Kärhöt hurmaavat kukinnallaan – näin onnistut jalokärhöjen ja luonnonkärhöjen kasvatuksessa

Kärhöt (Clematis) kuuluvat leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Laajaan sukuun kuuluu satoja lajeja sekä suuri määrä puutarhoissa kasvatettavia lajikkeita ja risteymiä. Kärhöjen kasvutapa, koko ja kukkien ulkonäkö vaihtelevat huomattavasti lajista ja lajikkeesta riippuen.

Nykyisin lajikkeita on jo runsaasti niin jalokärhöissä kuin luonnonkärhöristeytyksissäkin. Nyt jo tutuksi tulleita isokukkaisia jalokärhöjä ovat esimerkiksi Suomenlahden takaa tulleet 'Valge Daam' eli valkoinen kaunotar, punainen 'Rütel', vaaleanlila 'Piilu' ja vaaleansininen 'Küllus'.

Viinikärhöt, kiinankärhöt ja muut pienikukkaiset kärhöt ovat arvokas lisä köynnöstemme joukkoon. Ne aloittavat kukintansa jo kesällä ja usein jatkavat sitä pitkälle syksyyn. Pieniä kukkia muodostuu runsaasti ja eri lajikkeita yhdistelemällä saadaan aikaan hienoja väriyhdistelmiä. Luonnonkärhöissä kukat ovat joko kellomaisia, liljamaisia tai jalokärhön kukkaa muistuttavia mutta pienempiä. Kukinta näillä kaikilla on erittäin runsas ja kasvutapa rehevä.

Matalakasvuiset, perennoivat pensas- ja kellokärhöt eivät köynnöstä. Ne ovatkin hieno lisä perennapenkkeihin ja muihin istutusryhmiin – esimerkiksi ruukkupuutarhaan. Luonnonpohjaisten kärhöjen suosiota lisää niiden hyvä saatavuus, aikainen ja pitkä kukinta sekä jalokärhöjä parempi talvenkestävyys.

Kärhöjen talvenkestävyydessä on suuria eroja lajien ja lajikkeiden välillä. Monet isokukkaiset jalokärhöt ovat luonnonkärhöjä arempia ja hyötyvät suojaisasta kasvupaikasta sekä hyvästä talvisuojauksesta. Kestäviä kärhöjä voidaan kasvattaa selvästi laajemmalla alueella. Kasvia valittaessa kannattaa siksi tarkistaa juuri kyseisen lajin tai lajikkeen kasvuvyöhykesuositus.

Kärhöt pitävät multavasta, ravinteikkaasta ja vettä läpäisevästä maasta. Kärhöt kukkivat runsaasti auringossa sekä puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Aurinkoisella kasvupaikalla kannattaa huolehtia erityisesti siitä, ettei kärhön tyvialue pääse kuivumaan voimakkaasti. Maan pintaa voidaan suojata esimerkiksi katteella tai kärhön eteen istutetuilla matalilla kasveilla. Istuta kärhöjen eteen vaikka perennoja tai pieniä pensaita. Kärhöt ovat erittäin kauniita kasvaessaan esimerkiksi ruusupenkin taakse sijoitettuun säleikköön. Köynnöstävät kärhöt viihtyvät mainiosti säleiköiden lisäksi metalli- tai puurakenteisissa pyramideissa tai puiden ja pensaiden oksilla. Seinän vieressä kasvatettaessa säleikkö kannattaa asentaa hieman irti seinästä, jotta kasvuston ympärillä pääsee kiertämään ilmaa. Matalakasvuiset pensas- ja kellokärhötkin tarvitsevat tukea, jotta varret eivät kaadu sateella maahan.

Kärhöjä voi käyttää myös maanpeitekasveina rinteessä tai lämpimällä kalliolla. Erityisen kauniita ja elementissään ne ovat puiden rungoilla ja pensaiden oksilla kiipeillessään. Lämmintä runkoa vasten ne viihtyvät erinomaisesti; saavat sopivasti valoa, mutta varsinkin keskipäivällä kaipaamaansa varjoa. Hyviä ilmansuuntia kärhöille ovat aamuaurinkoinen itäseinusta tai länsiseinusta.

Taimia myydään pitkin kesää astiataimina. Jos et voi istuttaa taimia heti, huolehdi niiden kastelusta, sillä kärhö ei siedä juuripaakun kuivumista kokonaan. Taimi on kasteltava myös ennen istuttamista ja huolehdittava istutuksen yhteydessä, että juuripaakku säilyy ehjänä.

Kasvualustan tulee olla syvämultainen ja vettä läpäisevä. Jos maa on tiivistä tai paikkaan kertyy vettä, kasvupaikan kuivatus ja maan rakenne kannattaa parantaa ennen istutusta.

Isokukkaisia kärhöjä istutetaan usein taimipaakkua syvemmälle. Sopiva istutussyvyys riippuu taimesta, lajikkeesta ja kasvupaikasta, joten myös taimen mukana tuleva istutusohje kannattaa tarkistaa.

Kärhöt tarvitsevat tasaisesti kosteutta etenkin istutuksen jälkeen ja kuivina jaksoina. Kasvualustan tulisi pysyä sopivan kosteana mutta vettä läpäisevänä, sillä seisova märkyys voi heikentää juuriston hyvinvointia.

Kärhöt tarvitsevat myös ravinteita kukkiakseen runsaasti. Keväällä ja alkukesällä niitä voidaan lannoittaa puutarhan kukkiville kasveille sopivalla lannoitteella valmistajan annosteluohjeen mukaan. Liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää, sillä se voi lisätä lehtien ja versojen kasvua kukinnan kustannuksella.

Loppukesällä typpipitoista lannoitusta vältetään, jotta kasvin kasvu ehtii valmistautua talveen. Tarvittaessa voidaan käyttää syyslannoitetta tuotteen käyttöohjeen mukaan.

Kärhöjen leikkaustapa riippuu lajista ja lajikkeesta. Osa kukkii edellisen vuoden versoilla, osa saman vuoden versoilla ja osa voi kukkia molemmilla. Siksi oman kärhön leikkausryhmä kannattaa selvittää ennen leikkaamista.

Jalokärhöjen versot voivat paleltua talven aikana. Keväällä poistetaan kuolleet ja paleltuneet versojen osat terveeseen kasvinosaan saakka. Leikkaustapa riippuu kuitenkin lajikkeen leikkausryhmästä.

Monet luonnonkärhöt jatkavat kasvuaan vanhoista versoista. Niille voi riittää keväällä kuivuneiden, paleltuneiden ja vaurioituneiden versojen poistaminen. Leikkaustarve kannattaa kuitenkin tarkistaa lajin tai lajikkeen mukaan.

Talvehtimiseen vaikuttavat lisäksi kasvupaikka, maan kuivatus, talven sääolot ja lumipeite. Arempien kärhöjen tyvialue voidaan suojata talveksi esimerkiksi havuilla tai muulla ilmavalla talvisuojalla. Suojauksen tarve riippuu lajikkeesta ja kasvupaikasta.