Viiniköynnösten kasvattaminen onnistuu myös avomaalla

Aitoviiniköynnös (Vitis vinifera) on yksi maailman eniten kasvatetuista viljelykasveista. Suomessa sen kasvatus onnistuu lämmitettävissä kasvihuoneissa, ja sadot ovat yllättävän runsaita ja laadukkaita. Jotkut aitoviiniköynnöslajikkeetkin kestävät hyvin kylmää ja tekevät satoa myös lämmittämättömissä muovihuoneissa – jopa avomaalla.

Tarhaojukkaviini ja aitoviiniköynnös ovat isomarjaisia puuvartisia köynnöksiä, joiden koristeelliset lehdet saavat kauniin syysvärin. Viiniköynnös on näyttävä kasvaessaan vapaasti ja peittää nopeasti laajankin seinäpinnan. Kasvissa on 2–3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Kotipuutarhassa koristekäytössä olevaa viiniköynnöstä ei tarvitse välttämättä lainkaan leikata. Jos satoa kuitenkin halutaan, köynnöksen leikkaaminen on suositeltavaa. Vapaasti kasvavaan viiniköynnökseen tulee kyllä runsaasti versoja sekä rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä, ja tertut jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi.

Avomaalla viiniköynnös istutetaan mahdollisimman lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Tuulelta suojainen talon eteläseinusta on luonnollisesti hyvä kasvupaikka. Kasvualustassa saa olla kiviä, sillä ne keräävät tehokkaasti lämpöä. Esimerkiksi talon kivijalka tai puutarhassa oleva kivimuuri antaa tarvittavaa suojaa.

Viiniköynnöksen on päästävä juurtumaan suoraan pohjamaahan. Voimakaskasvuinen, syvälle kasvava juuristo tarvitsee kasvualustakseen paksun multakerroksen. Köynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat hyviä maanparannusaineita. Myös kasvualustan kunnollinen salaojitus etenkin savimaalla on tärkeää. Kasvin tyvelle tai pintamaahan ei saisi syksyllä ja talvella kerääntyä vettä.

Viiniköynnöksen versokasvu on voimakasta ja köynnös tarvitsee runsasta kastelua ja lannoitusta. Etenkin nuorten taimien kastelemiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota, jotta taimet kehittyisivät hyvin. Vanhemmiten viini pärjää vähemmälläkin kastelulla.

Talvisuojat poistetaan vasta, kun kireät yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut. Kovina pakkastalvina versot saattavat osittain paleltua. Juuristo säilyy kuitenkin maassa elinvoimaisena ja siitä kasvavat uudet terveet versot seuraavan kesän aikana.