• Etusivu
  • Kasvillisuus

Suppilovahvero

Rakentajan toimitus
Päivitetty 09.09.2014
20149_40853.jpg

Pieni suppilovahvero

Suppilovahverot viihtyvät nuorissa kuusikoissa

Tämä herkullinen sieni on nimittäin kuusen aisapari. Varsinkin nuorehkot ja kosteat sekametsät ovat suppilovahveron kasvupaikkoja. Sieni viihtyy kuusen läheisyydessä ja kun sieniesiintymän löytää, niin esiintymä on tavallisesti laaja. Myös hirvien asuinalueilla näitä maukkaita luonnon ihmeitä esiintyy, sillä ne ovat hirvien suosiossa.

Suppilovahvero kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Niitä löytää melko myöhään syksyllä syyskuusta marraskuuhun. Hyvinä satovuosina sitä esiintyy selvästi enemmän kuin lähisukulaista kantarellia.

Ps. Sientä on hankala paikallistaa, sillä ne kasvavat sammaleeseen syvälle uponneina. Mutta kun silmä on tottunut maastoon ja ensimmäinen suppilovahvero on löytynyt, niin sen jälkeen vahveroita näkee joka puolella!

Suppilovahveron tunnistaminen

Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) on nimensä mukaisesti suppilomainen tai torvimainen, kooltaan melko pieni sieni. Lakki on maksimissaan 10 cm leveä. Väriltään suppilovahveron lakki on kellertävän tai harmaan ruskea (väri vaihtelee sinapinkeltaisesta harmaaseen suppilovahveron iän mukaan). Lakin pinta on sateen jäljiltä liukas ja kiiltävä; kuivana kiiltoa ei ole. Lakki on epämääräisen muotoinen, verrattavissa lampaankäävän tai orakkaan epämuotoiseen lakkiin. Sienen lakin pinta saattaa näyttää suomumaiselta. Lisäksi lakin keskellä on joko reikä tai kuoppa, joka menee läpi jalan. Kun vahverosta taittaa palan, siitä ei juuri tule nestettä. Neste on kirkasta, jos sitä tulee.

Lakin alapinnalla ovat kellertävän-harmaat, helttamaiset, pitkäjohteiset poimut. Poimujen värisävy on keltaisesta harmaaseen niin ikään sienen iän mukaan.

Suppilovahveron jalka on ohuehko, ontto ja väriltään keltainen. Suppilovahveron jalka on venkura, suoraa jalkaa ei juurikaan näy. Jalka on ohut ja littanahko, säikeinen. Väriltään se on keltaisen eri sävyissä jälleen sienen iästä riippuen. Värisävyt vaihtelevat keltaisesta harmaanruskeahkoon.

Suppilovahveron sekoittaa kosteikkovahveroon helposti. Syytä huoleen ei silti ole, sillä molemmat ovat hyvin herkullisia sieniä. Kosteikkovahverolla on oranssi jalka ja sen lakin alapinta on vain matalasti poimuinen. Kosteikkovahvero esiintyy rehevämmillä ja kosteammilla paikoilla kuin suppilovahvero.

Suppilovahvero Kuva: Walter J. Pilsak/Wikikirjasto
Suppilovahvero Kuva: Walter J. Pilsak/Wikikirjasto

VINKKI: Kun sienen laittaa puoliksi pituussuunnassa, se halkeaa kauniisti koko matkalta. Suppilovahverosta lähtee myös ihana sienen tuoksu!

Suppilovahveron valmistaminen

Ohutmaltoisena sienenä suppilovahverot sopivat hyvin kuivattaviksi ja pakastettaviksi. Kuivaus onnistuu myös kotioloissa mainiosti. Pakastettaessa sienten ravintoarvo säilyy hyvin, mutta maku saattaa muuttua vetiseksi. Suppilovahvero sopii tietysti myös sellaisenaan paistettavaksi, pakastettavaksi ja mausteliemeen laitettavaksi.

Vahverot on hyvä huuhdella ensin ennen käyttöä tai edes harjata, jotta metsän aluskasvillisuus ja eläinten karvat irtoavat niistä. Kuivaus onnistuu huoneen lämmössä. Jos käytetään kuivuria, huuhdellut tai muuten märät sienet on esikuivattava ensin. Kuivattuja sieniä voidaan käyttää mausteena muissa ruuissa. Kuivatun suppilovahveron maku on vahvempi kuin tuoreen sienen.

Suppilovahveroita voi myös pakastaa, kunhan ylimääräinen neste on haihdutettu siitä ensin pois kuivalla ja rasvattomalla pannulla.
Kuivattaessa ja pakastettaessa sieni kuitenkin kutistuu pieneksi, joten runsaskin saalis näyttää silloin olemattoman pieneltä. Toisaalta suppilovahveron maku on niin voimakas, että sitä ei paljoa tarvitse kerralla käyttää.

Suppilovahveroita kannattaa käyttää heti tuoreeltaan; esimerkiksi seuraavasti:

Karamellisoidut retikat ja suppilovahverokeitto

- ½ retikkaa
- 1 rkl hunajaa
- 1 rkl balsamiviinietikkaa
- ½ sipulia
- 1 rasia kuivattuja suppilovahveroita
- 2 dl valkoviiniä
- 1 dl kermaa
- suolaa
- pippuria

Retikka viipaloidaan ja hunaja sekä balsamiviinietikka kiehautetaan. Lisätään retikat ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Freesataan voinokareessa sipuli ja sienet. Lisätään valkoviini, kiehautetaan 5 min. Lisätään kerma, kiehautetaan 8 min. Maustetaan suolalla ja pippurilla.
Mmm... Hyvää ruokahalua!

