• Etusivu
  • Kasvillisuus

Kesäkuussa kukkivat hopeahärkki ja kiinanlaikkuköynnös

Rakentajan toimitus
Päivitetty 01.02.2024
20242_83397.jpg

(Kuva: Adobe Stock)

Upean kirjava, puna-vihreä-valkoinen laikkuköynnös kiipeilee ylöspäin ja sen vahvasti kielolta tuoksuvat kukat tuottavat loppukesästä maukkaita, kiivin kaltaisia hedelmiä. Karun ja kuivan maan hopeahärkki puolestaan verhoaa maat ja kivimuurit sielläkin, missä vain harva muu kasvi viihtyy.

Värikäs laikkuköynnös tuottaa herkullisia hedelmiä

Kiinanlaikkuköynnöksen

(

Actinidia kolomikta

) kookkaita vihreitä lehtiä värittävät valkoiset ja punaiset läikät, joka tekevät kasvista iloisen kirjavan ja hyvin koristeellisen. Lehtilaikkuja kehittyy eniten hedekasveihin. Syksyn tullen punavalkoinen kasvusto muuttuu himmeän ruosteenpunaiseksi ennen kuin yöpakkaset lakastuttavat lehdet.

Kirjavien lehtien kätköissä, lähes näkymättömissä kukkivat kiinanlaikkuköynnöksen pienet valkoiset kukat. Vahvasti kielolle tuoksuvien kukkien paikalle kehittyy loppukesästä parin sentin kokoisia vihreitä hedelmiä, jotka maistuvat kiiville.

Yleensä hedelmien muodostumiseen tarvitaan vähintään kaksi eri sukupuolta olevaa taimea, hede- ja emitaimi. Suomalainen kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ on kuitenkin poikkeus tästä säännöstä. Se antaa satoa, vaikka taimia olisi vain yksi, sillä sen hede- ja emikukat ovat samassa taimessa.

(Kuva: Adobe Stock)
(Kuva: Adobe Stock)

Kiinanlaikkuköynnökset kasvavat kotiseudullaan Itä-Aasiassa valoisissa, viljavissa ja tuoreissa lehtometsissä pensaiden joukossa. Laji kestää talvet Etelä-Suomessa I-III-vyöhykkeillä, mutta kun taimi istutetaan lämpimälle kasvupaikalle ja sen juuristo suojataan lehtikasalla talveksi, köynnös menestyy jopa Oulun korkeudella V-vyöhykkeellä. Kiinanlaikkuköynnös leikataan tarvittaessa vasta elokuussa, sillä mahlavuoto on hyvin voimakasta keväällä.

Laikkuköynnösten 3–5 metriä korkeat jäykät versot eivät tartu itse tukeen, joten ne sidotaan puun rungon ympärille tai köynnöskehikkoon tai oksien annetaan valua muurilta alaspäin.

Hopeahärkki selviää ennätyskuivista kesistä


Kuumissa ja kuivissa oloissa selviää vain aniharva kasvi. Yksi tällainen on

hopeahärkki

(

Cerastium tomentosum

), joka peittää kuivat rinteet ja kivikkokasviryhmät hopeisilla versoillaan ja kesäkuussa valkoisilla kukillaan.

Kauttaaltaan nukkakarvaisen hopeahärkin versot valuvat kivimuurien päältä ja verhoavat rinteitä. Kasvi viihtyy auringon paisteessa kaikenlaisilla kuivilla ja karuilla mailla jopa muutaman sentin paksuisessa mullassa. Koska versot talvehtivat lumen alla, hopeahärkki alkaa kasvaa varhain keväällä ja peittyy valkoisiin kukkiin jo kesäkuun alussa. Se leviää nopeasti maanpäällisillä juurtuvilla versoillaan, kun se istutetaan 30 sentin etäisyyksin. Versojen leikkaus silloin tällöin uudistaa kasvin ja tekee siitä erityisen tuuhean.

Viljeltävät härkkilajit eroavat ulkonäöltään toisistaan hyvin vähän. Esimerkiksi valkohärkki ’Silberteppich’ (Cerastium tomentosum var. columnae) muistuttaa erehdyttävän paljon hopeahärkkiä, mutta tämä muunnos ei kasva yhtä vikkelästi. Erittäin kestävä tunturihärkki (Cerastium alpinum) on hyvä vaihtoehto hopeahärkille etenkin Pohjois-Suomessa.

Hopeahärkki (Kuva: Adobe Stock)
Hopeahärkki (Kuva: Adobe Stock)
Valkohärkki (Kuva: Adobe Stock)
Valkohärkki (Kuva: Adobe Stock)

Teksti: Taimistoviljelijät

Kasvillisuus
kasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kynäkatajan oksa
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Kynäkatajani on kasvanut noin 10 vuotta lähellä seinää sen itäpuolella. Kasvu on ollut melko kituliasta ja osa oksista on kuivunut. Nyt joudun siirtämään sen toiseen paikkaan pihatöiden takia. Onko toivoa siirron onnistumisesta ja miten se suoritetaan?
202211_80117.jpg
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Tämä on kasvaa Oulussa. En löytänyt netistä hakusanalla "punainen kukka".
20235_59081.jpg
Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen
Omenapuun valintaan kannattaa käyttää hetki aikaa löytääkseen omaan puutarhaan sopivan lajikkeen. Omenoiden maku, puun kasvupaikka, sadon ajankohta ja moni muu tekijä vaikuttavat oikean puun valintaan.
20228_79410.jpg
Muiden kasvien istutusetäisyys tuija-aidanteeseen? Asiantuntija vastaa
Istutin seka-aidateen, jossa eniten näkösuojaa tarvitsevalle paikalle istutin pilarituijia (Thuja occidentalis 'Fastigata'). Tuijat ovat vielä sen verran kapeita, että niiden eteen haluaisin istuttaa 1–1,5 m korkeiiksi kasvavia pensaita tai suuria perennoja. Mutta miten etäälle tuijista istutukset pitää tehdä? Onko se 1 m vai 1,5 m etäisyydelle? Nämä uudet siis vahvistamaan näkösuojaa, kun muuten tuija-aidanne on tästä kohden harva.
käsin piirretty pihasuunnitelma
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Nuorenparin upea omakotitalo rakentuu metsän keskelle. Pihasta toivotaan helppohoitoista ja toimivaa. Kasveista viehättävät mm. terijoensalava ja omenapuut sekä erilaiset hopeansävyiset kasvit. Pieni soliseva vesiaihe on myös toiveiden listalla. Isäntä haaveilee myös uima-altaasta...sitten joskus...
Puutarhanet_kuvaa_ei_loytynyt_1920x1080.jpg
Vesiviljely - viljelyä ilman multaa
Vesiviljely eli hydroponinen viljely tarkoittaa kasvin kasvattamista suoraan ravinneliuoksessa - lisäksi tarvitaan väliaine, joka tukee kasvia. Vesiviljelyssä multaa voidaan käyttää kasvualustassa myös osittain (puolihydro) tai sitä ei käytetä ollenkaan(täyshydro). Mullan sijasta voidaan siis käyttää erilaisia väliaineita, jotka antavat kasville tukea, suojaavat juuria valolta sekä kuivumiselta sitomalla ravinneliuosta itseensä. Aeroponisessa tekniikassa väliainetta ei käytetä lainkaan, vaan juuria sumutetaan suljetussa tilassa hienojakoisella ravinneliuoksella.Vesiviljely voidaan jakaa kahteen ryhmään: passiivinen vesiviljely ja aktiivinen vesiviljely. Jako riippuu siitä miten kasvien kastelu ja ravinteiden annostelu on järjestetty. Tunnetuin passiivisen vesiviljelyn muoto on monelle tuttu altakasteluruukku.Vesiviljelyssä kasvin juuret ottavat ravinteen suoraan vedestä, jota varten kasvit kehittävät erityiset vesijuuret. Altakastelussa vesi ja ravinteet ovat ruukun pohjalla, josta ne nousevat ylös kapillaarisesti ylöspäin. Vesitila ja kasvia tukeva väliaine ovat erillään, kuitenkin niin, että juuret voivat kasvaa myös suoraan vesitilaan. Passiivisessa kasvatuksessa väliaine voi olla miltei mikä tahansa kapilaarisesti johtava aine - eikä sen siis tarvitse olla vain multaa tai turvetta.Aktiivisessa vesiviljelyssä vesi kiertää järjestelmässä yleensä pumpun avulla. Vesikierto hapettaa veden (mikä on tärkeää, kun kasvin juuret ovat vedessä). Vettä voidaan hapettaa myös erillisellä ilmapumpulla. Vesikierto sekä veden hapetus ilmapumpulla voidaan myös yhdistää samassa järjestelmässä, jolloin kasvatustehoa saadaan lisättyä. Aktiivisessa vesiviljelyssä kasvit kasvavat yleensä tehokkaammin, kuin passiivisessa vesiviljelyssä.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton