Akileija – perinnekasvi puutarhasta toiseen
Kuva: Pixabay
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme pihojemme kestäviä kasveja. Yksi niistä on lehtoakileija (Aquilegia vulgaris). Artikkelin lopusta pääset tutustumaan muihin perinnekasveihin ja lukemaan kaikki sarjan osat.
Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)
Herkän kaunis ja siro lehtoakileija on kenties perinteisimpiä koristekasvejamme, sillä sitä löytyy miltei joka puutarhasta. Laji voi myös säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi lisäksi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäiseen lajistoomme. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia.
Useimmiten akileijat ovat sinikukkaisia, mutta jalostettujen lajikkeiden värikirjo kattaa myös valkoisen, vaalean- ja sinipunaisen eri sävyt lähes mustaan asti.
Ohje
Lehtoakileija lyhyesti:
Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty.
Korkeus: 30–80 cm. Varsi harvaan karvainen.
Kukka: Kehä säteittäinen, sininen (joskus sini- tai vaaleanpunainen, valkoinen tai kirjava), 3–5,5 cm leveä. Terälehtiä 5, kannuksellisia, Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä, riippuvia.
Lehdet: Kierteisesti, päältä vihreitä ja kaljuja, alta sinivihertäviä ja karvaisia.
Hedelmä: Otakärkinen, 1,5–2,5 cm pitkä tuppilo, joita 5 yhdessä.
Kasvupaikka: Koristekasvi, usein villiytynyt pihoilla, tienvarsilla ja asutuksen läheisyydessä metsänreunoissa, purojen ja ojien varsilla. Mahdollisesti myös alkuperäisenä lehdoissa.
Kukinta: Kesä–heinäkuu
Kiinnostavatko perinnekasvit?
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa.
Esimerkiksi eräät 1600-luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi.
Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja.
Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassakukat ovat:
- harjaneilikka (Dianthus barbatus)
- kaunopunahattu (Echinacea purpurea)
- ketoneilikka (Dianthus deltoides)
- maariankello (Campanula medium)
- ruiskaunokki (Centaurea cyanus)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sormustinkukka (Digitalis purpurea)
- iltahelokki (Oenothera biennis)
- keltasauramo (Anthemis tinctoria)
Tutustu lisää myös muihin kasveihin Puutarha.netin Kasvikortistossa tai keskustele kasveista muiden harrastajien kanssa Puutarha.netin keskustelupalstalla.
Aiheeseen liittyvää
Onnistuuko kynäkatajan siirtäminen? Asiantuntija vastaa
Mikä kuvassa oleva kukka on? Asiantuntija vastaa
Hometta puutarhassa?
Nuorenparin pihasuunnitelman luonnostelua
Mikä mato syö lumipalloheiden lehdet? Asiantuntija vastaa
Kissoille myrkylliset huonekasvit
Luetuimmat
Uusimmat