TAKAISIN

Silkkiunikko - perinnekasvi
puutarhasta toiseen

Julkaistu: 25.2.2018
Perinnekasvit siirtyvät puutarhasta toiseen ystävän antamina jakopaloina tai hetken mielijohteesta kerättyinä siemeninä. Monia on kasvatettu Suomessa jo vuosisatoja, joskus alun perin jo unohduttuihin tarkoituksiinsa. Esimerkiksi eräät 1600 -luvun lääkkeiden lähteinä arvostetut kasvit jatkavat elämäänsä perinnepihojen kukkapenkeissä - ja monet lajit ovat vakiintuneet vanhan asutuksen liepeillä kasvaviksi viljelyjäänteiksi. Vuosisatojen kuluessa puutarhoissamme on viljelty tuhansia eri kasvilajeja ja -lajikkeita. Sen ansiosta käytössämme on nyt laaja valikoima ilmastoon sopeutuneita kasveja!

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -artikkelisarjassa esittelemme näitä pihojemme kestäviä kasveja.
Yksi niistä on silkkiunikko (Papaver rhoeas)
Upean punaisena hehkuva, joskus harvoin valkea tai vaaleanpunainen silkkiunikko osuu varmasti ohikulkijan silmään pientareella kukkiessaan. Vaikka silkkiunikko onkin Suomen luonnossa melko harvinainen satunnaiskasvi, niin joskus sitä saattaa ilmestyä massoittain siemenpankista hiljattain käännetylle maa-alueelle.

Silkkiunikko on pystykasvuinen, yleensä yksivuotinen ruoho. Sen lehdet ovat tummanvihreät ja parijakoiset. Se kukkii heinä-syyskuussa suurin kukin, jotka ovat yksittäin pitkien ja hentojen kukkavarsien latvoissa.

Silkkiunikko nauttii auringosta ja melko niukkaravinteisesta kasvualustasta. Sen siemenet kannattaa kylvää suoraan kasvupaikalleen toukokuussa. Sopivalla paikalla silkkiunikko kylväytyy helposti myös itse.Luonnonvaraisena silkkiunikko kasvaa laajalla alueella Euroopan ja Aasian lauhkeissa osissa. Se tulee toimeen jo Etelä-Skandinaviassakin. Turun seudun kasviluettelossa silkkiunikko on mainittu oopiumunikon ohella jo vuonna 1683 (Elias Tillandz). Silkkiunikon viljelyn arvellaan kuitenkin yleistyneen Suomen puutarhoissa vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Kylvä silkkiunikkoa puutarhaasi!

Silkkiunikkoa saatavana Rakentaja.fi verkkokaupassa niin annospussissa kuin neliön riittoisena unikkoniittyseoksena - ja osana aurinkoisten paikkojen niittyseoksissakin (Unikkoniittyseos 30 2 ja Taikapussi 30 m2).
Tiesitkö? Silkkiunikko muistuttaa sukulaistaan ruisunikkoa (P. dubium), josta sen erottaa kenties parhaiten kotahedelmän muodon perusteella. Pieniä eroja on myös varren karvaisuudessa, teriön koossa ja värityksessä. Näiden kahden ohella Suomessa on pitkään viljelty myös hietaunikkoa (P. argemone). Ruis- ja hietaunikkoa kasvoi ennen rikkakasveina Etelä-Suomen pelloilla ja myös puutarhoissa - ja sopivat siis mainiosti perinnepihojen kesäkukiksi!

Silkkiunikko lyhyesti:

Heimo: Unikkokasvit – Papaveraceae
Kasvumuoto: 1-vuotinen ruoho.
Korkeus: 30–60 cm. Varsi lehdekäs, siirottavasti jäykkäkarvainen.
Kukka: Säteittäinen, 7–8 cm leveä. Terälehtiä 4, punaisia, tyvellä joskus tumma täplä. Verholehtiä 2, varisevat kukan auetessa. Heteitä paljon. Kukat yksittäin vanan päässä.
Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia. Lapa soikea–vastapuikea, parijakoinen; usein alimpien lehtien liuskat leveitä ja tylppiä. Ylimmissä lehdissä pitkä keskiliuska.
Hedelmä: Tynnyrimäinen, 7–19 mm pitkä, kalju kota. Päällä luottilevy, jossa 7–16 luottisädettä.
Kasvupaikka: Satamat, viljapellot, kaatopaikat, tienpientareet, joutomaat ja pihat. Myös koristekasvi.
Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Tiesitkö? Silkkiunikko on haitallisuusluokitukseltaan tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraskasvilaji; niin ihastuttava kuin onkin.

Kiinnostavatko perinnekasvit?

Perinnekasvi puutarhasta toiseen -sarjassa on esitelty jo Lehtoakileija, maariankello, harjaneilikka ja sormustinkukka, ruiskaunokki, ketoneilikka, keltasauramo, kaunopunahattu ja iltahelokki. Sarja päättyy tältä erää tähän, mutta kyllähän näitä toinen toistaan kauniimpia ja kestävämpiä perinnekasveja löytyisi vaikka kuinka!