Tärkeä kevätsuojaus

Aurinko alkaa jo mukavasti lämmittämään posken pintaa ja pian sen teho riittää lumien sulattamiseenkin. Alkukevään auringon säteillä on myös haittavaikutuksensa: lumi heijastaa uv-säteilyn moninkertaisena, joten ulkoilijan kannattaa ottaa pian aurinkosuojavoiteensa käyttöön. Suojata kannattaa nenänpäänsä lisäksi myös puutarhansa ikivihreät kasvit: havut ja alppiruusut. Auringon kilossa ne alkavat haihduttamaan, vaikkei jäisestä maasta heru vielä kosteutta tilalle.

Kevätsuojaus tehdäänkin yleensä kolmena – neljänä ensimmäisenä keväänä, kunnes taimet ovat juurtuneet syvemmälle. Jotkut hoitavat asian jo syksyisin, mutta helmikuussakin ehtii vielä hyvin.

Suojamateriaalin on läpäistävä ilmaa, jotta se ei lämmitä kasvia liikaa; jätesäkit ja muut muovit eivät siis tähän tarkoitukseen sovellu. Sitä ei myöskään saa kietoa kasvin ympärille liian tiiviisti, vaan ”huppuun” on hyvä jättää aukko, josta ilma pääsee vaihtumaan. Apuna voi käyttää keppejä, joiden varaan suoja nostetaan. Eri valmistajien valikoimista löytyy kevätsuojaukseen soveltuvia varjostusverkkoja, harsoja ja säkkikankaita, mutta myös havunoksilla ja lumella voi etenkin matalampia kasveja pyrkiä suojaamaan

Suojat poistetaan vasta, kun maa on varmasti sulanut – eli huhtikuussa tai toukokuun alussa.
 

Vinkki:

Sulamista voi nopeuttaa kastelemalla juuristoaluetta haalealla vedellä. Etenkin alppiruusun (Rhododendron) juuret ovat melko pinnassa, joten juuristoalueen sulattaminen kannattaa.

Arkoja keväiselle kuivumiselle ovat nuorina taimina mm. purppurapihta (Abies amabilis), puksipuut (Buxus), pilarikatajat (Juniperus communis f. suecica), laakakatajat (Juniperus horizontalis), mahonia (Mahonia aquifolium), valkokuusi (Picea glauca), kartiovalkokuusi (Picea glauca ’Conica’), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii), marjakuuset (Taxus), tuijat (Thuja) ja hemlokit (Tsuga).