Asiantuntija vastaa: Ovatko kellastuneet tuijat kuolemassa?
Kuva: Heidi U. (lukijan kuva-arkistosta)
Viime syksynä ovat raja-aitana olevat tuijat muuttuneet sisältä ruskeiksi. Oksien päissä on vielä vihreitä neulasia, mutta tuijat ovat olemukseltaan harvat. Tuija-aita on rinteessä, maa on aika kovaa savimaata. Istutettaessa lisättiin sekoitettuna uutta ostomultaa, osa havupuumultaa.
Tuijat ovat kasvaneet hyvin, tosin aika harvoja ovat, kun en ole ymmärtänyt niiden oksia leikata, jotta tuuhettuisivat.
Mennyt kuiva kesä on varmaan vaikuttanut asiaan. Välillä yritin niitä kastellakin, mutta koska ovat rinteessä, niin kasteleminen on vähän hankalaa. Miten niitä kevään tullen pitäisi hoitaa? Voiko tuijia leikata mihin vuodenaikaan tahansa?
Asiantuntijan vastaus:
Tuijan sisäosien neulasten kellastuminen on aivan normaali ilmiö, sillä neulaset eivät pysy puissa ikuisesti. Normaalista neulasten vaihdosta kertoo se, että oksien kärjissä neulaset ovat vihreitä ja kellastuminen tapahtuu puun sisäosissa. Ilmiö tuli nyt vain voimakkaasti näkyviin, koska tuija-aita selvästikin on hieman heikossa kasvukunnossa, harventunut ja huonosti uusia oksanhaaroja tekevä. Heikkokuntoisessa tuijassa on jäljellä myös vähemmän neulasten vuosikertoja kuin hyväkuntoisessa tuijassa. Siksikin yleisvaikutelma on harvahko. Nyt tarvitaankin reippaita hoitotoimia, jotta tuijat saadaan uudelleen kunnolliseen kasvuun.
Kastelu
Harventuneen ja heikkokuntoisen tuija-aidan kasvuoloja on parannettava, jotta aidan kasvu saataisiin uudelleen käyntiin. Tehohoito aloitetaan keväällä, kun maa on sulanut. Aluksi kannattaa tutkia maan laatua kuopaisemalla lapiolla vähän syvemmältä. Kuoppaa ei tarvitse ihan juuristoalueelle tehdä, vaan siihen lähelle tai sivustalle, jotta juuret eivät vahingoitu. Kastelu myös pehmentää kovaa maata.
Syväkastelu
Jos maa on kovaa ja kuivaa, aloitetaan kastelemalla se siten, että vesi pääsee imeytymään syvälle juuristoon. Rinteessä se on hankalaa, kuten kysyjäkin on todennut. Kastelun voi aloittaa ylärinteestä syväkasteluna. Maahan isketään rautakangella reikiä, joihin kasteluletku työnnetään valuttamaan hiljaisella teholla vettä suoraan juuristoon. Letkun paikkaa siirrellään, kunnes koko aidan juuristot on kasteltu. Aivan rungon viereen ei koloja kannata tehdä.
Tippukastelu
Toinen kastelutapa on asentaa tippukasteluletkuja tuijien juuristoalueelle. Letkujen on syytä antaa valua pitkään ja tarkistaa aika ajoin, milloin maa on riittävästi kostunut.
Sadetinkastelu
Tavallista sadetintakin voidaan käyttää, jälleen hiljaisella teholla ja varmistellen, että vesi ei karkaa maan pintaa pitkin väärään paikkaan. Uudesta mullasta voi jonkin matkaa tuijien alapuolelle muotoilla maljamaisen töyrään, joka pysäyttää veden valumisen rinteessä alas. Kannattaa huomata, että kymmenvuotiaan aidan juuristo voi olla jo aika laajalla ja tehokkaimmat hiusjuuret ovat ulommaisina. Siksi kasteltava alue rungosta juurten kärkiin voi olla leveä. Myös ylärinteen juuristoalueen on saatava kosteutta.
Tärkeää on käyttää kasteluun runsaasti aikaa ja riittävästi vettä. Hitaassa kastelussa veden kulutusta on vaikea arvioida. Kannattaakin mitata kuinka kauan kestää käytetyllä teholla täyttää ämpärillinen vettä ja laskea sen perusteella, kuinka paljon vettä on käytetty. Sopiva vesiannos puuta kohden arvioidaan aina paikan päällä tunnustellen, onko maa kastunut. Suuntaa antava määrä on vähintään 50‒100 l/puu, jopa enemmän. Seuraava kastelu tehdään vasta, kun maa alkaa kuivahtaa, mutta ei ole vielä rutikuiva. Syvältä kostunut maa säilyttää kosteutta pitkään, joten urakkaa ei tarvitse kovin pian uusia. Kannattaa tarkistaa tilanne ainakin viikoittain.
Maan imemiskyky
Kuiva maa imee vettä huonosti, joten sitä on suostuteltava aluksi pienillä vesimäärillä. Vaarana on, että vesi karkaa pintaa pitkin aivan muualle kuin tuijien juuriin. Kun maa alkaa vastaanottaa vettä, sitä voi antaa vauhdikkaammin. On tärkeää aina tarkistaa, riittikö kastelu ja onko maa syvältäkin kosteaa. Se tehdään jälleen kuopaisemalla maata lapiolla ja tunnustelemalla sitä pintaa syvemmältä. Tarvittaessa annetaan lisää vettä. Kuiva maa voi olla suostuvaisempi kosteuden vastaanottamiseen, jos alkukastelu tehdään varsinaista kastelupäivää edeltävänä päivänä – tai aamulla, jos perusteellinen kastelu tehdään illalla.
Huonokuntoista tuija-aitaa voi parhaiten auttaa huolehtimalla koko kasvukauden ajan riittävästä kosteudesta. Maa on usein varhaiskeväällä sopivan kosteaa lumien sulamisvesien vuoksi, mutta varsinkin lumettoman talven jälkeen se kuivuu nopeasti, jolloin kastelua todella tarvitaan.
Maanparannus
Jos savimaa on todella kovaa, juuristo ei ole kenties pystynyt levittäytymään tuijille luontaiseen kokoon. Silloin syy huonoon kasvuun löytyy kunnollisen kasvualustan puutteesta tai sen liian pienestä koosta. Vähintäänkin maata pitää parantaa ja ilmastoida, jotta juuret pääsevät kasvamaan. Tehtävä on haasteellinen ja kuluu aikaa, ennen kuin tuloksia saavutetaan.
Uutta kasvualustaa
Yksi tapa on kaivaa oja hiusjuuriston ulkolaidalle kapea oja ja täyttää se laadukkaalla mullalla huolellisen kastelun kera. Liian läheltä myllätty maa katkaisee liikaa juuria ja tuijat alkavat voida entistä huonommin. Paikkaa näkemättä ja maata tutkimatta on vaikea antaa arviota siitä, kuinka kaukaa rungoista maata kannattaa kaivaa.
Biohiili
Toinen tapa on ilmastoida kasvualustaa tekemällä rautakangella 20-30 cm syvyisiä koloja sinne tänne juuristoalueelle ja täyttämällä ne ravinteilla ladatulla biohiilellä. Aivan rungon viereen koloja ei tehdä, vaan n. puolesta metristä alkaen. Biohiili parantaa maan rakennetta ja houkuttelee hyödyllisiä maamikrobeja, jotka ruokkivat juuristoa ravinteilla. Biohiili myös sitoo kosteutta ja luovuttaa sitä kasvin käyttöön. Jokaiselle puulle pitää tehdä useita reikiä. Kestää kuitenkin aikansa, jopa 1-2 vuotta, ennen kuin biohiili tasapainottuu ja aloittaa täydellä painolla työnsä maan hyväksi.
Humuslisäys
Ravinnetilannetta ja maan rakennetta parantaa myös juuristoalueelle tehtävä humuslisäys. Humus voi olla esimerkiksi uutta, ravinteikasta multaa tai kompostia. Maa yleensä painuu luonnostaankin, joten tämä monen vuoden jälkeen tehtävä ensimmäinen lisäyskerros voi olla esimerkiksi 10 cm paksu. Myös uusi humuskerros kastellaan. Maata ei saa lisätä niin paljon, että puiden runkojen juurenniska peittyy. Juurenniska on juurten ja rungon taitekohta ja näkyy yleensä jonkinmoisena leveämpänä kohtana maan pinnan tasolla, mikäli istutus on alun perin tehty oikeaan syvyyteen. Seuraavina vuosina uusi humuskerros voi olla ohuempi, jotta maan pinta ei nouse liiaksi.
Leikkaaminen
Kuten kysyjäkin arvelee, leikkaamalla voi tuuheuttaa aitaa. Oikea hetki sille on keväällä ennen kuin uudet kasvupisteet puhkeavat kasvuun. Kuivuudesta kärsivää tuijaa ei kuitenkaan leikata, ennen kuin sen nestetasapaino on kunnossa ja se on saanut toipua riittävästi nesteytettynä ainakin pari – kolme viikkoa. Oksankärkiä lyhennetään päistä vain vähän, ainoastaan viimeistä vuosikasvua lyhentäen. Viime kesän kasvun tunnistaa siitä, että oksa on väriltään vihreä, sitä vanhempi on ruskea. Jos viime vuoden kasvu oli niin heikkoa, että tuntuu kuin mitään leikattavaa ei olisi, kannattaa oksankärkiä kuitenkin nipsaista vaikka vain puoli senttiä, sillä pienikin leikkaaminen lisää haaroittumista.
Toinen hyvä leikkausajankohta on alkusyksy, jolloin kesän kasvupyrähdys on hiipumassa. Hyvässä kasvukunnossa olevaa tuija-aitaa voi leikata sekä keväällä että toisen kerran syksyllä. Aina leikataan vain viimeistä kasvua, sillä niihin muodostuvat uudet kasvusilmut. Huonokuntoinen aita kannattaa kuitenkin leikata heti keväällä, koska silloin saadaan hyödynnettyä kevään luonnollinen kasvuvoima ja toipuminen alkaa toivon mukaan vauhdikkaammin.
