Havukasveilla luot pihaasi ympärivuotista vihreyttä

Havukasvit suositellaan istutettavaksi syksyllä syyskuun puoliväliin mennessä. Kuten muidenkin kasvien osalta, myös havua valittaessa pitää ulkoisen olemuksen ja omien mieltymysten lisäksi harkita eri havujen vaatimuksia kasvupaikan suhteen. Havujen kasvupaikkavaatimukset vaihtelevat jonkin verran. Niiden juuristo ei siedä liiallista kosteutta, seisovaa pintavettä eikä liian korkealla olevaa pohjavettä.

Havukasvin juuripaakkua ei saa rikkoa. Paakun päälle laitetaan multaa vain muutama sentti.

Useat havukasvit suosivat metsäisen hapanta kasvualustaa, pH 4,5-5,5. Poikkeuksiakin on: marjakuuset (Taxus), siperianpihta (Abies sibirica) ja hibatuija (Thujopsis dolobrata) pitävät kalkitusta maasta. Tuijat (Thuja) pitävät vain lievästi happamasta maasta (pH 5-6), joten niille kalkitus voi olla joskus tarpeen.

Männyt (Pinus), lehtikuuset (Larix), katajat (Juniperus) sekä mm. harmaapihta (Abies concolor), lännenpihta (Abies lasiocarpa) ja serbiankuusi (Picea omorika) pitävät aurinkoisesta paikasta, metsäkuuset (Picea abies), marjakuuset (Taxus), useimmat pihdat (Abies) ja kaikki hemlokit (Tsuga) taas pitävät varjoisammasta.

Havupensaita ja –puita on hyvin monimuotoinen valikoima, matalista maanpeitekasveista suuriin puihin. Kuivasta tuoreeseen, aurinkoisesta varjoiseen kasvupaikkaan. Tummanvihreitä, sinertäviä, kellertäviä - ja myös havuilla on syysvärinsä: syksyn ensimmäiset pakkaset värittävät tuivion (Microbiota decussata), joka on hyvä maapeitekasvi monenlaiseen paikkaan.

Kuivassa ja aurinkoisessa menestyviä lajeja ovat esim. mattomaiset kääpiökataja (Juniperus communis ’Repanda’) ja laakakatajat (Juniperus horizontalis). Samaan ryhmään sopivat vaikkapa tyynymäinen rohtokataja (Juniperus sabina), kartiomainen kartiovalkokuusi (Picea glauca ’Conica’), suppilomainen sinikataja (Juniperus squamata ’Meyeri’) tai pylväsmäinen pilarikataja (Juniperus communis f. suecica).

Tuoreessa tai kosteassa maassa viihtyvät esim. matala- ja tiiviskasvuinen pesäkuusi (Picea abies ’Nidiformis’), pallotuijan (Thuja occidentalis) eri lajit ja marjakuusen (Taxus) eri lajit.

Varjossa, esimerkiksi rakennuksen pohjoispuolella tuoreessa, kosteassa, runsasravinteisessa maassa viihtyvät hieman eksoottisemmat hemlokit (Tsuga) ovat vaateliaita ja tarvitsevat nuorena suojausta kevätahavalta ja kovilta pakkasilta.

Nuoria havutaimia on syytä suojata istutuksen jälkeen liialliselta auringolta ja tuulelta. Taimia kastellaan kerran tai kaksi viikossa, 20-30 litraa taimea kohden. Kevättalvella, jo helmikuussa, taimet suojataan esimerkiksi säkkikankaalla, ettei tuuli ja aurinko pääse kuivattamaan kasvia.

Kasviryhmien lisäksi havukasveja voidaan käyttää havuaitana. Leikattavaan aitaan sopivat metsäkuusi, kanadantuija ja marjakuuset. Havukasveja leikataan yleensä helmi-huhtikuussa, lepokauden aikana. Kuolleita ja katkenneita oksia voi poistaa ympäri vuoden. Vuorimännyn ja kääpiövuorimännyn vuosikasvaimista leikataan puolet pois alkukesällä ennen juhannusta. Näin kasvista tulee tiivis ja tuuhea.