• Etusivu
  • Kasvillisuus

Herkulliset tatit - Männynpunikkitatti

Rakentajan toimitus
Päivitetty 09.09.2014
20149_40840.jpg

Männynpunikkitatti on karvajalkainen

Mäntymetsien yleisin tatti

Tämä tatti on yleinen tuttavuus erityisesti koko mittaansa venyneessä mäntymetsässä. Sekametsistäkin männynpunikkitattia toki löytyy. Nimestäkin saattaa jo päätellä, että sieni on kuitenkin männyn seuralainen. Männynpunikkitatti on sooloilija; harvemmin esiintyy ryhmissä.

Kesä-lokakuussa tattia voi bongailla - heinä-, elo- ja syyskuussa kuitenkin parhaat saaliit saadaan!

Tattien tunnistaminen

Männynpunikkitatin jalka on vankka ja toisinaan jopa parinkymmenen sentin korkuinen. Pohjaväriltään jalka on vaalea, likimain valkea. Sen pintaan ilmestyy kuitenkin karkeahkoa nukkaa, joka muuttuu sienen vanhenemisen myötä tummemmaksi ja tummemmaksi ollen lopulta melkeinpä mustaa. Oheisesta kuvasta tämä näkyykin hyvin.

Tatin lakki saattaa olla saman verran halkaisijaltaan kuin jalka on pitkä. Tosin lakin ja jalan suhde on ensin hupaisa; jalka on isompi kuin lakki. Männynpunikkitatin lakki alkaa nimittäin kasvattaa kokoaan vasta, kun jalka on kasvanut täyteen mittaansa! Tatin lakki on väriltään punervanruskea ja vanhemmilla sienillä väri vaalenee. Muodoltaan tatin lakki on kupera; se tosin menettää kuperuuttaan kasvaessaan. Lakissa oleva pintakelmu, joka ei ole kiiltävä vaan mattapintainen, ulottuu lakin "lihan" yli. Männynpunikkitatilla on harmaansävyiset tiiviit pillit, jotka sienen vanhetessa tummenevat.

Ps. Kun tatin leikkaa viipaleiksi, "lihan" väri muuttuu punertavaksi. Muuten "liha" on vaaleaa.

Tattien valmistaminen

Muiden tattien tavoin myös männynpunikkitatti on toukkien suosiossa. Ulkoapäin puhdas sieni saattaakin joskus olla sisältä kokonaan tai osin toukkien syömä. Sieni on kuitenkin satoisa, joten eiköhän toukattomiakin yksilöitä löydy!

Punikkitatti on kypsennettävä kunnolla, jotta turhilta vatsaoireilta vältyttäisiin. Silti sitä voi kuivata, lämpötilan ollessa alle 50° ja sienisiivun paksuuden ollessa viiden millin luokkaa. Pakastaa voi kuten muutkin sienet; ylimääräinen neste kannattaa poistaa kuivalla pannulla.

Siisti männynpunikkitatti on silti aina syötävä. Valmistettaessa muuttuvaa mallon väriä ei kannata pelästyä (väri muuttuu lähes mustaksi). Männynpunikkitattia voi valmista esimerkiksi seuraavasti:

Täyteläinen tattikastike kahdelle

- Noin litra paloiteltuja tatteja
- 1 pienehkö sipuli
- tilkka ruokaöljyä
- yhteensä 6 dl vettä
- 1 kasvisliemikuutio
- 1-2 rkl vehnäjauhoja
- valkopippuria
(- kirveliä)

Silppua sipuli hienoksi ja paista läpikuultavaksi tilkkasessa öljyä. Siirrä paistunut sipuli syrjään odottamaan. Lisää pannuun uudestaan tilkka öljyä ja paista tatit kypsiksi. Paistuvia tatteja kannattaa hämmentää ahkerasti, sillä ne tarttuvat helposti pannun pohjaan.

Laita pieneen kattilaan tai kasariin 5 dl vettä ja yksi kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja hämmennä, kunnes liemikuutio on liuennut veteen tasaisesti. Lisää hieman valkopippuria sekä halutessasi reilun ropsauksen kirveliä.