Huomio

Huomio

Pari sanaa suppilovahveroista

- Yleensä ensimmäiset suppilovahverot löytyvät "saappaan vierestä". Toinen suht´ varma löytymispaikka saattaa olla hirven jalanjälki. Vahveroiden esiintymät voivat olla rykelminä tai nauhanomaisina.

- Suppilovahveroita löytyy jopa elokuussa, enimmillään syys-lokakuussa ja vielä marraskuussa pakkasten aikoihinkin niitä voi keräillä.

- Vahveroita kasvaa Oulun korkeudelle asti; siitä ylöspäin ei juuri.

- Suppilovahvero on myös siitä kiitollinen, että siinä ei lähes koskaan ole toukkia.

Tiesitkö? Suppilovahverossa on runsaasti D-vitamiinia. Talvella sienen käyttö lisää luonnollisella tavalla väestön D-vitamiinin saantia!

Lue lisää luonnon antimista - ja sienistä

Puutarha.netin valikosta löytyy lisää tietoa luonnon antimista - ja lisätietoa erilaisista sienistä. Tunnistatko rouskut, haperot... muistatko jokamiehenoikeudet? Tästä pääset tiedon pariin!

Kasvillisuus
sienet
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

202112_74213.jpg
Autiotilat pienruokatuotannon keitaiksi
Moni kaupunkilainen haaveilee omakotitalon puutarhasta tai siirtolapuutarhan palstasta, jotta voisi tuottaa omia puutarhatuotteita kuten salaatteja, juureksia, omenia, marjoja ja raparperia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tästä ihanteesta tulee todella kallis harrastus. Usein unohdettu vaihtoehto on autiotila valmiine puutarhoineen – ja villiruokamahdollisuuksineen kuten villivihannekset, sienet ja marjat. Näitä hylättyjä pikkutiloja pihapiireineen on Suomen maaseutu pullollaan.
20076_5367.jpg
Maistuvat perunat ja vihannekset nyt avomaalta
Varhaisimmat, maaliskuun loppupuoliskolla istutetut perunat saatiin touko-kesäkuun vaihteen juhlapöytiin. Kesäkuun puolivälissä uusien perunoiden ja kasvisesikoisten esiinmarssi vauhdittuu rivakkaan tahtiin, kun huhtikuussa maahan laitettua satoa korjataan. Oman maan kesäsato ansaitsee tulla huomatuksi. Kannattaa keskittyä erityisesti makuihin nyt, kun erityismakujen aika on.
20179_50277.jpg
Lampaankääpä
Helposti löydettävä ja tunnistettava sieniTämä sieni on helppo löytää metsästä, eikä tunnistamisessakaan liene vaikeutta. Kääpiin kuuluvat myös vuohen- ja typäskääpä.
20084_10478.jpg
Kasvikset ovat nyt Sydänmerkki-tuotteita
Kansallisten ja kansainvälisten suositusten mukaan kasviksia eli vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä tulisi syödä vähintään 400 - 500 grammaa päivässä. Kotimaiset Kasvikset ry on pukenut suosituksen muotoon Puoli kiloa päivässä. Näppituntumalla tämä määrä on kuusi kourallista. Lisäksi tulisi syödä muutama peruna. Keskimäärin suomalaiset syövät vain kolme ja puoli kourallista kasviksia päivässä. Yhteistä haastetta siis riittää saada kasvisten kulutus lisääntymään ja tällä tavalla samalla edistetyksi kansanterveyttä.– On todella merkittävä asia, että Suomen Sydänliitto on sisällyttänyt kasvikset Parempi valinta -sydänmerkin piiriin. Näin kuluttajat helpommin sisäistävät kasvisten olevan terveyttä edistäviä. Kasviksethan ovat suorastaan luonnon omia, funktionaalisia elintarvikkeita, Kotimaiset Kasvikset ry:n ravitsemusasiantuntija Päivi Jämsèn toteaa.Luontaisesti kasviksissa ei ole lisättyä suolaa, sokeria tai rasvaa. Sen sijaan kasvikset sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja puolustuskykyä lisääviä ravintotekijöitä suhteessa vähäiseen energiamääräänsä. Lisäksi kasviksista saa nykyihmiselle tärkeää kuitua. Kasvisten käytön lisääminen on erityisen merkittävää painonhallinnassa ja monien elintapasairauksien ennaltaehkäisemisessä.
20087_12161.jpg
Kasvikset kuuma ruokateema
Sadonkorjuun runsauden äärellä Euroopan kasvistuotannon etujärjestön Freshfelin tekemän tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä suomalaisten kasvisten kulutuksesta. Kuulumme kasvisten syöjinä häntäpään maihin. Vain Liettuassa, Virossa ja Luxemburgissa väestö käyttää vähemmän kasviksia kuin suomalaiset. Meillä kasvisten kulutusluku on vain puolet kaikkien EU-maiden keskiarvosta.Vähäinen kasvisten käyttö on yksi oleellisimmista syistä kansanterveydellisiin ongelmiin Suomessa. Niin maailman terveysjärjestö WHO kuin Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukuntakin suosittavat käyttämään kasviksia päivittäin vähintään 400 g. Kotimaiset Kasvikset ry on kiteyttänyt viestin helposti muistettavaan muotoon Puoli kiloa päivässä. Jäämme selvästi alle vähimmäissuositusten, jotka saisivat mielellään ylittyäkin.
20233_69709.jpg
Kurkun maailmanennätys taas Suomeen
Suomalaiset vihannesviljelijät ovat vuonna 2020 ylittäneet ensimmäisinä maailmassa huiman sadan kilon keskisadon vuodessa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) kokoamien tietojen mukaan uusi ennätysluku on noin 102 kiloa kurkkuja yhdeltä kasvihuoneneliömetriltä yhden vuoden aikana.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton