Nukkumatti (Maranta)

Nukkumatti eli paavonnukkumatti (Maranta leuconeura) on marantakasvien heimoon kuuluva, Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kasvi. Sen satiininhohtoiset lehdet ovat suurikokoiset, pitkulaiset, vaaleanvihreät ja niissä on selkeästi erottuvat punaiset/punertavat/kellertävät lehtisuonet sekä pitkulaisia täpliä lehtisuonten molemmin puolin.

Nukkumatista on useita eri lajikkeita, jotka eroavat toisistaan pääasiassa lehtien ja lehtisuonten väritykseltä. ’Fascinator’ (’Erythroneura’) lajikkeen soikeissa lehdissä on punaiset lehtisuonet, keskisuonen ympärys on kellanvihreä ja lehtien alapinta punainen. ’Kerchoviana’ on saanut lisänimen Mooseksen kivitaulu, koska sen vaaleanvihreissä lehdissä on usein 10 rusehtavaa laikkua. ’Massangeana’ lajikkeen lehtisuonet ja lehden reunat ovat vaaleat, lehden alapinta punainen. Nukkumatit jäävät yleensä alle 30 cm korkeiksi.

Nukkumatti on saanut nimensä lehdistään, jotka useimpien marantakasvien tapaan nousevat yöksi pystyyn ja rullautuvat - ja aamulla taas laskeutuvat vaakatasoon auringonvaloa vastaanottamaan.

Marantakasveihin kuuluu myös maija (Calathea), joka nukkumatin tavoin nostaa lehtensä yöksi ylös. Maijastakin on jalostettu useita eri lajikkeita, joiden lehtien väri ja kuviot vaihtelevat. Lehden alapinta on punertava. Maijat kasvavat nukkumatteja kookkaammiksi, jopa 80 cm. Tutustu esimerkiksi isomaijaan (Calathea roseopicta).

Nukkumatit ja maijat viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Voimakas valo jättää lehdet pieniksi ja suora paahde voi polttaa lehdet nopeastikin. Kasvit pärjäävät normaalissa huoneenlämmössä. Ihanteellisinta olisi, jos huonelämpötila laskisi öisin hieman normaalia viileämmäksi ja päivisin nousisi keskimääräistä lämpimämmäksi.

Kastelun tulee olla melko runsasta ja varsinkin kesällä multa saa pysyä jopa kosteana. Kasvit eivät siedä kuivahtamista, mutta eivät pidä myöskään liikakastelusta. Varmista, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.

Viileämmässä tilassa kasvatettuna ja talvella riittää vähäisempi kastelu, mutta silloinkaan kasvualustaa ei saa päästää kokonaan kuivumaan. Kasvia voit myös sumutella silloin tällöin ympäri vuoden. Lannoitus 1–2 kertaa kuukaudessa kasvukauden aikana.

Lisäys onnistuu jakamalla kasvi mullanvaihdon yhteydessä. Samaan ruukkuun voit istuttaa useampiakin pistokkaita. Nukkumatin juuret jäävät melko pinnalle, joten sen voi istuttaa melko laakeaan ja matalaan ruukkuun tai vaikka suuremman kasvin aluskasviksi. Uudelleenistutusta ei tarvitse tehdä vuosittain, sillä kasvit pitävät tutusta ja turvallisesta ruukusta. Vaihda vasta, kun ruukku alkaa selkeästi käymään ahtaaksi. Kasvualustaksi sopii turpeensekainen multa, jossa voi olla mukana orkideamultaa tai lecasoraa ilmavuutta lisäämässä.

Kosteassa viihtyvät nukkumatit ja maijat ovat etenkin talvella huoneilman kuivuessa alttiita tuholaisille. Jos kasvi varistaa lehtiä, sitä vaivaa äkillinen valonvaihtelu, kuivuus tai tuhohyönteiset.

Sekä nukkumatin että maijan vaaleat kukat ovat pieniä ja vaatimattomia.

Ps. Muita nukkumatin lähisukulaisia ovat nukkuleenat (Stromanthe) ja raitamatit (Ctenanthe)