Oletko kuullut valkoisesta mansikasta?

Heti ensimmäisenä kesänä mansikka kukki komeasti ja muutama maistiainenkin herui. Ensiajatuksena oli, että mistä pahuksesta sitä voi tietää, että milloin kyseinen mansikka on kypsä. Säännöllisellä seurannalla kuitenkin oppi huomaamaan sen, mitenkä marja muuttui ajan kanssa.

Vihreä ja kivikova ja pieni raakile kasvoi kokoa ja valkoinen väri alkoi erottua. Siemenet pinnalla pysyivät vaalean vihreinä. Kypsyessä mansikan väri muuttui lämpimämmän sävyiseksi valkoiseksi ja siemenet alkoivat kellertää. Koskettaessa kypsä marja irtosi hipaisusta. Tuntui uskomattomalta napata suuhunsa mansikka, joka perinteisten punaisten mansikoiden kohdalla olisi vielä tarkoittanut umpiraakaa tapausta. Vastassa ei kuitenkaan ollut raa’an mansikan karvas maku, vaan mieleen tulvahti muistot lapsuuden metsämansikoista.

Syksyn koittaessa mansikka näytti viihtyvän paikassaan, joten jäätiin odottelemaan seuraavaa kesää. Talvi kului, koitti kevät ja valkoinen mansikka näytti selvinneen pakkasista ja lumesta sekä jäästä. Seuraavan kesän loppupuolella tuo pikkuinen taimi näytti kyntensä… satoa alkoi tulla runsaasti. Ja makeaa marjaa pääsi maistamaan koko perhe useampaan otteeseen.

Mikäli löydät valkoisen mansikan siemeniä tai hyvässä kasvussa olevan taimen, suosittelee tämä toimittaja testaamaan sitä omassa puutarhassa. Yllätyt taatusti positiivisesti.

PS. Tiesitkö, että mansikka ei varsinaisesti ole marja, vaan se kuuluu epähedelmiin.