Pölyttäjiä esiintyy harvakseltaan kylmän alkukesän vuoksi

Viimeisin kuukausi on ollut ennätyslämmin, mutta kevät ja alkukesä olivat poikkeuksellisen viileitä. Tämän vuoksi useat päiväperhoslajit ovat aktivoituneet tavanomaista myöhään, ja kimalaispesien kehitys on hidastunut, jolloin työläisten määrä on alkanut kasvaa vasta heinäkuussa.

Ennakkotietojen mukaan tänä kesänä vähenneiden päiväperhoslajien määrä on ollut selvästi suurempi kuin runsastuneiden. Noin kolmasosalla lajeista yksilömäärät pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa. Päiväperhosten kokonaismäärä laski kuitenkin vain 13 prosenttia, sillä muutamat yleisimmistä lajeista lisääntyivät.

‒ Perhoskesä näytti pitkään todella murheelliselta. Heinäkuussa alkaneet helteet korjasivat osin tilannetta, mutta useimpien lajien kannalta ne tulivat liian myöhään, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä.

Kevään perhosista aurora-, kangas- ja virnaperhonen runsastuivat, kun taas keväälle tyypilliset aikuistalvehtijat pysyivät vähälukuisina. Nokkos- ja neitoperhosen kannat olivat jo viime vuonna romahtaneet.

Koleat säät jatkuivat kesäkuussa, mikä laski päiväperhosten määrää. Useimmat keskikesälle tyypilliset lajit, kuten niittyjen sinisiivet ja hopeatäplät, esiintyivät viime vuotta harvinaisempina. Heinäkuussa yleisesti tavattavat tesmaperhonen ja lauhahiipijä kuitenkin lisääntyivät, mikä nosti perhosten kokonaismäärää.

Viime vuonna runsastuneet, yleensä harvinaiset virnasinisiipi ja helmihopeatäplä taantuivat merkittävästi. Vaeltajaperhosista amiraalia on tavattu runsaasti, kaali- ja naurisperhosia tavanomaisesti ja ohdakeperhostakin hieman.

Kolean alkukesän seurauksena viime viikkoina on edelleen havaittu monia päiväperhoslajeja, joiden lento on normaalisti tähän aikaan jo päättynyt. Tämän vuoksi päiväperhosia on tällä hetkellä tavallista runsaammin lennossa.

Kimalaiskantoja on seurattu vasta vuodesta 2019 lähtien, ja seurannassa on huomattu, että vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria. Edellinen kesä oli suunnilleen tavanomainen, mutta nyt kimalaismäärät laskivat merkittävästi. Useimpien lajien yksilömäärät vähenivät, ja valtaosalla havaintopaikoista havaittiin sama lasku. Kokonaishavaintojen määrä laski lähes kolmanneksella viime vuodesta.

‒ Kolea alkukesä lykkäsi kimalaispesien kehitystä, joten työläisten määrät olivat alhaisia pitkälle heinäkuuhun asti. Toisaalta viileä ja sateinen sää piti mesikasvien tarjonnan runsaana, pohtii Heliölä.

Kaikkien yleisimpien kimalaislajien havaintomäärät laskivat selvästi viime vuodesta. Peltokimalainen säilyi runsaimpana lajina, mutta yhdessä vaikeasti erotettavat mantu- ja kontukimalaiset ylittivät silti sen lukumäärän. Seuraavaksi runsaimpia lajeja olivat kartano- ja pensaskimalainen. Edellisvuotta runsaampina tavattiin pääosin harvalukuisia keto-, kirjo- ja juhannuskimalaisia.

Hitaasti edenneen kesän vuoksi kimalaisia on viime viikkoina ollut liikkeellä tavanomaista runsaammin. Uudet kuningattaret ja koiraat ovat kuitenkin jo kuoriutuneet, ja pesien toiminta on vääjäämättä vähentymässä. Pariteltuaan kuningattaret keräävät vararavintoa ja siirtyvät talvilepoon, kun taas työläiset ja koiraat kuolevat vähitellen syksyn edetessä.

Pölyttäjien kannat vaihtelevat voimakkaasti erityisesti yksittäisten kesien sääolojen mukaan, joten niiden pitkäjänteinen seuranta on välttämätöntä. Todelliset kehitystrendit paljastuvat vasta vähintään 10–20 vuoden aikasarjojen avulla. Pitkällä aikavälillä pölyttäjiin vaikuttavat eniten elinympäristöjen väheneminen sekä ilmastonmuutos. Pölyttäjiä esiintyy runsaimmin maatalousalueilla, mutta niittyjen ja pientareiden vähentyminen on heikentänyt niiden kannat.

Pölyttäjät ovat keskeisessä roolissa myös EU:n ympäristöpolitiikassa. Syksyllä 2025 valmistuu EU:n asetus, jonka mukaisesti kaikki jäsenmaat seuraavat pölyttäjäkantojaan vuodesta 2027 alkaen. Seurannan tavoitteena on arvioida, ovatko aiemmin päätetyt suojelutoimet riittäviä. Suomessa tätä työtä tukee kansallinen pölyttäjästrategia, joka valmistui vuonna 2022.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämät Maatalousympäristön päiväperhos- ja kimalaisseurannat perustuvat vapaaehtoisten havaintoihin. Tässä artikkelissa esitetyt arviot pohjautuvat 4.8. mennessä tallennettuihin havaintoihin, jotka kattavat yli puolet kesän havainnoista. Lopulliset tulokset valmistuvat vuodenvaihteessa ja tarkentavat erityisesti loppukesän lajien tilannetta, joiden lento on vielä käynnissä.

Yhteyshenkilöt:

• Janne Heliölä, tutkija, Suomen ympäristökeskus, p. 029 525 1164, etunimi.sukunimi@syke.fi
• Jukka-Pekka Ronkainen, viestintäasiantuntija, Suomen ympäristökeskus, p. 029 525 2333, etunimi.sukunimi@syke.fi

Lähde: STT:n tiedote, Suomen ympäristökeskus, 14.08.2025