Leikkaus tehdään joka vuosi, jotta aita pysyy tiiviinä, tuuheana ja maltillisen kokoisena jatkossakin.
Jatkohoito
Lannoittamiseen ryhdytään vasta, kun tuijien nestetasapaino on kunnossa ja puiden vointi parantunut. Lannoite ei ole lääke, sillä huonosti voiva kasvi ei kykene ottamaan lisäravinteita vastaan. Aluksi ravinteet tarjoillaan mietoina ja luonnollisina, kuten yllä esitellyn maanparannuksen kautta.
Elokuussa voi antaa syyslannoksen, joka pakkauksen annosteluohjetta noudattaen ripotellaan koko juuristoalueelle. Jos on kuivaa, lannoiterakeita kastellaan hillityllä paineella, jotta rakeet eivät valu rinnettä pitkin alas. Vain liuennut lannoite vaikuttaa. Syyslannoite on fosforia ja kaliumia sisältävä lannoite, joka valmistelee kasvit talveen ja parantaa talvenkestävyyttä. Nimestään huolimatta lannos on annettava jo loppukesällä, jotta se vaikuttaisi toivotulla tavalla.
Typekkäitä, kasvua kiihdyttäviä lannoitteita voi antaa keväällä, mutta annostuksen on oltava maltillinen. Liiallinen typpi tuottaa havupuulle harvaa ja honteloa kasvua. Haalistuneen oloiset neulaset kertovat ravinteiden puutteesta ja siihen auttavat nimenomaan kevätlannoitteet. Annostelussa on oltava aina maltillinen, sillä lannoittamisessa vähemmän on enemmän. Liiallinen annostelu on haitallista ja voi polttaa juuristoa, jolloin vaikutus on päinvastainen kuin on tarkoitettu.
Summa summarum tuijista
Tuija-aidan kasvualustan hoito aloitetaan siis kastelulla. Kastelusta on huolehdittava koko kasvukauden ajan. Kuivina kausina tunnustellaan maan kosteutta pintaa syvemmältä ja kastellaan tarvittaessa runsain kerta-annoksin. Jos vain pintamulta kostuu, puut eivät hyödy kastelusta mitenkään. Syvältä kostunut maa ei kuivu hetkessä, joten kasteluja ei tarvitse uusia kovin usein. Jos maa tuntuu aina kuivuvan nopeasti, ovat veden kerta-annokset olleet liian pieniä.
Jos tuija-aita saa jatkuvasti liian vähän kosteutta ja sitä on vain pintamullassa, ohjautuvat juuretkin pintaan. Silloin se kärsii kuivuudesta jokaisena kuivana kautena ja tarvitsee apukastelua. Sen sijaan syvälle ulottuva kastelu ohjaa juuret syvälle maahan ja aidasta tulee aikanaan myös kuivat kaudet sietävä, vahva ja kaunis, elävä aita.
Jos parin kasvukauden jälkeen tuijien vointi ei ole tehohoidosta huolimatta kohentunut, voi olla syytä harkita aidan uusimista kokonaan ja uudistaa samalla koko kasvualusta.
Opettele arvioimaan kastelun tarve
Kastelun tarpeen ja riittävyyden määrittely ei aina ole helppoa, varsinkin kun liiallinen märkyyskin on haitallista ja oireet voivat olla molemmissa samantapaisia. Kastelun tarpeesta ja annostelusta ei voi antaa yksiselitteisiä ohjeita, sillä niihin vaikuttavat monet muuttujat, kuten kasvien erilaiset tarpeet ja niiden koot, kasvualustan laatu ja pidätyskyky, kasvupaikan avoimuus tai suojaisuus, valo-olot ja säätila. Mutta kun opettelet arvioimaan tilanteen, ei sinun tarvitse arvuutella, kärsiikö kasvi kuivuudesta vai liiasta märkyydestä.
Hyödynnä myös kasvikortistoa
Kasvikortisto on yksi Puutarha.netin suosituista Jäsenpalveluista - ja jäsenyyshän on aivan ilmaista! Kasvikortistosta löytyy tietoa jo yli 1400 Suomessa menestyvästä kasvista; pihan ja puutarhan kasveista, luonnonkasveista sekä myös huonekasveista. Kortilta löytyy kasvin suomalaisen, ruotsalaisen sekä tieteellisen nimen lisäksi runsaasti tietoa, kuvia ja ohjeita kyseisestä kasvista.
Puutarha.netin Kasvikortisto onkin mainio apuväline pihan suunnittelussa, kasvien tunnistamisessa ja valinnassa - sekä hoidontarpeen määrittelyssä!
Teksti Muhevainen Oy Tuuli Järvinen
Kuvat iStock, Eliisa Tuisku ja Tuuli Järvinen
Aiheeseen liittyvää
Puutarhamyymälä Muhevainen
Tietoa kasvilajeista ja niiden kasvupaikkavaatimuksista
Pihasta puutarhaksi hyvällä suunnittelulla
Havupuut ja -pensaat
Pihasuunnitteluun kuuluvat vaiheet
Perennat kukkivat keväästä syksyyn
Luetuimmat
Uusimmat