TAKAISIN
Kuva: Pixabay
Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäiseen lajistoomme. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia.
Useimmiten akileijat ovat sinikukkaisia, mutta jalostettujen lajikkeiden värikirjo kattaa myös valkoisen, vaalean- ja sinipunaisen eri sävyt lähes mustaan asti.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty.
Korkeus: 30–80 cm. Varsi harvaan karvainen.
Kukka: Kehä säteittäinen, sininen (joskus sini- tai vaaleanpunainen, valkoinen tai kirjava), 3–5,5 cm leveä. Terälehtiä 5, kannuksellisia, Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä, riippuvia.
Lehdet: Kierteisesti, päältä vihreitä ja kaljuja, alta sinivihertäviä ja karvaisia.
Hedelmä: Otakärkinen, 1,5–2,5 cm pitkä tuppilo, joita 5 yhdessä.
Kasvupaikka: Koristekasvi, usein villiytynyt pihoilla, tienvarsilla ja asutuksen läheisyydessä metsänreunoissa, purojen ja ojien varsilla. Mahdollisesti myös alkuperäisenä lehdoissa.
Kukinta: Kesä–heinäkuu.
Kuva: Pixabay
Katso! 6 erilaista akileijaa
Akileija - perinnekasvi puutarhasta toiseen
Päivitetty: 1.7.2021
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600 -luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä - ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja!
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on lehtoakileija (Aquilegia vulgaris), joka saa kunnian aloittaa artikkelisarjan!
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on lehtoakileija (Aquilegia vulgaris), joka saa kunnian aloittaa artikkelisarjan!
Kuva: PixabayLehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
Herkän kaunis ja siro lehtoakileija on kenties perinteisimpiä koristekasvejamme, sillä sitä löytyy miltei joka puutarhasta. Laji voi myös säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi lisäksi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäiseen lajistoomme. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia.
Useimmiten akileijat ovat sinikukkaisia, mutta jalostettujen lajikkeiden värikirjo kattaa myös valkoisen, vaalean- ja sinipunaisen eri sävyt lähes mustaan asti.
Lehtoakileija lyhyesti:
Heimo: Leinikkikasvit – RanunculaceaeKasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty.
Korkeus: 30–80 cm. Varsi harvaan karvainen.
Kukka: Kehä säteittäinen, sininen (joskus sini- tai vaaleanpunainen, valkoinen tai kirjava), 3–5,5 cm leveä. Terälehtiä 5, kannuksellisia, Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä, riippuvia.
Lehdet: Kierteisesti, päältä vihreitä ja kaljuja, alta sinivihertäviä ja karvaisia.
Hedelmä: Otakärkinen, 1,5–2,5 cm pitkä tuppilo, joita 5 yhdessä.
Kasvupaikka: Koristekasvi, usein villiytynyt pihoilla, tienvarsilla ja asutuksen läheisyydessä metsänreunoissa, purojen ja ojien varsilla. Mahdollisesti myös alkuperäisenä lehdoissa.
Kukinta: Kesä–heinäkuu.
Kuva: PixabayKiinnostavatko akileijat?
Puutarha.netin Kasvikortistosta löydät lisää tietoa ja kuvia herkän kauniista akileijoistaKatso! 6 erilaista akileijaa