Muorinkukka (Peperomia) hurmaa helppohoitoisuudellaan ja erikoisilla lehdillään
Uurremuori saniaisen ja kodinonnen välissä. (Kuva: Adobe Stock)
Muorinkukat (Peperomia) ovat viehättäviä ja helppohoitoisia huonekasveja, jotka tarjoavat yllättävän paljon vaihtelua pienessä koossa. Lajikkeita löytyy moneen makuun – toisilla on kiehtova lehtiväritys, toiset hurmaavat erikoisella muotoilullaan. Näiden mehikasvimaisten kasvien kauneus piilee yksityiskohdissa.
Huonekasveina kasvatetaan lukuisia, toisistaan hyvinkin poikkeavia muorinkukkalajeja. Usemmiten ne ovat pieniä, ruusukkeellisia ja ruohovartisia mehikasveja, joiden puikelokukinnoissa on hyvin pienet kukat. Muorinkukat ovat kukin omalla tavallaan koristeellisia; joillakin väritys on mielenkiintoinen, toisilla lehden muoto on erikoinen tai se on uurteinen. Kaikki muorinkukat ovat kuitenkin helppohoitoisia.
Muutama muori
Muorinkukat ovat todella monilajinen kasvisuku. On pystykasvuisia ja rentovartisia, isolehtisiä ja pikkulehtisiä, vihreitä tai värikkäitä, monivuotisia ja vuosittain nuorennettavia.
- amerikanmuori (P. obtusifolia) Suuret ja pyöreät, tummanvihreät lehdet. Haarova, noin 30 cm varsi, joka taipuu lehten painosta alas. Lähinnä vain kirjavia lajikkeita.
- hopeamuori (P. fraseri) Terttumaiset, valkeat tähkäkukinnot, jotka tuoksuvat.
- kiiltomuori (P. cluusifolia) Punertavat varret ja punareunaiset lehdet. Myös kirjava lajike.
- kilpimuori (P. arifolia) Paksut, tummanvihreät, kilpimäiset lehdet ovat usein kuperat. Valkoinen, tähkämäinen kukinto. Kasvaa 40 kokoiseksi.
- kotimuori (P. glabella) Amppelikasvi, jolla on pitkät versot. Lehdet ovat paksut ja soikeat.
- marmorimuori (P. marmorata) Punaharmaankirjavat, kurttuiset lehdet. Muistuttaa uurremuoria.
- mätäsmuori (P. rubella) Pienet, kauniit, hiukan punaruskeaan vivahtavat oliivinvihreät lehdet muistuttavat myrtin lehtiä. Sirot ja riippuvar versot kasvavat tiehänä mättäänä.
- nahkamuori (P. pereskiifolia) Suikeat, teräväkärkiset lehdet kasvavat varrella kolmen tai neljän kiehkurana. Kasvutapa aluksi pysty, muuttuu vanhemmiten riippuvaksi.
- nukkamuori (P. incana) Harmaan, ohuen vanunukan peittämä. Herttatyviset, paksut lehdet
- pennimuori (P. rotundifolia var. pilosior) Rönsyilevät, ohuet versot, joissa on tiheässä pienet, pyöreät lehdet. Vaaleanvihreissä lehdissä on punaisia tai tummanvihreitä pilkkuja.
- riippamuori (P. scandens) Rennot, jopa metrin mittaisiksi kasvavat versot. Saatavilla lähinnä kirjava 'Variegata'.
- samettimuori (P. velutina) Mehevät, punaiset versot. Punaruskeat, usein altakin ruskeat lehdet.
- sädemuori (P. argyreia) Punaisen ruodin päässä on 8–12 cm kokoiset, hopea-vihreäraitaiset lehdet.
- teräsmuori (P. griseoargentea) Lähes valket, punajuovaiset ruodit. Teräksenharmaat, uurteiset lehdet. Noin 20 cm korkea.
- uurremuori (P. caperata) Syvänvihreät ja kurttuiset lehdet. Valkoiset, puikelomaiset tähkäkukinnot kohoavat lehdistön yläpuolelle. Myös kääpiö- ja kirjava lajike.
Muorinkukat ovat myrkyttömiä.
Muorinkukkien hoito
Muorinkukat ovat vaatimattomia kasvupaikkansa suhteen. Ne viihtyvät parhaiten valoisassa paikassa, mutta eivät suorassa paahteessa. Melko varjoisassakin ne vielä pärjäävät. (Uurremuori vaatii enemmän valoa kuin muorinkukat yleensä.) Lämmin miellyttää, mutta etenkin kovalehtiset ja mehevät lajit sietävät alhaistakin lämpötilaa; tällöin on kuitenkin varottava liikakastelua. (Sädemuori viihtyy myös lämpöpatterin yläpuolella.) Tavallinen huoneenlämpö on niille sopiva vuoden ympäri.
Muorinkukkien lehdet varastoivat vettä, joten pintamulta saa hieman kuivahtaa kasteluiden välillä. Kasvukaudella kastelu säännöllisesti, talvella kastelua vähennetään. Kannattaa muistaa, että muorikukat eivät pidä liian märästä mullasta; varsinkaan jos paikka on viileä tai vedolle altis. Muorinkukkia voi suihkutella silloin tällöin. Lannoitus kasvukaudella noin joka kolmannella kastelukerralla.
Muorinkukka on kauneimmillaan pienessä ruukussa. Helmi-maaliskuussa uudelleenistutus, mikäli juuret ovat täyttäneet vanhan ruukun. Jos yksilö vaikuttaa kovin ränsistyneeltä, niin sen voi uudistaa typistämällä tai juurruttamalla latvoja uuteen ruukkuun. Muorinkukkia voi lisätä lehti- ja varsipistokkaiden lisäksi myös siemenistä.
Muorinkukat soveltuvat mainiosti myös vesiviljelyyn, pulloputarhaan ja terraarioon.
Ohje
Tiestitkö?
Villamuori on kuulunut lajikevalikoimaan vuodesta 1802 lähtien. Amerikanmuori puolestaan on tunnettu jo vuodesta 1793 ja on luultavasti vanhin viljelty peperomia.
Puutarha.netin Keskustelupalstalla on puhetta ja kuvia myös muorinkukista.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat