• Etusivu
  • Hoitotyöt

Kalkitus parantaa maata ja kasvien kasvua

Tiina Painokallio
Päivitetty 09.05.2025
someone-is-cutting-a-rose-in-a-greenhouse

Ruusut ja monet muut puutarhakasvit viihtyvät kalkitussa, ravinteikkaassa maassa. Säännöllinen kalkitus kuuluu maan hoidon perustoimiin, jonka avulla voidaan parantaa maan rakennetta, ravinteiden saatavuutta ja kasvien elinvoimaa. Erityisesti Suomen happamassa maaperässä kalkituksen merkitys korostuu. (Kuva: Envato)

Kalkitseminen on peruskeino, kun halutaan parantaa maata ja sen kasvukuntoa. Liian happamassa maassa ravinteet eivät ole kasville käyttökelpoisessa muodossa. Suomen maaperä on luonnostaan melko hapanta, ja lisäksi kalkkia kuluu kasvien käyttöön maasta vuosittain hurja määrä.

Kaikkien peltomaiden keskimääräinen pH-luku on n. 5,8, mutta kalkitsemattomien raivioiden pH on lähes poikkeuksetta alle 5:n. Happamuus vaihtelee maalajeittain. Alhaisimmat pH-luvut mitataan yleensä rahkaturpeesta ja korkeimmat hietasavilta. Ei siis turhaan puhuta säännöllisen kalkituksen tärkeydestä.

Kalkin tarve riippuu maan pH:sta. Normaali kasvialusta on hyvä kalkita vähintään kolmen vuoden välein, n. 30 kg / 100 m². Jos maa on hapanta, kalkkia pitäisi levittää jopa 40‒80 kg /100 m². Maan pH:n voi mitata itse ostamalla pH-liuskoja puutarhamyymälöistä tai apteekista tai lähettämällä maasta näytteen analysoitavaksi.

Useimmat puutarhakasvit viihtyvät maassa, jonka pH on 6.0‒6.5. Happamassa viihtyvät esim. alppiruusut, hortensiat, pensasmustikat, havupuut, ja kanervat. Perennojen kalkintarve kannattaa aina tarkistaa ennen istutusta.

Miksi kalkitus on tärkeää maanparannuksessa?

Suomen maaperä on luonnostaan hapan, ja sen pH laskee ajan myötä entisestään muun muassa kasvien ottaessa ravinteita maasta. Keskimääräinen pH peltomailla on noin 5,8, kun taas kalkitsemattomilla raivioilla se voi olla alle 5. Tämä on ongelmallista, sillä:

  • Happamassa maassa ravinteet, kuten fosfori ja typpi, sitoutuvat maahiukkasiin kasveille käyttökelvottomaan muotoon.
  • Maan mikrobitoiminta hidastuu happamuuden seurauksena, mikä vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi kompostoinnin ja typen kierron tehokkuuteen.
<p data-block-key="a7ngt">Kalkitus parantaa maan rakennetta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi. (Kuva: MR)</p>
Kalkitus parantaa maan rakennetta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi. (Kuva: MR)

Mitkä kasvit pitävät kalkitusta maasta?

Useimmat hyöty- ja koristekasvit viihtyvät parhaiten kalkitussa maassa. Esimerkiksi ruusut, liljat ja pionit suosivat neutraaliin pH:hon säädettyä kasvualustaa. Myös monet hyötykasvit, kuten salaatti, porkkana, herne ja sipuli, hyötyvät säännöllisestä kalkituksesta.

Hedelmätarhassa erityisesti omenapuut arvostavat kalkittua, ravinteikasta maaperää. Kalkituksen tarve vaihtelee kuitenkin kasvilajikkeiden mukaan, joten on hyvä tarkistaa kasvikohtaiset suositukset ennen istutusta.

Ohje

Ohje

Miten usein maa kannattaa kalkita?

Kalkin tarve riippuu maalajista ja nykyisestä pH-tasosta. Yleisiä suosituksia ovat:

  • Normaali kasvualusta: kalkitse 30 kg / 100 m² noin kolmen vuoden välein.
  • Hapan maa (pH < 6.0): käytä 40–80 kg / 100 m² riippuen maalajista ja kasvustosta.
  • Kevyet hiekkamaat vaativat kalkitusta useammin kuin savimaat, sillä ne huuhtoutuvat nopeammin.

Näin mittaat maaperän pH-arvon

Jotta kalkitus olisi tehokasta, kannattaa selvittää maaperän todellinen pH-arvo. Sen voi mitata:

  • pH-liuskoilla, joita saa puutarhaliikkeistä ja apteekeista.
  • Maaperänäytteellä, joka lähetetään analysoitavaksi esimerkiksi Eurofinsin tai muun laboratorioyrityksen kautta.

Tavoitteena on nostaa pH noin välille 6.0–6.5, jolloin suurin osa kasveista viihtyy parhaiten.

Kalkitus parantaa maan rakennetta ja vedenhallintaa

Kalkitus vaikuttaa maaperään monella hyödyllisellä tavalla. Se parantaa maan rakennetta muokkaamalla siitä ilmavan ja muruisen, mikä mahdollistaa juuriston tehokkaamman kasvun.

Kalkittu maa pidättää vettä sopivasti mutta läpäisee ylimääräisen kosteuden hyvin, mikä on tärkeää erityisesti keväällä ja sateisina kausina. Lisäksi kalkitus aktivoi maaperän mikrobitoimintaa, joka on tärkeä osa ravinteiden kiertoa ja humuksen muodostumista.

Ohje

Ohje

Syyskalkitus – paras aika kalkita kasvimaa ja nurmikko

Syyskalkitus kannattaa tehdä syys-lokakuussa ennen lumen tuloa. Kasvimaan syyskalkitus tuo monia etuja: Ennen maan muokkausta levitetty kalkki sekoittuu tasaisesti muokkauskerrokseen, jossa se talven aikana parantaa maan rakennetta ja neutraloi happamuutta niin, että maan kunto on laadukas heti seuraavaa satokautta varten.

Syyskalkituksen edut:

  • Kalkki ehtii vaikuttaa rauhassa talven aikana
  • Maan rakenne paranee ennen kevään kylvöjä
  • pH tasapainottuu ja ravinteet ovat keväällä heti kasvien käytettävissä
  • Sammal ei viihdy enää niin hyvin nurmikossa

Nurmikko kannattaa kalkita jopa vuosittain, jos sammal valtaa alaa – se on usein merkki liian happamasta maaperästä.

Muistisääntö: Kalkitus tuo monipuolisia hyötyjä

Kalkitus on kustannustehokas ja helppo tapa parantaa puutarhan ja viljelymaan kuntoa monella eri tavalla. Se lisää maaperän ravinteiden saatavuutta, sillä oikea pH-arvo auttaa kasveja hyödyntämään lannoitteet tehokkaammin. Samalla kalkitus parantaa maan rakennetta, tehden siitä ilmavamman ja vettä paremmin läpäisevän.

Kun maa ei ole liian hapan, sammalen kasvu nurmikolla vähenee merkittävästi. Lisäksi kalkitus edistää kasvien yleistä terveyttä ja satoa tarjoamalla juuristolle suotuisat kasvuolosuhteet.

Pidä kalkitus mukana puutarhanhoidon vuosirytmissä – erityisesti syksy on erinomainen ajankohta kalkita – ja huomaat sen myönteiset vaikutukset jo seuraavan kasvukauden aikana.

Hoitotyöt
kasvit
kasvualusta
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20232_80865.jpg
Lannoituksella puutarha kukoistamaan!
Puutarhasta saamme ravintoa kaikille aisteille. Täyteläiset värit, herkulliset tuoksut ja mullan tuntu sormissa antavat rentouttavaa vastapainoa kiireiseen arkeen. Omasta puutarhasta saa lisäksi herkullista ja terveellistä maisteltavaa ruokapöytään.
20232_69137.jpg
Kasvihuoneen syksy
Elokuun loppupuolelta lähtien varaudutaan kylmeneviin öihin tuomalla lämmitin kasvihuoneeseen. Lämmitin kuivattaa huoneilmaa myös sateisina jaksoina, jolloin ilma on kosteaa ja altistaa kasvit erilaisille taudeille. Harmaahome, härmä ja muut sienitaudit viihtyvät kosteilla lehdillä. Siksi onkin tärkeää, että syyskesällä vältetään kastelemasta kasvin lehtiä ja kastelu ajoitetaan aina aamuun. Näin kasvusto ehtii kuivua ennen kasvihuoneen luukkujen sulkemista.
20232_80778.jpg
Parvekkeen kasvualustat
Kivoja kevään pilkahduksia tuovat pienet parvekepalstat, jotka sisältävät punotun korin ja luonnonmukaisen kasvualustan. Kasvit voidaan istuttaa taimina tai kylvää suoraan esimerkiksi Biolan Parvekepalstan multaan.
20204_64174.jpg
Mikä avuksi, kun piha on rikkakasvien tai sammaleen valtaama?
Pihan rikkakasvit eivät ilahduta ketään, mutta hyvä uutinen on, että ne on mahdollista saada aisoihin oikeilla hoitotoimenpiteillä. Ota käyttöön hyödylliset vinkit!
20085_10984.jpg
Yhdistele kasveja oman maun mukaan
Yhden lajin istutusten vastapainoksi on nyt trendikästä yhdistellä rohkeasti syötäviä kasveja kukkien joukkoon. Hyvinkin erilaisia kasvilajeja istutetaan samaan astiaan ja istutuksiin haetaan rehevyyttä ja vastakohtia: vastavärejä, vastakkaisia lehtimuotoja, eri tyyppisiä kasvutapoja. Lehtisalaatit, yrtit ja mansikat sopivat mainiosti kesäkukkien joukkoon. Yksittäiset ruukut ja amppelit saa pelastettua sisälle, jos ilma yllättäen kylmenee.Värioppia istutusten sommitteluunVärien maailmassa on muutamia perusoppeja ja kikkoja, jotka on mielenkiintoista tuntea, kun lähtee miettimään esimerkiksi ison ruukun kasvivalintoja.
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Vesiviljely - viljelyä ilman multaa
Vesiviljely eli hydroponinen viljely tarkoittaa kasvin kasvattamista suoraan ravinneliuoksessa - lisäksi tarvitaan väliaine, joka tukee kasvia. Vesiviljelyssä multaa voidaan käyttää kasvualustassa myös osittain (puolihydro) tai sitä ei käytetä ollenkaan(täyshydro). Mullan sijasta voidaan siis käyttää erilaisia väliaineita, jotka antavat kasville tukea, suojaavat juuria valolta sekä kuivumiselta sitomalla ravinneliuosta itseensä. Aeroponisessa tekniikassa väliainetta ei käytetä lainkaan, vaan juuria sumutetaan suljetussa tilassa hienojakoisella ravinneliuoksella.Vesiviljely voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivinen vesiviljely ja aktiivinen vesiviljely. Jako riippuu siitä miten kasvien kastelu ja ravinteiden annostelu on järjestetty. Tunnetuin passiivisen vesiviljelyn muoto on monelle tuttu altakasteluruukku.Vesiviljelyssä kasvin juuret ottavat ravinteen suoraan vedestä, jota varten kasvit kehittävät erityiset vesijuuret. Altakastelussa vesi ja ravinteet ovat ruukun pohjalla, josta ne nousevat ylös kapillaarisesti ylöspäin. Vesitila ja kasvia tukeva väliaine ovat erillään, kuitenkin niin, että juuret voivat kasvaa myös suoraan vesitilaan. Passiivisessa kasvatuksessa väliaine voi olla miltei mikä tahansa kapilaarisesti johtava aine - eikä sen siis tarvitse olla vain multaa tai turvetta.Aktiivisessa vesiviljelyssä vesi kiertää järjestelmässä yleensä pumpun avulla. Vesikierto hapettaa veden (mikä on tärkeää, kun kasvin juuret ovat vedessä). Vettä voidaan hapettaa myös erillisellä ilmapumpulla. Vesikierto sekä veden hapetus ilmapumpulla voidaan myös yhdistää samassa järjestelmässä, jolloin kasvatustehoa saadaan lisättyä. Aktiivisessa vesiviljelyssä kasvit kasvavat yleensä tehokkaammin, kuin passiivisessa vesiviljelyssä.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton