Tornionlaaksonruusu yhdistää vanhan ajan tunnelman ja nykypihan helppohoitoisuuden
Tornionlaaksonruusu on pohjoisen sitkeä kukkija

Tornionlaaksonruusun uloimmat versot ovat piikittömiä.
Yksi heinäkuun kukista on tornionlaaksonruusu, joka on pohjoissuomalaisten vanha suosikkipensas. Se on luonnossamme villinä kasvavan metsäruusun tiheän kerrannaiskukkainen muunnos, joka kukkii peräti 3–4 viikkoa – paljon kauemmin kuin metsäruusu.
Pohjois-Suomessa paljon käytetty tornionlaaksonruusu (Rosa majalis ’Tornedal’) menestyy hyvin lähes koko Suomessa. Juhannuksen jälkeen kukkaan puhkeavan pensaan vaaleanpunaisissa, kerrannaisissa kukissa voi tuntea häivähdyksen eksoottisten mausteiden tuoksusta.
Sukulaisensa metsäruusun tavoin tornionlaaksonruusu pärjää sekä karuilla kasvupaikoilla että hikevissä tai kosteissa lehtometsissä. Parhaaseen kukoistukseensa pensas kehittyy runsaassa valossa ja syvämultaisessa, ravinteikkaassa maassa.
Kasvuolosuhteet
Syksyllä tornionlaaksonruusun himmeät, melko kapeat lehdet muuttuvat komean oranssinkeltaisiksi. Kiulukoita tornionlaaksonruusu ei tuota, mutta pensas näyttää silti koristeelliselta vielä talvellakin, kun huurre kuorruttaa sen kaarevat, kaakaonväriset oksat.
Tornionlaaksonruusulla on miellyttävä, pensaan hoitoa helpottava erityispiirre: uloimmat kukkivat versot ovat latvaosistaan piikittömät. Pikkuisten litteiden kukkien alla ei piile sitä kuulua piikkiä pistävää.
Jopa pari metriä korkea tornionlaaksonruusu kasvattaa kohtalaisesti juurivesoja eikä leviä rikkakasvin tavoin. Sille riittääkin taimen koosta riippuen puolen metrin tai metrin istutusväli.
Monipuolinen tornionlaaksonruusu sopii sekä aidanteeksi että koristeeksi
Tornionlaaksonruusu on erityisen suosittu luonnonmukaiseen ja perinteiseen pihapiiriin, jossa se saa kasvaa vapaasti muiden vanhojen koristepensaiden rinnalla. Se on erinomainen valinta myös tuulensuojaksi tai näkösuojaksi esimerkiksi tontin reunalle, sillä sen tiivis ja pensasmainen kasvutapa muodostaa kauniin, mutta rakenteeltaan ilmavan aidanteen. Kun tornionlaaksonruusu istutetaan ryhmään, sen kukinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja luo runsaan, tuoksuvan näkymän, joka houkuttelee myös pölyttäjiä.
Tornionlaaksonruusu ei kaipaa jatkuvaa leikkaamista, mutta vanhojen ja huonosti kukkivien oksien poistaminen varhain keväällä tukee pensaan elinvoimaa ja pidentää sen ikää. Koska tornionlaaksonruusu sietää hyvin kylmää ja toistuvia talvisia säävaihteluita, se on erityisen hyvä vaihtoehto pohjoisille vyöhykkeille, missä monet koristepensaat eivät menesty. Se on kaunis muisto menneistä puutarhasukupolvista ja samalla toimiva ratkaisu nykyajan pihoihin.
Lue lisää tornionlaaksonruususta
Kasvikortistosta
Lähde: Taimistoviljelijät
Sinua voisi kiinnostaa myös:

Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa

Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa

Ohjeita omenapuun valintaan ja hoitamiseen

Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua

Myrkylliset huonekasvit
