Lisää potkua lannoituksella!

Luonnonlannoitteet (pääasiassa peräisin sekä eläin- että kasvikunnasta) vilkastuttavat maaperän pieneliötoimintaa. Suurin osa ravinteista vapautuu kasvien käyttöön kasvukauden aikana juuri aktiivisen pieneliötoiminnan avulla. Ne parantavat näin myös kasvualustan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta. Luonnonlannoitteita voidaan antaa myös liuoksena. Tutustu tuoteselosteisiin huolella!

Naudan sarvesta höyläämällä tehty sarvilastu on erittäin pitkävaikutteinen typpi- ja fosforipitoinen peruslannoite. Sitä on jo kauan arvostettu nimenomaan kukkivien kasvien lannoitteena.

Huokoinen hevosen lanta sopii kylmään ja tiiviiseen savimaahan. Hevosen lannassa on typpeä 3, fosforia 1 ja kaliumia 3 prosenttia. Hevosen ja karjan lannan ravinnesisältö vaihtelee suuresti, mikä johtuu lähinnä erilaisten kuivikkeiden (mm. turve ja puru) käytöstä. Paljon typpeä sisältävänä hevosen lanta on syytä kääntää heti levittämisen jälkeen maan sisään. Sen palamisessa syntyvä lämpö voidaan hyödyntää myös varhaisissa lavaviljelyksissä.

Yleislannoite voidaan sekoittaa maahan kevätmuokkauksen yhteydessä tai levittää mullan pinnalle ja mullata kevyesti maahan esimerkiksi haravalla tai peittää ohuella multakerroksella. Kasvualusta kannattaa kastella, jotta ravinteet alkavat heti imeytyä maahan.

Näiden lisäksi voit valmistaa lannoitetta myös itse. Esimerkiksi nokkoskäyte eli nokkoslannoite vaikkapa kanankakkarakeella täydennettynä on voimakas typpilannoite kaikille kasveille.

Nurmikko kuluttaa kasvukaudella (MTT:n tutkimusten mukaan) typpeä 80 - 120 kg/ha, fosforia 20 - 40 kg/ha ja kaliumia 50 - 80 kg/ha. Nurmikon kasvu on vihreää lehtikasvua, joten nurmilannoite valitaan ja käyttömäärä lasketaan nimenomaan typen määrän mukaan: mitä enemmän lannoitteessa on typpeä, sitä vähemmän lannoitetta tarvitaan. Esim. jos lannoitteen typpipitoisuus on 20 %, tarvitaan lannoitetta kesän aikana 400 - 600 kg/ha (4 - 6kg/100m2).

Lannoite kannattaa antaa kahdessa erässä: puolet toukokuussa ja puolet kesäkuun loppupuolella. Ylimääräinen lannoite menee vain hukkaan.

Typetön (0 %) syyslannoitus auttaa nurmikkoa talvehtimaan, koska fosfori (P) ja kalium (K) nostavat solujen osmoottista arvoa ja parantavat pakkasenkestoa. Lannoite on levitettävä elokuun puoliväliin mennessä, jotta se ehtii liueta ja vaikuttaa ajoissa.

Nurmikon kalkitus on myös erittäin tärkeää: MTT:n tutkimuksissa on todettu, että kulutusnurmikoiden päälaji (niittynurmikka) häviää, jos pH laskee alle 6. Vuosittainen kalkin poistuma (10 kg/100 m2) olisi hyvä korjata vuosittain (aikaisin keväällä / myöhään syksyllä)tehtävällä ylläpitokalkituksella.

Muista myös puuntuhkan pH:ta nostava vaikutus - sillä hoidat maan kalkituksen, saat tuhkan muut ravinteet hyötykäyttöön ja säästät luontoa!

Koko kesän jatkuva runsas kukinta kuluttaa runsaasti ravinteita. Keväällä ravinteet muokataan suoraan kasvualustaan tai ostetaan valmiiksi lannoitettua kesäkukkamultaa. Astiaan istutetut kasvit vaativat myös enemmän huomiota, koska kasvualustaa on yleensä vähän kasvia kohti.

Ravinteiden tarve vaihtelee tietysti eri lajeilla, mutta yksi perusohje pätee aina:
anna mietoa lannoiteliuosta joka toisella kastelukerralla, runsaimman kukinnan alkaessa joka kerralla.
Huomattavasti pienemmällä huolehtimisella selviää, kun sekoittaa kasvualustaan pitkävaikutteista ravinnerakeita, jotka liukenevat lämpötilan vaikutuksesta vähitellen koko kesän ajan. Näin lannoituksesta ei tarvitse huolehtia koko kesänä ja pelkkä kastelu riittää.

Perennoille ja lehtipensasaidoille sopii keväällä kasvualustan siivouksen yhteydessä annettava yleislannoitus (n. 80 - 100 g/m2). Suuria lehtiä kasvattaville lajeille kannattaa antaa typpipitoista ravinnetta. Myös komposti tekee terää sekä maanparannusaineena että ravinteiden hitaana luovuttajana.

Monivuotisille kasveille ei anneta runsastyppisiä lannoitteita enää heinäkuun puolivälin jälkeen, jotta ne ehtivät tuleentua. Syyslannoitus (n. 20 g/m2) parantaa talvenkestävyyttä ja edistää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista. Sitä annetaan elokuussa, mielellään ennen kuun puoliväliä, jotta se varmasti ehtii liueta ja vaikuttaa ajoissa.

Ruusuille sopii myös lantavesikastelu ja itse tehty nokkosvesi (liota 1 kg nokkosia /10 l vettä yhden vrk:n ajan). Ruohosilppu katteena toimii alkukesän hyvänä typpilannoitteena. Syksyllä voi antaa syyslannoitetta (elokuun puoliväliin mennessä) talvenkeston parantamiseksi.

Kasvuturpeesta tehdylle kasvualustalle annetaan peruslannoitus, ja kesän kuluessa annetaan hoitolannoitusta ainakin tomaatille ja kurkulle, jotka käyttävät runsaasti ravinteita. Lannoitteeksi sopivat kasteluveteen täysin liukenevat moniravinteiset lannoitteet. Lannoitteen voi sekoittaa kasteluveteen joka kastelukerralla (hyvin mieto liuos) tai kastella vahvemmalla kasteluliuoksella kerran viikossa. Tomaatin lannoitus saa olla kaliumvoittoista, eli kaliumia enemmän suhteessa typpeen.

Vihanneksille ja juureksille on olemassa myös omia kloorivapaita lannoitteita, jotka sisältävät runsaasti mm. fosforia ja kaliumia sekä hivenaineita mm. maun ja vitamiinipitoisuuden parantamiseksi. Punajuurelle ja porkkanalle erityisen tärkeä ravinne on boori.

Jos kasvualustassa on jo hidasliukoisia lannoitteita, hoitolannoitusta ei tarvita. Kompostia voi lisätä.

Elokuun puolivälin jälkeen lannoitus lopetetaan.

Happaman maan kasveille on saatavilla lannoitetta, joka sisältää ravinteiden lisäksi kasvualustan happamuutta laskevia aineita. Juurille kannattaa myös laittaa lajin omaa metsäkariketta. Keväällä annetaan pieni annos lannoitetta, jossa typpipitoisuus saa olla suuri. Ei runsaasti kalsiumia tai klooria sisältäviä lannotteita.

Alppiruusuja ja atsaleoita voi lannoittaa toisen kerran kukinnan päättyessä fosforipitoisella lannoitteella, koska uudet kukkanuput tarvitsevat sitä kehittyäkseen. Liika typpi kukinnan jälkeen innostaa kovaan kasvuun, jonka seurauksena lehdet eivät ehkä ennätä vahvistua talvea varten.

Biolan -lannoitteet puutarhaan

Biolan -lannoitteet huonekasveille

Neudorff -lannoitteet