Poimi sesongin herukoista terveyttä

Herukoiden satonäkymissä on tänä vuonna paljon vaihtelua, sillä viileät säät heikensivät paikoitellen pöylytystulosta kukinnan aikana. Valtakunnallisesti satonäkymät ovat kuitenkin kohtalaiset ja herukoita alkaa olla saatavilla koko maassa. Parhaimmillaan kausi on elokuussa.

Herukat sisältävät runsaasti kivennäisaineita ja vitamiineja. Mustaherukassa on C-vitamiinia noin 128 mg, punaherukassa ja karviaisessa noin 30 mg (100 g tuorepainoa kohti). Päivän C-vitamiinitarpeen täyttämiseksi tarvitset vain vajaan desilitran mustaviinimarjoja. Mustaherukka sisältää jonkin verran myös E-vitamiinia sekä kaliumia, kalsiumia ja kuitua.

Herukoissa on varsin vähän energiaa ja marjojen sisältämä vesi sekä kuidut pitävät yllä kylläisyyden tunneta.

Etenkin mustaherukassa, mutta myös muissa herukoissa on runsaasti flavonoideja, jotka voivat suojata useilta sairauksilta. Herukoiden siementen rasvahappokoostumus on todettu terveyttä edistäväksi. Mustaherukan tumma väri tulee antosyaaneista, joilla on runsaasti terveysvaikutuksia.

Herukoita käytetään tuore- ja pakastemarjoina, mehuina, leivoksissa sekä hilloina. Kotimaiset viinit pohjautuvat myös pitkälti herukoihin. Herukoiden lehtiä voidaan käyttää myös teehen. Happamuuden takia punaherukkamehua ei kannata valmistaa alumiiniastiassa, sillä hapot saattavat liuottaa astiasta haitallista alumiinia.

• C-vitamiini edistää solujen kasvua.
• E-vitamiini pitää yllä solukalvon rakennetta.
• A-vitamiinin esiasteet, karotenoidit, suojaavat muun muassa ihoa ja limakalvoja.
• Kalium edistää suolan eritystä ja alentaa siten verenpainetta.
• Antosyaanit edistävät silmien, verisuonten ja aivojen terveyttä.
• Siemenet sisältävät välttämättömiä rasvahappoja.

(Lähde: Hyväterveys)

Mustaherukan yleisimmät lajikkeet ovat vanha ruotsalaisperäinen ’Öjebyn’ sekä skotlantilainen ’Ben Tron’. Myös Suomessa jalostetut ’Mikael’, ’Mortti’ ja ’Marski’ ovat varsin yleisiä lajikkeita suomalaisilla herukkaa viljelevillä tiloilla.

Punaherukalla valtalajike on ’Punainen Hollantilainen’. 'Rotes Wunder' on muunnos 'Punaisesta Hollantilaisesta'. Lisäksi viljellään hollantilaista 'Jonkheer van Teets' -lajiketta.

'Valkoinen Hollantilainen' on vanha eurooppalainen valkoherukan lajike, jota on viljelty Suomessa kauan. Siitä on lukuisia muunnoksia, kuten 'Valkoinen Suomalainen' ja 'Piikkiön Helmi'.

Viherherukan lajikkeita ovat 'Vertti' ja suomalainen 'Venny'.

Valtaosa Suomen herukanviljelyalasta on mustaherukkaa, kaikkiaan sitä on yli 1700 hehtaaria. Mustaherukan viljelyalasta 400 hehtaaria on luomutuotannossa. Puna- ja valkoherukkaa kasvatetaan pääosin teollisuuden raaka-aineeksi. Viimeisimpien tilastotietojen mukaan punaherukan viljelyala oli noin 160 hehtaaria ja valkoherukan 43 hehtaaria.

Herukoiden sukuun kuuluva karviainen mielletään usein kotipuutarhakasviksi. Sitä viljellään myös ammattimaisesti 33 hehtaarin alalla. Osa sadosta päätyy tuoremarjana torikauppaan.

Puna- ja valkoherukan sekä karviaiset pinta-alat ovat säilyneet tasaisina kuluneen vuosikymmenen aikana. Mustaherukan viljelyala on sen sijaan noussut viimeisen viiden vuoden aikana selvästi. Kuluttajien kasvava kiinnostus terveellisiä elämäntapoja sekä kotimaista ruoantuotantoa ja lähiruokaa kohtaan ovat lisänneet kotimaisen mustaherukan kysyntää.