Suurusta eli sakeuta liemi seuraavasti:
Laita tiiviskantiseen purkkiin 1 dl vettä ja 1-2 rkl vehnäjauhoja (mitä enemmän jauhoja, sen sakeampi kastike). Sulje kansi hyvin ja ravista pontevasti, kunnes jauho on sekoittunut veteen täysin tasaisesti. Kaada jauho-vesiseos kasvisliemen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi kattilaan paistetut sienet ja sipuli, sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa kastike riisin tai keitettyjen pottujen kanssa.
Ps. Maku on ehdottomasti parhaimmillaan, kun kastike tarjotaan kuumana.

Lue lisää sienistä!

Puutarha.netin valikosta löytyy lisää tietoa luonnon antimista - ja lisätietoa erilaisista sienistä. Tunnistatko rouskut, haperot... muistatko jokamiehenoikeudet? Tästä pääset tiedon pariin!

Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje:

Aiheeseen liittyvää

20236_82258.jpg
Anopin ikkunalla: Soilikki
Soilikki on kauniisti kukkiva huonekasvi, jota on Suomessa kasvatettu jo 1930-luvulta asti. Sen suosio kuitenkin vaihtelee, kuten monen muunkin ruukkukasvin. Vain aniharvat muut kukat kuitenkaan palkitsevat hoitajansa huolenpidon yhtä muhkealla kukinnolla kuin soilikki, kun oikea kastelurytmi ja kasvupaikka on löytynyt.
20075_5230.jpg
Ruusuja ylioppilaalle
Kotimaiset ruusut ovat tuoreitaKotimaassa viljeltävät ruusut kerätään kasvihuoneista 5-7 kertaa viikossa, kiivaimman kasvun aikaan jopa kaksi kertaa päivässä. Keruun jälkeen ruusut viedään kylmiöön, jossa ne jäähdytetään lähelle nollaa. Vasta kunnollisen jäähdytyksen jälkeen ruusut lajitellaan ja puntitetaan.Ruusut toimitetaan joko tukkuliikkeiden kautta tai suoraan viljelmiltä kukkakaupoille pääsääntöisesti päivittäin. Kotimaisella leikkoruusulla on siten merkittävä tuoreusetu, sillä tuontiruusu on kuluttajalle siirtyessään keskimäärin noin viikon ikäinen. Asianmukaisesti hoidettuna leikkoruusu kestää maljakossa yhdestä kahteen viikkoa.
20238_82734.jpg
Mansikan ongelma? Asiantuntija vastaa
Mikä vaivaa kaksi vuotta sitten istuttamiani mansikoita? Jokin syö mansikan kypsyessä sen pinnan kuopalle kannan vierestä ja marja mätänee. Raakileet ovat ruskehtavia eivätkä kauniin hennon vihreitä. Myös alimmat lehdet ovat ihan kuivuneet ruskeiksi.Onko asialle tehtävissä mitään?
20216_71178.jpg
Monivuotiset kukat ovat pihan istutusten ytimessä
Perennat ovat mitä monimuotoisin ryhmä monivuotisia, ruohovartisia kasveja, jotka ovat oleellisessa osassa puutarhan tunnelman luomisessa. Ne ovat usein runsaskukkaisia, mutta kaikkien perennoiden juju ei ole kukinnassa. Osa niistä koreilee lehtien muodolla, koolla, värityksellä tai yleisellä olemuksella.
20206_65164.jpg
Juhannustaikoja ja -tekoja luonnon puolesta
Suomessa juhannuksen juhlintaan on kansanperinteissä kuulunut juhannustaiat. Nykyään usko taikuuteen on huomattavasti hiipunut. Kovin harva enää kokee kutsumusta juosta alasti nokkospuskan läpi tai saunan jälkeen yhdeksännen ojan kohdalle kurkkimaan, josko tuleva elämänkumppani siellä makoilisi.On sitten taikauskoa ja sulho taikka morsmaikku hakusessa tai ei, nyt on kuitenkin hyvä aika kirmata pelloille ja niityille kierimään ja keräämään Suomen luonnolle vastikään haitalliseksi ilmoitettuja kasveja.
20239_59898.jpg
Kesäkurpitsa - helppohoitoinen ja runsassatoinen herkku
Kurpitsan (Cucurbita pepo) lajikkeet jaetaan neljään ryhmään: kesä-, spagetti-, koriste- ja talvikurpitsa. Miedot, pyöreät tai pitkänomaiset kesäkurpitsat ovat nopeimmin viljeltäviä. Suomeen kesäkurpitsa saapui Välimeren alueelta ja sen viljelyllä on pitkä perinne. Todellinen lajikerunsaus on peräisin 1970-luvulta.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton