• Etusivu
  • Kasvillisuus

Muorinkukka (Peperomia)

Tiina Painokallio
Päivitetty 04.11.2024
20238_82769.jpg

Uurremuori saniaisen ja kodinonnen välissä. (Kuva: Adobe Stock)

Huonekasveina kasvatetaan lukuisia, toisistaan hyvinkin poikkeavia muorinkukkalajeja. Usemmiten ne ovat pieniä, ruusukkeellisia ja ruohovartisia mehikasveja, joiden puikelokukinnoissa on hyvin pienet kukat. Muorinkukat ovat kukin omalla tavallaan koristeellisia; joillakin väritys on mielenkiintoinen, toisilla lehden muoto on erikoinen tai se on uurteinen. Kaikki muorinkukat ovat kuitenkin helppohoitoisia.

Muutama muori

Muorinkukat ovat todella monilajinen kasvisuku. On pystykasvuisia ja rentovartisia, isolehtisiä ja pikkulehtisiä, vihreitä tai värikkäitä, monivuotisia ja vuosittain nuorennettavia.

  • amerikanmuori (P. obtusifolia) Suuret ja pyöreät, tummanvihreät lehdet. Haarova, noin 30 cm varsi, joka taipuu lehten painosta alas. Lähinnä vain kirjavia lajikkeita.
  • hopeamuori (P. fraseri) Terttumaiset, valkeat tähkäkukinnot, jotka tuoksuvat.
  • kiiltomuori (P. cluusifolia) Punertavat varret ja punareunaiset lehdet. Myös kirjava lajike.
  • kilpimuori (P. arifolia) Paksut, tummanvihreät, kilpimäiset lehdet ovat usein kuperat. Valkoinen, tähkämäinen kukinto. Kasvaa 40 kokoiseksi.
  • kotimuori (P. glabella) Amppelikasvi, jolla on pitkät versot. Lehdet ovat paksut ja soikeat.
  • marmorimuori (P. marmorata) Punaharmaankirjavat, kurttuiset lehdet. Muistuttaa uurremuoria.
  • mätäsmuori (P. rubella) Pienet, kauniit, hiukan punaruskeaan vivahtavat oliivinvihreät lehdet muistuttavat myrtin lehtiä. Sirot ja riippuvar versot kasvavat tiehänä mättäänä.
  • nahkamuori (P. pereskiifolia) Suikeat, teräväkärkiset lehdet kasvavat varrella kolmen tai neljän kiehkurana. Kasvutapa aluksi pysty, muuttuu vanhemmiten riippuvaksi.
  • nukkamuori (P. incana) Harmaan, ohuen vanunukan peittämä. Herttatyviset, paksut lehdet
  • pennimuori (P. rotundifolia var. pilosior) Rönsyilevät, ohuet versot, joissa on tiheässä pienet, pyöreät lehdet. Vaaleanvihreissä lehdissä on punaisia tai tummanvihreitä pilkkuja.
  • riippamuori (P. scandens) Rennot, jopa metrin mittaisiksi kasvavat versot. Saatavilla lähinnä kirjava 'Variegata'.
  • samettimuori (P. velutina) Mehevät, punaiset versot. Punaruskeat, usein altakin ruskeat lehdet.
  • sädemuori (P. argyreia) Punaisen ruodin päässä on 8–12 cm kokoiset, hopea-vihreäraitaiset lehdet.
  • teräsmuori (P. griseoargentea) Lähes valket, punajuovaiset ruodit. Teräksenharmaat, uurteiset lehdet. Noin 20 cm korkea.
  • uurremuori (P. caperata) Syvänvihreät ja kurttuiset lehdet. Valkoiset, puikelomaiset tähkäkukinnot kohoavat lehdistön yläpuolelle. Myös kääpiö- ja kirjava lajike.

Muorinkukat ovat myrkyttömiä.

<p data-block-key="rh3qf">Sädemuori (<i>Peperomia argyreia</i>) (Kuva: Adobe Stock)</p>
Sädemuori (Peperomia argyreia) (Kuva: Adobe Stock)
<p data-block-key="qtb7j">Kotimuori (<i>Peperomia glabella</i>) (Kuva: Adobe Stock)</p>
Kotimuori (Peperomia glabella) (Kuva: Adobe Stock)
<p data-block-key="npjfr">Amerikanmuori (<i>Peperomia obtusifolia</i>) (Kuva: Adobe Stock)</p>
Amerikanmuori (Peperomia obtusifolia) (Kuva: Adobe Stock)
<p data-block-key="g0akb">Muorinkukkia (Kuva: Adobe Stock)</p>
Muorinkukkia (Kuva: Adobe Stock)

Muorinkukkien hoito

Muorinkukat ovat vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne viihtyvät parhaiten valoisassa paikassa, mutta eivät suorassa paahteessa. Melko varjoisassakin ne vielä pärjäävät. (Uurremuori vaatii enemmän valoa kuin muorinkukat yleensä.) Lämmin miellyttää, mutta etenkin kovalehtiset ja mehevät lajit sietävät alhaistakin lämpötilaa; tällöin on kuitenkin varottava liikakastelua. (Sädemuori viihtyy myös lämpöpatterin yläpuolella.) Tavallinen huoneenlämpö on niille sopiva vuoden ympäri.

Muorinkukkien lehdet varastoivat vettä, joten pintamulta saa hieman kuivahtaa kasteluiden välillä. Kasvukaudella kastelu säännöllisesti, talvella kastelua vähennetään. Kannattaa muistaa, että muorikukat eivät pidä liian märästä mullasta; varsinkaan jos paikka on viileä tai vedolle altis. Muorinkukkia voi suihkutella silloin tällöin. Lannoitus kasvukaudella noin joka kolmannella kastelukerralla.

<p data-block-key="lva7c">Kilpimuori (<i>Peperomia arifolia)</i> (Kuva: Adobe Stock)</p>
Kilpimuori (Peperomia arifolia) (Kuva: Adobe Stock)

Muorinkukka on kauneimmillaan pienessä ruukussa. Helmi-maaliskuussa uudelleenistutus, mikäli juuret ovat täyttäneet vanhan ruukun. Jos yksilö vaikuttaa kovin ränsistyneeltä, niin sen voi uudistaa typistämällä tai juurruttamalla latvoja uuteen ruukkuun. Muorinkukkia voi lisätä lehti- ja varsipistokkaiden lisäksi myös siemenistä.

Muorinkukat soveltuvat mainiosti myös vesiviljelyyn, pulloputarhaan ja terraarioon.

<p data-block-key="ya1a7">Peperomia prostrata (Kuva: Adobe Stock)</p>
Peperomia prostrata (Kuva: Adobe Stock)
<p data-block-key="bv45k">Riippamuori (<i>Peperomia scandens</i>) (Kuva: Adobe Stock)</p>
Riippamuori (Peperomia scandens) (Kuva: Adobe Stock)
Ohje

Ohje

Tiestitkö?
Villamuori on kuulunut lajikevalikoimaan vuodesta 1802 lähtien. Amerikanmuori puolestaan on tunnettu jo vuodesta 1793 ja on luultavasti vanhin viljelty peperomia.

Puutarha.netin Keskustelupalstalla on puhetta ja kuvia myös muorinkukista.

Kasvillisuus
huonekasvit
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20238_82825.jpg
Narsissit ovat kevään airueita
Isokukkaiset keltanarsissit koristavat pääsiäispöytiä ja monia pienikukkaisia narsisseja kasvatetaan kevättalven iloksi. Ne voi istuttaa keväämmällä avomaalle tai kukittaa uudelleen seuraavana vuonna, sillä esikäsiteltyjen sipuleiden hyötäminen kukkaan onnistuu helposti kotioloissakin. Muut sipulit ovat tarkoitettu ulos. Tarjolla on sekä luonnonlajeja että jalostettuja lajikkeita. Varhaisimmat narsissilajit puhkeavat kukkaan pari viikkoa lumien sulamisen jälkeen, myöhäisimmät vasta kesäkuun alussa.
20238_82796.jpg
Hilkka ja mustanmerenruusu eli torpankukka (Achimenes)
Hilkat ovat tyypillisiä kesäkasveja, joiden kauniskukkaiset lajikkeet vaihtelevat kooltaan, kasvutavaltaan ja kukiltaan. Se viihtyy huoneenlämmössä ja kasvatetaan joka kevät uudelleen.
20238_82784.jpg
Juorut (Tradescantia)
Juorut ovat alkujaan Amerikasta lähtöisin olevia luonnonkasveja. Nimensä suku on saanut vuonna 1638 kuolleen englantilaiselta John Tradescantilta, joka toimi Kaarle I:n ja Kaarle II:n hovipuutarhurina ja toimitti ensimmäiset suvun kasvit sekä joukon muita kasveja Eurooppaan. Suomessa useita juorulajeja kasvatetaan huonekasveina. Ne ovat nopeasti kasvavia ja helposti viihtyviä, kauniisti rönsyäviä ja runsaslehtisiä.
20231_80729.jpg
Saniaiset huonekasvina
Tropiikista ja subtropiikista peräisin olevat saniaiset herättävät huomiota monimuotoisilla ja -värisillä lehdillään. Ne ovat suosittuja ja kauniita, mutta melko vaateliaita huonekasveja. Saniaisissa on useita eri lajeja: herkän siroja ja höytyväisiä sekä leveälehtisiä ja vahvarakenteisia.
20229_79585.jpg
Palmuvehka viihtyy missä vain
Moni kasviharrastaja on hankkinut tämän kauniin ja sopeutuvaisen huonekasvin jo ennen kuin se oli saanut suomenkielisen nimensä. Palmuvehka tunnettiin pitkään tieteellisen nimensä mukaisesti Zamioculcas-nimisenä. Huonekasvina vehkakasveihin kuuluva palmuvehka on tuttavuus, joka on kasvattanut tasaisesti suosiotaan 1990-luvulta lähtien.Tämä Itä-Afrikasta lähtöisin oleva, kiiltävälehtinen, helppohoitoinen, kestävä, näyttävä ja joka paikkaan sopeutuva huonekasvi on vakiinnuttanut paikkansa monenlaisissa sisustuksissa; niin kodeissa kuin julkisissa tiloissakin.
202212_7186.jpg
Terveet huonekasvit myös talvella
Huonekasvien valontarpeessa on eroja, mutta lähes kaikki kasvit kärsivät talvella valon puutteesta. Pimeimpään vuodenaikaan kasvit voi siirtää valoisimmalle ikkunalle. Kaiken luonnonvalon pyydystämiseksi siirretään verhot ja kaihtimet ikkunan edestä päiväksi kokonaan sivuun. Kasvien turhaa kääntelyä vältetään, koska kasvi kallistuu kohti valoa saadakseen kaiken mahdollisen valon lehdilleen.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton