Hyötykasvien keskeisiä kylvö- ja sadonkorjuuaikoja
Hyötytarha elää kesä toisensa jälkeen tietyssä rytmissä. Lajivalinnalla ja esikasvatusta hyödyntämällä voidaan perustaa kasvimaa, josta saadaan satoa keväästä talven alkuun.
Keskeisten hyötykasvien kylvö- ja sadonkorjuuajankohdat vaihtelevat Suomen ilmasto-oloissa alueen, sääolosuhteiden ja kasvutavan mukaan.
Alla luetteloituina keskeisten hyötykasvien kylvö- ja sadonkorjuuaikoja kuukausien mukaan
Tammikuu on usein ensimmäinen mahdollinen kylvökuukausi erityisesti pitkän kasvuajan vaativille kasveille, joita kasvatetaan sisätiloissa tai lämmitetyssä kasvihuoneessa. Tammikuu on erityisen hyödyllinen kylvöaika, jos tavoitteena on saada varhainen sato tai suurempia kasveja istutusaikaan.
Tammikuussa kylvettävien kasvien taimikasvatusta helpottaa lisävalaistus, sillä luonnonvalon määrä on vielä niukkaa. Useimpien tammikuussa kylvettävien kasvien sato voidaan odottaa aikaisintaan kesä-heinäkuussa, mutta esikasvatus auttaa kasveja kehittämään vahvat juuret ja runsaan sadon.
Helmikuu on tyypillinen sisäkylvölle pyhitetty kuukausi. Pitkän kasvukauden vaativille kasveille, kuten paprikalle ja latva-artisokalle, helmikuu on hyvä aika kylvölle. Kyseiset kasvit tarvitsevat runsaasti aikaa itää ja kasvaa ennen ulossiirtoa.
Maaliskuun kylvöt: Monet lämpöä vaativat kasvit, kuten tomaatit, munakoiso ja selleri, kylvetään maaliskuussa sisätiloihin tai lämmitettyyn kasvihuoneeseen. Myös hitaasti kasvavat juurekset, kuten mustajuuri, kylvetään mahdollisimman varhain.
Huhtikuu – siementen kylvö lavalle tai ulos: Kevään edetessä monet lehväkasvit, kuten erilaiset salaatit, ja juurikasvit, kuten palsternakka, voivat jo itää lavassa tai ulkona, kunhan maa on tarpeeksi lämmin. Myös kaalien taimikasvatus alkaa tässä vaiheessa.
Toukokuu – kylvöt avomaalle: Monet avomaan kasvit, kuten kurkut, herneet, kesäkurpitsat, maissi ja pinaatti, voidaan kylvää avomaalle, kun yöpakkasten riski on vähäinen ja maaperä on lämmennyt.
Kesä- ja heinäkuu – sadonkorjuu ja täydennyssadot: Kesäkuusta alkaen alkavat sadonkorjuut, kuten varhaisperunan ja salaattien keruu, ja osa kasveista voidaan kylvää uudelleen, kuten herneet ja pinaatti. Myös nopeakasvuisia lajikkeita, kuten retiisejä ja kyssäkaalia, voi kylvää kesän aikana lisää sadon varmistamiseksi.
Elokuusta eteenpäin – varastoitavien kasvisten korjuu: Elokuussa ja syyskuussa korjataan kypsiä juureksia, kaaleja ja sipuleita varastoitavaksi talveksi. Loppukesällä ja alkusyksystä istutetut talviperunat ja muut myöhäisemmän sadon lajikkeet alkavat olla valmiita nostettaviksi.
Lokakuusta marraskuuhun – talvikylvöt ja juuresten nosto: Lokakuussa voidaan kylvää talvehtivia juureksia, kuten porkkanaa ja palsternakkaa, jotka talvehtivat maassa ja lähtevät kasvuun keväällä. Marraskuussa voi vielä korjata esimerkiksi maa-artisokkaa ja lehtikaalia, jotka kestävät hyvin viileää säätä ja pakkasta.
Vinkki: Vuonankaali ja lehtikaali ovat erityisen kestäviä kylmälle, ja niitä voi kerätä pitkälle syksyyn ja jopa talven aikana, jos ei ole kovia pakkasia.
Itäminen
Itäminen on siemenen kehityksen ensimmäinen vaihe, joka käynnistyy, kun siemen saa kosteutta ja lämpöä. Siemenen uloin kuori pehmenee kosteuden vaikutuksesta, jolloin veden imeytyminen aloittaa itämisprosessin.
