myös leikkokukiksi.

Tiesitkö? Aster on kreikan kielessä tähti; se viittaa kukan muotoon.

Heimo: Asteraceae
Tyyppi: Monivuotinen ruohokasvi eli perenna
Kukinta-aika: Elo-lokakuu
Kukinnon väri: Sinivioletti, sininen, punainen, valkoinen
Korkeus: 70–150 cm
Lehdet: Kapeat ja ehytlaitaiset
Istutusetäisyys: 35–50 cm

Monet saattavat sekoittaa kaksi asterilajia, elokuunasterin ja syysasterin keskenään.
Elokuunasteri (Aster amellus) on 40–70 cm korkea ryhmäperenna, jonka kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaiseen ja liilansiniseen. Elokuunasterin kukinta alkaa elokuussa.

Syysasteri (Aster novi-belgii) on meillä vähemmän viljelty, sillä sen kukinta alkaa oloissamme myöhään (syys-lokakuussa). Syysasterit kestävät hallaa, mutta viileässä syyssäässä kukat aukeavat melko hitaasti. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta sinisen, liilan ja punaisen vivahteisiin. Syysasterit kasvavat elokuunasteria korkeammaksi (70-150 cm) ja tarvitsevat joskus tukemistakin. Sopii mainiosti matalaan pensasryhmään.

Astereilla on myös oma viestiketjunsa Puutarha.netin Keskustelupalstalla.