Puutarhan kalkitus ja lannoitus – milloin ja miten ne kannattaa tehdä?

Maan pH vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kasvit pystyvät hyödyntämään kasvualustan ravinteita. Liian alhainen tai korkea pH voi heikentää joidenkin ravinteiden saatavuutta. Sopiva pH riippuu kuitenkin kasvista ja kasvualustasta, joten yhtä tavoitearvoa ei voida antaa koko puutarhalle.

Kalkituksella voidaan nostaa happaman maan pH:ta. Samalla kalkitus voi vaikuttaa maan ravinnesuhteisiin ja biologiseen toimintaan. Kalkitustarve kannattaa arvioida maan pH:n ja kasvatettavien kasvien perusteella.

Happaman maan pH:ta voidaan nostaa kalkitsemalla maata puutarhakalkilla. Rakeinen puutarhakalkki on siistiä levittää ja se liukenee nopeammin kuin tavalliset kalkkikivijauheet.

Puutarhaa voidaan kalkita eri vuodenaikoina, mutta kalkitus kannattaa tehdä maan tarpeen mukaan ja käytettävän kalkitusaineen ohjeita noudattaen. Kevät ja syksy ovat luontevia ajankohtia kalkitukselle.

Tarvittava kalkkimäärä riippuu lähtö-pH:sta, maalajista, kasvatettavista kasveista ja käytettävästä kalkitusaineesta. Siksi kalkin määrä kannattaa määrittää maa-analyysin ja tuotteen käyttöohjeen perusteella.

Kasvien pH-vaatimukset vaihtelevat. Monille puutarhakasveille sopii lievästi hapan kasvualusta, mutta esimerkiksi alppiruusut ja pensasmustikat viihtyvät selvästi happamammassa maassa. Siksi koko puutarhaa ei kannata kalkita samalla tavalla.

Maan pH:ta voi arvioida kotikäyttöön tarkoitetulla pH-testillä. Tarkemman tiedon kasvualustan happamuudesta ja ravinnetilasta saa maa- tai viljavuusanalyysistä, jonka perusteella voidaan arvioida myös kalkituksen ja lannoituksen tarvetta.

Lue lisää maa-analyysistä:

Viljavuustutkimus kertoo kasvualustasta

Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvuun, mutta ravinteiden tarve vaihtelee kasvilajin, kasvuvaiheen ja kasvualustan mukaan. Lannoitus kannattaa mitoittaa todellisen tarpeen mukaan, sillä myös liiallinen lannoitus voi aiheuttaa ongelmia.

Eloperäiset lannoitteet sisältävät orgaanista ainesta, ja osa niiden ravinteista vapautuu kasvien käyttöön vähitellen orgaanisen aineksen hajotessa. Ravinteiden vapautumisnopeuteen vaikuttavat muun muassa lannoitteen koostumus, maaperä, kosteus ja lämpötila.

Peruslannoituksella täydennetään kasvualustan ravinnevaroja esimerkiksi uusia istutusalueita tai kasvimaata perustettaessa. Lannoituksen tarve ja määrä riippuvat maan ravinnetilasta, kasvatettavista kasveista ja käytettävästä lannoitteesta. Lannoitteen annostelussa noudatetaan tuotteen käyttöohjetta.

Monivuotisten kasvien voimakasta typpilannoitusta vältetään loppukesällä, jotta kasvu ehtii valmistautua talveen. Jos kasveille annetaan syyslannoitetta, käytetään tarkoitukseen soveltuvaa valmistetta sen käyttöohjeen mukaan.

Erilaisilla maanparannustoimenpiteillä pyritään lisäämään maan pieneliöiden ja samalla myös kasvien viihtyvyyttä. Tiiviitä maita kuohkeutetaan ja karuille sekä helposti kuivuville maille lisätään kosteutta ja ravinteita pidättävää maa-ainesta.

Kypsä komposti on käyttökelpoinen maanparannusaine, joka lisää kasvualustaan orgaanista ainesta ja tuo samalla ravinteita. Kompostin ravinnepitoisuus ja ravinteiden vapautuminen vaihtelevat sen raaka-aineiden ja kypsyysasteen mukaan, joten käytettävä määrä kannattaa sovittaa käyttökohteeseen. Runsaasti ravinteita tarvitseville kasveille komposti ei välttämättä yksin riitä lannoitteeksi.

Kypsä komposti on käyttökelpoinen maanparannusaine. Se lisää kasvualustaan orgaanista ainesta ja tuo samalla ravinteita. Kompostin ravinnepitoisuus vaihtelee sen raaka-aineiden ja kypsyysasteen mukaan, joten käytettävä määrä kannattaa sovittaa käyttökohteeseen.

Puutarha- ja talousjätekompostia voidaan käyttää maanparannukseen, kun komposti on käyttötarkoitukseensa riittävän kypsää. Kompostin ravinnepitoisuus ja ravinteiden vapautuminen vaihtelevat raaka-aineiden ja kompostin kypsyysasteen mukaan. Runsaasti ravinteita tarvitseville kasveille komposti ei välttämättä yksin riitä lannoitteeksi.

Kalkitus ja lannoitus ovat eri asioita. Kalkituksella säädetään ennen kaikkea kasvualustan happamuutta, kun taas lannoituksella täydennetään kasvien tarvitsemia ravinteita. Kalkki ei siis korvaa lannoitetta eikä lannoite automaattisesti korjaa liian hapanta kasvualustaa.

Jos kasvit kasvavat heikosti, syy kannattaa selvittää ennen kalkin tai lannoitteen lisäämistä. Kasvuun vaikuttavat ravinteiden lisäksi muun muassa maan pH, kosteus, rakenne, valoisuus ja kasvin kasvupaikkavaatimukset.

Varsinkin uuden kasvimaan, perennapenkin tai muun pitkäikäisen istutusalueen perustamisen yhteydessä maa-analyysi antaa hyödyllistä tietoa kasvualustan pH:sta ja ravinnetilasta. Sen perusteella kalkitus ja lannoitus voidaan mitoittaa todellisen tarpeen mukaan.