Ympärivuotista vehreyttä ikivihreillä kasveilla
Ikivihreiden kasvien erikoismuodot tuovat tervetullutta vaihtelua puutarhaan. Erikoinen väritys tai kasvutapa tekevät näkymästä mielenkiintoisemman. Hyvin ryhmitellyillä ikivihreillä voi myös kätevästi kätkeä esim. rakennusten seinässä olevia vesihanoja, tuuletusluukkuja ja pehmentää rakennuksen kulmaa tai tyhjää seinää.
Värien monotonisuutta ja yksitoikkoisuutta torjutaan yhdistelemällä eri vihreän värisiä, kokoisia ja muotoisia kasveja samaan ryhmään. Yhdistämisessä piilee kuitenkin aina vaaransa: jollei tunne kasvin luontaista kasvutapaa, saattaa käydä niin, että joku kasvi jättää vierustoverinsa täysin varjoonsa ja jopa tukahduttaa tämän kasvun. Kannattaa myös muistaa, että kasvien erikoismuodot ovat yleensä arempia kuin alkuperäinen laji tai lajike.
Matalakasvuiset ikivihreät kasvit
Matalakasvuiset ikivihreät kasvit sopivat ryhmiin ja rajaavaksi kasvillisuudeksi, kun korkeaa näkösuojaa ei tarvita. Niitä voidaan käyttää myös maanpeittokasveina. Tähän sopivat mm. vuorenkilpi (Bergenia) ja suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri). Ikkunoiden alle kannattaa valita matalakasvuisia kasveja, jotta ne eivät varjosta sisätiloja. Älä kuitenkaan istuta liian lähelle sokkelia.
Korkeat ja leveät havukasvit toimivat hyvin taustakasveina ja näkösuojana. Pysty- ja kapeakasvuisilla kasveilla voidaan korostaa tiettyä aluetta tai kohdetta.
Ikivihreät kasvit ovat erityisen tärkeitä japanilaisissa puutarhoissa. Siellä värimaailma koostuu lähinnä vihreän eri sävyistä. Värien korostamiseen käytetään valkoista tai vaaleanharmaata soraa ja vihertävänharmaita kiviä. Ikivihreitä suositaan etenkin vesiaiheiden reunoilla.
Huomioi erilaiset kasvupaikkavaatimukset
Havukasvien kasvupaikkavaatimukset ovat hyvin erilaisia. Kaikki havut eivät siis suinkaan pidä happamasta maasta tai menesty puolivarjossa. Kuivassa maassa kestävät katajat ja männyt. Kosteampaa kasvualustaa kaipaavat marjakuuset, lehtikuuset, kuuset, pihdat, hemlokit, sembramännyt, valesypressit ja tuijat.
Kalkitusta maasta pitää mm. siperianpihta (Abies sibirica), valkokuusi (Picea glauca) ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii), happamasta taas mm. purppurapihta (Abies amabilis) ja mustakuusi (Picea mariana).
Valoa kaipaavat mm. katajat (Juniperus), lehtikuuset (Larix), palsamipihta (Abies balsamea), harmaapihta (Abies concolor), serbiankuusi (Picea omorika), okakuusi (Picea pungens) ja männyt (Pinus). Varjossa menestyvät muun muassa valesypressit (Chamaecyparis), marjakuuset (Taxus), tuijat (Thuja) ja hemlokit (Tsuga).
Suojaa ikivihreät kasvit
(
Rhododendron) eivät kestä paahteessa, joten niiden paikka on rakennuksen pohjoispuolella tai havukasvien katveessa. Alppiruusujen ja nuorten havukasvien juuret ovat lähellä maan pintaa. Routa siis jäädyttää niiden juuristoalueen helposti. Havukasvit ja alppiruusut haihduttavat myös talvella, joten lehdet ja neulaset voivat kuivua ja ruskettua, kun juuristo ei pysty imemään vettä.
Lumi on erittäin hyvä suoja maan routaantumista vastaan. Myös havut ja pakkaspeitteet ovat avuksi.
Muista suojata ikivihreät kasvit kevätauringolta viimeistään helmikuun lopulla. Haihduttaminen on suurinta aurinkoisella kasvupaikalla ja tuulisella säällä.
Ikivihreitä kasveja, esimerkiksi puksipuita (Buxus), voi istuttaa myös ruukkuihin. Tällöin niiden talvehtiminen on epävarmaa. Juuriston jäätymisen aiheuttamat vauriot tulevat yleensä näkyviin vasta keväällä. Juuristo kannattaa suojata esimerkiksi kietaisemalla ruukun ympärille pakkaspeitto tai istuttamalla eristettyyn kukkapurkkiin. Suuremman ruukun voi eristää myös itse sisäpuolelta esimerkiksi styroksilla.
Arat kasvit kannattaa istuttaa jo keväällä, jotta kasvit ehtivät varmasti juurtua ennen talven tuloa.
Ohje
Lisää havupuista ja pensaista täältä
Lisää tietoa kasveista löydät Puutarha.netin Kasvikortistosta!