Jättiputken hävittäminen on hankalaa

Suomessa esiintyy ainakin kahta jättiputkilajia, kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum). Karjalassa ja Baltian maissa esiintyy lisäksi kolmas aggressiivinen jättiputkilaji (Heracleum sosnowskyi). Sen saapuminen Suomeen tulisi estää.

Ukonputkiksi kutsutaan sekä etelänukonputkea (Heracleum spondylium) että idänukonputkea (Heracleum sibiricum). Nämä eivät ole hävitettävien kasvien listalla.

Jättiputket kasvavat nopeasti yli 2 m korkeiksi ja muodostavat laajoja kasvustoja. Kasvin huomattavan suuret, hieman raparperimaiset lehdet peittävät nopeasti ympäröivän maan ja tukehduttavat muun kasvillisuuden. Kasvin lehtilapa on 1 tai 2 kertaa parilehdykkäinen tai 3-lehdykkäinen, lehdykät ovat isoja ja liuskaisia. Kukinnot ovat vaaleita, sateenvarjomaisesti kaartuneita ja 15–25 senttimetriä leveitä, siis usein suurempia kuin ruokalautanen.
Jättiputken lehdet, kukinnot ja varsi ovat huomattavasti suurempia kuin muiden sarjakukkaisten lajien. Ukonputken lehdet ovat pienemmät eivätkä ne peitä aluskasvillisuutta kuten jättiputken lehdet. Karhuputken kukinnot ovat pienemmät ja usein pallomaiset.

Jättiputki on myrkyllinen. Pelkkä kasvin hipaisu saattaa aiheuttaa iholle reaktion, joka voimistuu auringonvalon vaikutuksesta. Iholle nousee palovamman kaltainen vaurio noin 15 minuutista kahteen tuntiin kosketuksen jälkeen. Jättiputken vaikutukset, kuten pigmenttimuutokset, voivat kestää kuukausia ja valoherkkyys jopa vuosia. Erityisesti lapset kuuluvat riskiryhmään, mutta myös aikuisten kannattaa käyttää kitkiessä suojakäsineitä ja suojaavia vaatteita.

Yhdestä jättiukonputkesta voi pahimmillaan kehittyä n. 10 000 uutta siementä. Siementen hävittäminen on hyvin vaikeaa ja työlästä. Tämän takia on erittäin tärkeää, ettei päästä jättiukonputkea kukkimaan ja muodostamaan siemeniä, jotka leviävät ympäristöön. Siemenet muodostavat maahan ns. siemenpankin, josta putkahtaa esiin uusia yksilöitä vielä useiden vuosien jälkeen. Suuren yksilön saa parhaiten hävitettyä pysyvästi katkaisemalla sen rungon kasvukohdan alapuolelta maan alta. Jos katkaisee kasvin maanpäällisen rungon, ensi vuonna paikalla on uusi kasvi.

Jättiputken leviäminen estyy parhaiten, kun sen tuhoaa jo taimena. Tehokkain ja edullisin keino on kitkeminen sekä glyfosaattia sisältävä torjunta-aine (esimerkiksi Roundup Garden). Torjunta-ainetta kannattaa käyttää heti keväällä, kun taimet ovat 20-50 senttisiä ja torjunta-aineen ruiskuttaminen suoraan lehdille onnistuu. Uusintakäsittely tehdään noin kuukauden kuluttua, jolloin estetään uusien taimien itäminen.

Jättiputki on sitkeä kasvi, joten sen entistä kasvualuetta on syytä seurata vielä muutaman vuoden ajan ja varmistaa, ettei uusia taimia kasva. Jättiputkia hävitettäessä pitää aina käyttää suojavaatteita ihovaurioiden välttämiseksi. Jos kasvinestettä joutuu iholle, se tulee huuhdella pikaisesti vedellä.

Vastuu hävittämisestä on yksityisellä maanomistajalla, kaupungilla tai kunnalla. Yleisten teiden varsilla vastuu on Tiehallinnolla, radanvarsilla Ratahallintokeskuksella. Kasvien hävittämiseen toisen maalta tarvitaan maanomistajan lupa.

Lähde ja lisätietoja: Suomen Ympäristökeskus, kuvat Shutterstock