TAKAISIN

Keltasauramo - perinnekasvi puutarhasta toiseen

Julkaistu: 10.6.2019
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600 -luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä - ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja!

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on keltasauramo (Anthemis tinctoria).

Keltasauramo on muinaistulokas

Keltasauramo Kuva: H. Zell /Wikimedia commonsKeltasauramo Kuva: H. Zell /Wikimedia commons
Keltasauramon pähkylöitä on löydetty kaivausten yhteydessä jopa 1300-1500 -lukujen maakerrostumista Turun seudulta. Laji lienee kulkeutunut meille keski- ja eteläeurooppalaisten heinänsiementen joukossa ja yleistynyt kylvöheinän viljelyn laajentuessa 1800-luvun loppupuolella. Lajin taantuminen alkoi viljelyteknologian kehittyessä ja heinäpelloilta laji hävisi jo vuosikymmeniä sitten.

Keltasauramoa nimitetään usein ulkomuotonsa vuoksi keltaiseksi päivänkakkaraksi. Keltasuvikakkara (keltapäivänkakkara, Glebionis segetum) on kuitenkin aivan eri kasvi, Välimeren alueen laji, jota tavataan luonnossamme vain satunnaisesti.
Nykyisin tämä pirteän värikäs muinaistulokas on melko suosittu puutarhojen koristekasvi. Kasvilla on näyttävä kukka ja se on edustava myös puutarhassa. Se myös kukkii pitkään; melkein koko kesän! Yksittäiset kasviyksilöt eivät kuitenkaan ole kovin pitkäikäisiä, mutta kanta lisääntyy omatoimisesti siemenestä sopivilla paikoilla; vaikkapa pihan hoitamattomassa, ketomaisessa nurkassa?

Tiesitkö? Keltasauramo kasvaa rehevällä paikalla monihaaraiseksi. Karussa soraikossa ja kalliolla keltasauramo jää matalaksi. Kasvi sopeutuu siis kasvupaikkaansa.

Keltasauramoa saatavana myös Rakentaja.fi verkkokaupassa

Tiesitkö? Tieteellinen lajinimi tinctoria perustuu lajin värjäyskäyttöön: mykeröiden kirkkaankeltaista väriainetta on käytetty villa- ja silkkilangan värjäämiseen!

Keltasauramo lyhyesti:

Heimo: Mykerökukkaiset – Compositae,(aiemmin Asterikasvit – Asteraceae) Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho, luonnonperenna, leikkokukka.
Korkeus: 20–80 cm. Varsi haaraton—lyhythaarainen, etenkin latvasta lyhytkarvainen. Ryydintuoksuinen.
Kukka: Kukat 2,5–4,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia (harvoin vaaleankeltaisia), laitakukat kielimäisiä, kärjestä 3-hampaisia; kehräkukat torvimaisia, pieniä.
Lehdet: Kierteisesti, lähes ruodittomia. Lapa 2 kertaa pariliuskainen–lehdykkäinen, päältä kalju, alta lyhytkarvainen, harmahtava, pikkuliuskat–lehdykät hammasmaisia, otapäisiä.
Hedelmä: Litteä, kulmikas, heikosti harjuinen, ruskea pähkylä, jonka kärjessä kalvopalle.
Kasvupaikka: Pientareet, ahot, kedot, kalliot, tienvarret, ratapihat, satamat, sorakuopat, joutomaat. Myös koristekasvi.
Kukinta: Kesä–syyskuu.

Kiinnostavatko perinnekasvit?

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -sarjassa on esitelty jo Lehtoakileija, maariankello, harjaneilikka ja sormustinkukka, ruiskaunokki, ketoneilikka. Sarja jatkuu...

Keltasauramo Kuva: H. Zell /Wikimedia commonsKeltasauramo Kuva: H. Zell /Wikimedia commons