Ensimmäiseksi siemenen sisältä kasvaa pieni juuri, jonka avulla kehittyvä taimi kiinnittyy maahan ja alkaa ottaa ravinteita sekä vettä ympäristöstä. Itäminen on herkkä vaihe, joka edellyttää riittävän kosteaa ja lämpimää maata; liian kuivassa tai kylmässä itäminen voi hidastua tai jopa estyä kokonaan. Lajista riippuen ihannelämpötilat vaihtelevat, mutta yleisesti 10–25 °C on monille kasveille sopiva alue. Taimettumisen jälkeen maan pintaa voi suojata esimerkiksi ruohosilpulla, joka auttaa säilyttämään kosteuden ja tasaisen lämpötilan sekä estää rikkakasvien kasvua.
Itäminen onnistuu kosteassa ja lämpimässä maassa: jos kylvöt tehdään ajoissa, on maa vielä talven jäljiltä kevätkostea. Kasvit säilyvät siemeninä yli talven ja jopa monien vuosien ajan. Itäminen alkaa, kun siemeneen pääsee vettä ja on riittävän lämmintä.
Ohje
Yleisesti hyväksytyt minimilämpötilat ja ihannelämpötilat eri lajien kohdalla:
- Palsternakka: Itää noin 2 °Cä, mutta ihannelämpötila on 15–18 °C.
- Pinaatti: Kestää kylmää, itää noin 2 °Cä, ihannelämpötila on 16–18 °C, mutta kestää myös korkeampaa lämpötilaa.
- Salaatti: Itää noin 4 °Cä, mutta lämpötilat 15–20 °C ovat suotuisampia. 24 °C on hiukan korkea.
- Sipuli: Itää noin 2–3 °Cä, ihanteellinen lämpötila itämiseen on 15–20 °C.
- Keräkaali, kukkakaali, lanttu: Itämislämpötila 5–10 °C, ihannelämpötila kasvatukselle on noin 15–24 °C.
- Lehtiselleri: Itää vähintään 5 °C, kasvaa parhaiten noin 18–24 °C.
- Mangoldi, persilja, porkkana, punajuuri, retiisi: Kestävät kylmää, mutta noin 15–20 °C on yleensä ihannelämpötila.
- Maissi: Vaatimaton minimi on 10 °C ja kasvaa parhaiten noin 24–30 °C.
- Parsa: Itää 10 °C, ihannelämpötila noin 20–24 °C.
- Tomaatti: Vaatimus itämiselle on vähintään 10 °C, mutta ihanteellinen kasvu 20–25 °C.
- Kesäkurpitsa, kurkku, kurpitsa: Minimi itämiselle on 15–16 °C, ja kasvavat parhaiten 20–30 °C.
- Munakoiso, paprika: Itämislämpötilan minimi on noin 15–16 °C, ja kasvatuslämpötila noin 20–28 °C.
- Pavut: Minimi itämislämpötilalle 15 °C, mutta kasvavat parhaiten noin 20–25 °C.
Esimerkiksi kurkku, kurpitsa, munakoiso ja paprikat ovat erityisen herkkiä kylmyydelle ja tarvitsevat lämpimän kasvualustan. Samoin joillekin lajeille (esimerkiksi maissi) 35 °C voi olla liian korkea, vaikka hetkellisesti lämpö voi nousta näihin lukemiin ilman suurta haittaa.
Vinkki! Taimettumisen jälkeen maan pinta voidaan kattaa ruohosilpulla tai muulla eloperäisellä katteella rikkakasvien kasvun ehkäisemiseksi sekä parantamaan lämpö- ja kosteusoloja.
Lisää tietoa vihanneksista, juureksista, mausteista ja yrteistä saat Kasvikortistosta
Aiheeseen liittyvää
Vinkit omenapuun valintaan ja hoitoon
Yksivuotisten kesäkukkien hoitoniksejä
Omenapuu on yksi helpoiten viljeltävistä hedelmäpuista
Nauti oman pihan sadosta ja valmista herkullista omenapannukakkua
Nyt on oikea aika säilöä musta- ja punaherukoita joko pakastimeen tai hilloiksi ja mehuiksi
Miten omenapuita tulisi leikata? Asiantuntija vastaa
Luetuimmat
Uusimmat