Kantarelli, kanttarelli eli keltavahvero

Sienen parhaita kasvupaikkoja ovat sekametsät, joissa kasvaa enimmäkseen koivuja sekä muita lehtipuita. Keltavahvero kasvaa useamman kasvukauden samoilla paikoilla, järvien rantamilla sekä saarissa. Kasvu tapahtuu usein ryppäissä, kun yhden sienen löytää, on yleensä kavereita lähellä. Keltavahveroa ei ole helppo löytää, se maastoutuu aluskasvillisuuteen, jolloin tarvitaan salapoliisin kykyjä, jotta se löydetään.

Kantarelli on helposti tunnistettava sieni. Se on kokonaisuudessaan väriltään oranssinkeltainen. Suppilomainen lakki voi olla kovinkin mutkainen reunaltaan. Vanhemmalla sienellä lakin reuna taittuu ylöspäin muuttuen terävämmiksi.

Vahverolla näyttää myös olevan heltat, jota ne eivät kuitenkaan ole. Koko sieni on yhtenäinen; siitä ei pysty erottamaan, milloin lakki päättyy ja jalka alkaa.

Keltavahverossa on harvoin toukkia. Se on syötävää vähän vanhempanakin, vaikka sitkeähkö olisikin. Se voidaan pakastaa, kuivatatai syödä tuoreeltaan. Vahverot säilyvät myös jääkaapissa muutaman päivän.

Jos kantarelleja pakastaa, on ne hyvä käyttää kuumalla paistinpannulla (kuivana ilman rasvaa), jotta mikrobi- ja entsyymitoiminnat loppuvat ja tarpeeton neste kiehahtaa pois. Samalla saadaan makuominaisuudet pysymään hyvinä. Jos pakastus on lyhytaikaista, ei edellä mainittu käsittely ole välttämätön.

Kuivaus onnistuu parhaiten, kun sienet pilkotaan tarpeeksi pieniksi palasiksi ja palojen annetaan kuivahtaa miedossa lämmössä. Tämän jälkeen on vuorossa kunnon kuivaus. Kuivattu vahvero voi olla voimakkaan makuinen, joten annostelun tärkeys on muistettava.