TAKAISIN

Orkideat - tropiikin kuningattaret

Julkaistu: 8.2.2016

Orkidean eli kämmekän herkkä kauneus lumoaa ja saa pauloihinsa, vaikka varsinaiseksi viherpeukaloksi ei tunnustautuisikaan.

Orkideoita pidetään kuitenkin vaikeasti kasvatettavina, vaativina ja vain asiaan vihkiytyneiden kasvatettavina kaunottarina. Onneksi asia ei ole aivan näin; orchidaceae-heimon yli 20 000 lajista ja yli 80 000 risteymästä löytyy myös vähään tyytyväisiä, aloittelijallekin sopivia lajeja. Tällaisia ovat mm. monet venuksenkengät (suku Paphiopedilum) sekä perhoskämmekät (suku Phalaenopsis) – ja näiden lajien edustajia voit löytää vaikka marketin kukkatiskiltä tai jopa rautakaupan tarjoustuotteista!

Perhosorkidean kaunis kukinta kestää pitkään, jopa vuoden päivät. Kukinnan jälkeen se täydentää lehtimuodollaan myös viherkasvien joukkoa ja saattaa yllättää aloittelijankin kukkimalla uudelleen. Pienillä lisähoitotoimenpiteillä saadaan paljon aikaan myös orkideojen kasvatuksessa, joten niiden hoitoon kannattaa tutustua tarkemmin.

Suurin osa harrastajista kasvattaa orkideoitaan ikkunalaudalla tai muiden viherkasviensa joukossa – ja hyvällä menestyksellä. Ongelmia aiheuttaa etenkin talvella alhainen ilmankosteus ja liian korkea huonelämpötila. Orkideat ovat muiden kasvien tavoin alttiita myös tuholaisille. Aloittelijan kannattaa siis valita ensimmäiset orkideansa helppohoitoisemmista ja vähään tyytyvistä lajeista, huomioida huonelämpötilan vaikutukset ja ilmankosteuden merkitys kasvin viihtyvyyteen.

Mitä perusasioita sitten pitäisi muistaa, kun hankkii upeasti kukkivan perhosorkidean kotiin?
Kasvia valitessa tulee tietenkin tarkistaa, että yksilö vaikuttaa terveeltä; lehdet ovat napakat ja juuret kunnossa. Tropiikista kotoisin oleva kasvi ei myöskään pidä viileästä tai vedosta, joten huomioi myymälän olosuhteet ja kuljeta kasvi kotiin hyvin suojattuna. Kotona orkidea kannattaa sijoittaa valoisalle itä- tai länsi-ikkunalle, joka on huolellisesti tiivistetty vedon estämiseksi.

Periaatteessa perhosorkidea on laiskan hoitajan kasvi; se ei pidä jatkuvasta kastelusta. Juurten tulee välillä ihan kunnolla kuivahtaa; luonnossakin lyhyt sadekuuro kastelee juuret ja hetken päästä ne ovat jälleen kuivat. Kastelutarpeen huomaa helposti ruukun painosta sekä perhosorkideoilla juurten väris-
tä: niin kauan kun muoviruukun lävitse näkyvien juurten pinta on vihreä, ei kastelua tarvita. Sitten kun kastellaan niin se tehdään kunnolla; ruukun voi kastella vesihanan alla tai upottaa sen muutamaksi minuutiksi vesiastiaan.

Orkideat kasvavat säästeliäästi; siksi niitä lannoitetaan vähemmän kuin muita kodin kasveja. Ne eivät kuitenkaan saa ravinteita kasvualustastaan. Hyvä keino on lannoittaa jokaisella kastelukerralla, mutta laimennetulla ravinteella. Jos perhosorkidea saa tarpeeksi valoa, niin se kasvaa ympäri vuoden pitä-
mättä varsinaista lepokautta - joten sitä voi myös lannoittaa jatkuvasti.

Kasvualustaa tai ruukkuakaan ei tarvitse turhan usein vaihtaa, sillä perhosorkidea viihtyy ahtaassa ruukussaan ja kasvattaa juuria runsaasti myös ruukun ulkopuolelle. Vanhetessaan kasvualusta tiivistyy ja ilmankierto heikkenee; tällöin alustaksi vaihdetaan uutta, orkideoille suunniteltua valmis-
seosta tai sekoitetaan itse sopiva kasvualusta kaarnanpaloista tai muusta huonosti maatuvasta materiaalista. Jopa kevytsora tai lasikuulat riittävät antamaan tälle epifyytille riittävän tuen.
 

Muiden kasvien tavoin myös orkideat voivat kärsiä tuhoeläimistä ja taudeista. Orkidean mukana voi jo ostopaikastaan tulla villakilpikirvoja, jotka leviävät nopeasti myös muihin kasveihin. Lehtien alapinnat ja lehtihangat kannattaakin tarkistaa jo kasvia valitessa - ja säännöllisesti myös kotona, ettei tuholai-
sesta kertovia ”villatuppoja” ilmesty näkyviin. Pienet ruskeat laikut voivat kertoa lannoituksen ongel-
mista, kirvojen puremista tai ne voivat olla viruksen aiheuttamia. Virukset voivat levitä myös muihin kasveihin, joten tartuntaa epäillessä kannattaa tuhota vioittunut lehti tai jopa koko kasvi.

Näiden pienten erityisominaisuuksien huomioiminen saattaa palkita orkidean omistajan upeasti uudistuvalla kukinnalla. Kiinnostuksen ja kokemuksen karttuessa kannattaa orkidea-tietouttaan lisätä alan harrastajien keskustelupalstoilla, orkideayhdistyksen sivuilla tai kirjallisuuden parissa. Jokaisella lajilla ja risteymällä on omat kasvuvaatimuksensa, joiden selvittäminen varmasti kannattaa.

Orkideaharrastajalla vain taivas on rajana!
Orkideat ovat kiinnostava ja monimuotoinen kasviheimo, josta löytyy jokaiselle jotakin. On upeita, tuoksuvia kukkia (mm.katleijat) ja jopa löyhkääviä (mm. Bulbophyllum), löytyy niin suurikokoisia kukkia (mm. Brassia-suvun kukkien terälehtien kärkiväli jopa 35 cm) kuin alle millin kokoisia kukkiakin. Myös luonnossa voi orkideoita ihailla, eikä edes tropiikkiin asti tarvitse lähteä: jopa Suomen metsissä ja niityillä – tai vaikka ojien pohjilta voi löytää orkidea-heimon edustajia; maariankämmekkää, valkolehdokkia sekä monia muita lajeja.

Lue lisää orkideoista

Kasvikortisto

Artikkelin kuvat: Vuokko Evilampi