Huonekasvien jakaminen on mukavaa puuhaa
Huonekasvien jakaminen on mukavaa puuhaa. (Kuva: Shutterstock)
Kun kasvi on liian suuri tai alkaa ränsistyä, on aika jakaa se. Näin saa myös varmasti emoyksilön kaltaisen "jälkeläisen". Esimerkiksi keltareuna-anopinkielestä (Sansevieria trifasciata ’Laurentii’) tulee kokonaan vihreä lajin alkuperäisen värityksen mukaisesti, kun sitä lisää lehtipistokkaasta. Jakamalla kasvin väritys pysyy oikeana.
Suuremmat, ruusukkeina tai mätästävästi kasvavat kasvit voi mullanvaihdon yhteydessä jakaa 2–3 osaan ja istuttaa omiin ruukkuihinsa. Tällaisia ovat mm. viirivehkat (Spathiphyllum), nukkumatit (Maranta), tuonenkielo (Aspidistra elatior), flamingonkukat (Anthurium), anopinkielet (Sansevieria), nuokkupapinkaura (Billbergia nutans), paavalinkukka (Saintpaulia Ionantha-ryhmä), syyläkaktukset (Mammillaria), parsat (Asparagus) ja isopunasarja (Clivia miniata).
Puutuvavartisia huonekasveja sen sijaan ei yleensä voi monistaa jakamalla.
Paloittelun voi tehdä käsin tai käyttää apuna veistä tai pientä sahaa. Kovakouraista repimistä on vältettävä, vaikka juuristo olisi tuuhea. Poista multaa mahdollisimman vähän.
Jakopala istutetaan omaan ruukkuun, joka on emokasvin ruukkua pienempi. Istutus tapahtuu samoin kuin mullanvaihdossakin; pohjalle salaoja ja multaa, jakotaimi asetetaan sopivaan syvyyteen ja ruukku täytetään mullalla. Tiukka juuripaketti mätänee helposti, joten multaa ei kannata tiivistää liiaksi. Myös kastelussa on oltava säästeliäs, jotta juuret eivät mätäne.
Jos jakotaimen lehdet pyrkivät nuutumaan, voi niitä sumuttaa usein ja laittaa latvuksen muovipussiin.
Muutamia kasveja voi lisätä rönsyistä. Muun muassa kirjorönsylilja (Chlorophytum comosum), isosädekaisla (Cyperus involucratus) ja aaroninparta (Saxifraga stolonifera) ovat helppoja. Ananaskasveista voi irrottaa sivuruusukkeita istutettavaksi.
Lisää tietoa kasveista löydät Puutarha.netin Kasvikortistosta.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat