Nykyisin kansainvälistä nimistösäännöstöä (International Code of Botanical Nomenclature) kehitetään kasvitieteellisissä kongresseissa. Kasvien tieteelliset nimet pohjautuvat usein latinaan tai kreikkaan. Sukunimi on aina yksikössä, isolla alkukirjaimella. Lajinimi kuvaa usein kasvia (adjektiivi, esim. pungens = pistävä, repens = ryömivä) tai kasvin löytäjää tai paikkaa (genetiivi, esim. Abies nordmanniana = nordmannilainen abies).
Jo antiikin aikana oli huomattu, että kasvit liikkuvat. Tämä ilmiö oli joidenkin tiedemiesten ja filosofien mukaan merkki siitä, että kasveilla on sielunelämä. Myös Linné kiinnostui kasvien liikkeistä eri vuorokauden aikoina ja kasveissa tapahtuvista muutoksista, mutta ei uskonut kasvien sielunelämään eikä siihen, että ne liikkuisivat tietoisesti.
Hän kirjoitti puutarhaviljelyn ekologisista taustoista tutkielman, jossa hän kuvasi, kuinka jotkut kasvit, esim. mökinihmekukka (Mirabilis jalapa), pukinparta (Tragopogon pratensis ssp. pratensis) ja ajannäyttäjähibiskus (Hibiscus trionum), kukkivat vain tiettyinä vuorokaudenaikoina.
Kukkaiskelloistutuksissa olevien kukkien kukkimisajankohtaa ei pidä tarkastella kellontarkasti. Kukkien avautumis- ja sulkeutumisajat ovat riippuvaisia monista seikoista, kuten maantieteellisestä sijainnista, kukkien iästä ja säästä.
Tiedekeskus Heurekan (tiedepuisto Galilei) Linnén kukkakellossa on seuraavat kasvilajit: