Suomen ympäristökeskus varoittaa keltamajavankaalin levittämisestä luontoon
Kuvaaja: Esko Vuorinen
Uudeltamaalta on löydetty ensimmäistä kertaa maassamme keltamajavankaalia (Lysichiton americanus) luontoon levinneenä. Vesipuutarhoista tuttu keltamajavankaali on vehkakasveihin kuuluva, näyttävä ja suurikokoinen vesikasvi. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta ja on Keski-Euroopassa luokiteltu alkuperäiselle lajistolle haitalliseksi vieraslajiksi. Kasvi leviää nopeasti ja sopeutuu hyvin myös Suomen olosuhteisiin. Alkujaan yksityisen maanomistajan maalta löydetty keltamajavankaaliesiintymä on osittain luonnonsuojelualueella, jolta se on pyritty hävittämään. Suomen luonnonsuojelulaki kieltää levittämästä luontoon tällaista kasvilajia. Suomen ympäristökeskus vetoaakin puutarhaharrastajiin, että keltamajavankaalia tai muita luontoomme kuulumattomia lajeja ei päästettäisi leviämään.
Uudenmaan villiintyneet keltamajavankaalit löydettiin ensimmäisen kerran vuoden 2005 toukokuussa, jolloin lähdevetisen puron vartta pitkin levinnyt esiintymä ulottui noin 25 metrin matkalle. Tämän vuoden elokuussa esiintymässä oli kymmeniä taimia ja kasvit olivat levittäytyneet jo noin 75 metrin matkalle. Ympäristöhallinnon edustajat poistivat kasveja juurineen luonnonsuojelualueen puolelta. Maanomistajan toiveesta kasveja ei luonnonsuojelualueen ulkopuolelta ole toistaiseksi hävitetty. Kasvien löytöpaikalta on matkaa lähimpään asuintaloon noin kilometrin verran.
Keltamajavankaali on nopeasti leviävä kasvi. Se valtaa tilaisuuden tullen elintilaa muilta kasveilta kurtturuusun, jättiputken ja jättipalsamin tavoin. Monivuotinen keltamajavankaali ei ole vaativa maaperän laadun tai valon määrän suhteen ja kestää hyvin ainakin 15 asteen pakkasta. Kasvi on huomattavan iso, sillä se kasvaa jopa puolitoistametriseksi, ja yksi yksilö peittää alleen noin neliömetrin verran maata. Kasvi lisääntyy hyvin siemenistä, jotka levittäytyvät uusille alueille virtaavan veden mukana.
Lähde ja lisätietoja: Suomen Ympäristökeskus