Savimaa luo haasteita puutarhaan: Savisen puutarhan puut ja pensaat

Puutarhan voi perustaa savimaan päälle erilaisilla kohoratkaisuilla tai maan voi muokata rakenteeltaan ilmavammaksi ja lämpimämmäksi. Mekaanisella muokkauksella savesta saa hyvää kasvualustaa. Sekoita saven joukkoon turvetta, hevosenlantaa ja muuta eloperäistä ainesta. Eloperäinen aines tuo maahan pieneliötoimintaa ja parantaa maan mururakennetta. Lisää myös hiekkaa, jotta maahan tulee lämpöä.

(Lehto)saarni (Fraxinus exelsior)

Saarni kasvaa 15–25 metrin korkuiseksi. Saarnin kukat puhkeavat toukokuussa paljaille oksille. Lehdistö puhkeaa myöhään keväällä ja varisee syksyllä aikaisin. Runsaassa tilassa, parhailla mailla saarni kehittyy leveälatvaiseksi ja vankkaoksaiseksi. Ilmastollisesti arin puulajimme. (Menestymisvyöhyke: III (IV))

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica)

Lehtikuusi on 10–30 metriä korkea kesävihanta havupuu. Kukinto on käpy. Lehtikuusi kestää hyvin talvipakkasia, mutta voi kärsiä keväthalloista, koska herää kasvuun heti ilmojen lämmettyä. Suora runko on vanhana syvään pystyuurteinen. (Menestymisvyöhyke: VIII)

Siperiansembra (Pinus cembra subsp. sibirica)

Siperiansembrasta kasvaa yleensä kuperalatvainen, 8–18 metrinen puu. Pitkät neulaset ovat viisittäin. Isot, pihkaiset kävyt putoilevat oksista loppukesällä. (Menestymisvyöhyke: VII)

Hopeapoppeli (Populus alba)

Hopeapoppeli on 10–25 metriä korkea, leveälatvuksinen ja huomiota herättävä, massiivinen katseen vangitsija. Lehtien tummanvihreän yläpinnan ja karvoista valkoisen alapinnan välillä on jyrkkä ero. (Menestymisvyöhyke: IV)

Tuomi (Prunus padus)

Tuomi kasvaa helposti suureksi, pystyoksaiseksi pensaaksi, mutta siitä voi muotoilla yksirunkoisen puun oksia karsimalla. Tuomen monikukkainen, tuoksuva kukinto on yksi kevään kohokohdista. Tuomi on kestävä koristepuu. (Menestymisvyöhyke: VIII)

Metsälehmus (Tilia cordata)

Metsälehmus kasvaa muhkeaksi, 15–30 metriseksi puuksi. Latvus on leveä ja haarat yläviistoja, oksat riippuvia ja kaartuvia. Metsälehmus sietää voimakastakin varjostusta sekä lähes rajattomasti lahovikoja. Vanha lehmus on aina ontto. (Menestymisvyöhyke: VI)

Vuorijalava (Ulmus glabra)

Vuorijalava on toukokuussa kukkiva, 15–25 metrinen, juurivesaton puu. Kuori on vanhemmiten kaarnoittuva ja uurteinen. Vuorijalavan lajikkeista sateenvarjojalava (U. glabra ’Camperdownii’) ja riippajalava (U. glabra ’Horizontalis’ (’Pendula’)) sopivat pieneenkin puutarhaan. (Menestymisvyöhyke: II–V(VI))

Kanukka (Cornus)

Pensaskanukat ovat leveitä aidanne- ja suojakasveja, joilla on usein voimakkaan väriset haararangat, ja niiden koristearvo perustuukin esimerkiksi punaisiin tai keltaisiin oksiin. Suosittu korallikanukka (C. alba ’Sibirica’) menestyy Lapin rajoilla asti. (Menestymisvyöhyke: III–VI)

Taikinamarja (Ribes alpinum)

Tiheäkasvuinen taikinamarja vihertyy aikaisin keväällä. Se sopii mataliin, leikattaviin aitoihin. Punaiset marjat ovat syötävät, mutta melko mauttomat. (Menestymisvyöhyke: V)

Punapaju (Salix purpurea)

Tiheä- ja pystykasvuinen, isohko suojapensas, joka kasvaa nopeasti. Punapajulla on punertavat tai kellertävät oksat ja kapeat lehdet. (Menestymisvyöhyke: V)

Pajuangervo (Spiraea)

Pystyhaaraisia, maarönsyjä tekeviä pensaita, jotka kasvavat 0,7–2 metriä korkeiksi. Pienet kukat ovat kartiomaisissa tai sarjamaisissa huiskilokukinnoissa kesällä kasvaneiden haarojen kärjissä. Runsaasti kukkivina pajuangervot sopivat myös perennaryhmien yhteyteen. (Menestymisvyöhyke: V–VII)