TAKAISIN
J. Karjalainen lauloi aikanaan tiestä, jonka varrella kasvaa villejä lupiineja. Nykyisin tämä määritelmä pätee moneen Suomen teistä.
Lupiinit ovat kauniita, mutta luonnolle erittäin haitallisia.
Villejä lupiineja
Päivitetty: 23.6.2022
Lupiini on Suomen luontoon villiintynyt vieraslaji. Se on alun perin kotoisin läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoista ja on monen muun haitallisen vieraslajin tapaan tuotu Suomeen koriste- ja rehukasvina. Ensimmäiset havainnot luontoon karanneista lupiineista tehtiin 1800-luvun lopulla. Lupiini on myös myrkyllinen, vaikka pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.
J. Karjalainen lauloi aikanaan tiestä, jonka varrella kasvaa villejä lupiineja. Nykyisin tämä määritelmä pätee moneen Suomen teistä.Miksi lupiineista pitää päästä eroon?
Lupiinit luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, sillä ne hautaavat alleen Suomessa luontaisesti esiintyviä lajeja. Lupiini leviää juuriston ja siemenien avulla nopeasti laajalle alueelle syrjäyttäen muut kasvit. Tämä muiden kasvien syrjäytyminen johtaa luonnon yksipuolistumiseen. Luonnon monilajisuus on ilmastonmuutosta, kasvitauteja ja tuholaisia ajatellen erittäin tärkeää.
Yksi lupiini saattaa tuottaa jopa tuhansia siemeniä, jotka säilyvät itämiskykyisinä vuosikymmenistä jopa vuosisatoihin.
Haitalliset vieraslajikasvit
Haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellaan sellaiset ulkomailta Suomen luontoon levinneet kasvit, jotka uhkaavat Suomen ekosysteemejä ja elinympäristöjä. Yleensä nämä kasvit ovat helposti leviäviä ja syrjäyttävät Suomen kantakasvillisuutta aiheuttaen luonnon yksipuolistumista.
Haitallisia kasveja ei saa tuoda maahan, päästää luontoon, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää, myydä, luovuttaa tai edes pitää hallussa.
Kuinka päästä eroon lupiineista?
Lupiinien torjuminen on hyvä aloittaa jo keväällä, kun lehdet puhkeavat. Kukintojen katkominen ennen siementen kypsymistä on hyvä ensiapu, mutta se ei yksinään riitä. Kasvustoa pitää niittää useita kertoja kesän aikana.
Jos kasvustot ovat vielä pienet, lupiini kannattaa kaivaa maasta juurineen. Juuret tulee kuivattaa ennen kuin ne laitetaan puutarhajätteisiin. Tämä menetelmä on työläs, mutta tehokas. Pikkutaimet kannattaa kitkeä sitä mukaa, kun niitä ilmestyy.
Laajemmissa kasvustoissa lupiinit tulisi niittää noin neljä kertaa kasvukauden aikana, ennen siementen muodostumista. Näin kasvusto heikkenee ja leviäminen hidastuu. Niittojäte tulee kerätä pois maaperän liiallisen rehevöitymisen estämiseksi. Maan voi myös peittää mustalla muovilla lupiinien kohdalla. Näin kasvi kuolee vähitellen muovin alle.
Lupiinit ovat kauniita, mutta luonnolle erittäin haitallisia.Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
Suomen yleisin lupiini.
Korkeus: 60–100 cm
Kukinnon väri: sininen–sinipunainen, vaaleanpunainen, valkoinen, kirjava
Kukinta-aika: Kesä–elo(–syys)kuu.
Kasvupaikka: Puutarhat, tienvarret, ratapenkereet, joutomaat. Myös koristekasvi.
Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis)
Korkeus: 50–90 cm
Kukinnon väri: kirjavia, sininen, valkoinen
Kukinta-aika: kesä-heinäkuu
Kasvuympäristö: Kuiva, tuore. Puistometsät, perennaryhmät, niityt. Sopii pohjoiseen paremmin kuin komealupiini.
