TAKAISIN

Karhunvatukka

Julkaistu: 3.9.2015
Karhunvatukka Kuva: PirjoAKarhunvatukka Kuva: PirjoA
Karhunvatukka (Rubus fruticosus) on vatukoihin kuuluva kasvi, joka tuottaa mustia, marjan tapaisia hedelmystöjä (koostuvat monesta pienestä yhteen kasvaneesta luumarjasta). Karhunvatukoita on monia eri lajikkeita ja useita, toisiaan muistuttavia eri lajeja. Useimmat lajikkeet menestyvät vain eteläisessä Suomessa ja niitä kasvatetaan usein kasvihuoneissa. Nykyään on kehitetty myös kestäviä lajikkeita, jotka menestyvät meillä ulkonakin; mm. Siperialainen karhunvatukka sekä karhunvatukka `Sonja`. Siperialainen karhunvadelma (Rubus allegiensis) menestyy taimistojen mukaan jopa V-vyöhykkeellä.

Ps. Varsinkin Yhdysvalloissa on kehitetty erilaisia vatukkalajien risteymiä; esimerkiksi ulkomailla paljon viljelty boysenmarja on samaa alkuperää.
Karhunvatukkaa voidaan kasvattaa sekä aurinkoisella, että osittain varjoisella paikalla, mutta paikan tulee kuitenkin olla lämmin ja suojassa kovilta tuulilta. Marjojen kypsyminen vaatii aurinkoisen paikan, sillä varjoisammassa paikassa karhunvatukat jäävät helposti raaoiksi.

Karhunvadelma kasvaa lähes minkälaisessa maassa tahansa. Parhaiten se kuitenkin viihtyy multavassa, vettä läpäisevässä ja ravinteikkaassa maassa, joka on luontaisesti tuore. Se viihtyy myös paahteessa, kunhan kasvualusta ei ole liian kuiva. Istutuskuoppa 0,5 m syvä ja leveä - ja taimi istutetaan entiseen syvyyteensä. Lisälannoitusta ei anneta istutuksen yhteydessä. Taimien istutusväli on reilu metri.

Karhunvatukan kukat pölyttyvät omalla siitepölyllään, joten sitä voidaan istuttaa vaikkapa vain yksi taimi. Karhunvadelma kukkii näyttävästi valkein kukin toisen vuoden versoilla kesäkuussa ja marjat alkavat kypsyä lajikkeen mukaan elo-/syyskuussa. Marjat ovat mustia ja suuria, halkaisijaltaan jopa 2,5 cm. Marjat poimitaan vasta täysin kypsinä, jolloin niiden makeus ja aromikin on parhaimmillaan. Marja on umpinainen, eikä siitä siis irtoa kantaa kuten vadelmasta.

Karhunvatukat ovat erittäin arvostettuja, sillä niiden suuret ja makeat marjat sopivat useisiin käyttötarkoituksiin; esimerkiksi karhunvatukkahilloa pidetään erittäin maukkaana. Karhunvatukan lehdistä tehdään usein myös teetä, jota arvostetaan sen aromaattisuuden ansiosta. Karhunvatukan makea marja ei muistuta mitään tunnettua marjaa tai hedelmää. Sitä käytetään kuten tavallistakin vadelmaa mm. jälkiruokiin, pirtelöihin, smoothieihin ja kakkujen sekä leivonnaisten koristeluun. Siitä voi tosiaan valmistaa myös erinomaista hilloa ja mehua, likööriä ja viiniä. Harvinaisen värinsä ansiosta se on hyvin huomiota herättävä. Jäinen marja kestää kovankin käsittelyn. Sulatettuna se säilyttää muotonsa monia muita marjoja paremmin.

Karhunvatukka kasvaa siis korkeammaksi kuin tavallinen vadelma. Se on rentovartinen ja muistuttaa olemukseltaan köynnöstä. Siksi se tuetaankin usein esimerkiksi säleikköön sitomalla versot paaluihin ja lankoihin niin, että kasvavat uusiutumisversot tulevat erilleen marjovista varsista. Tämä menettely estää tautien leviämistä ja helpottaa hoitoa. Tukemiseen voidaan käyttää myös pensaskehikoita tai köynnössäleikköjä.

Varsinkin taimivaiheessa rikkakasvit kannattaa pitää kurissa esim. katteen avulla. Lannoitteita käytetään hyvin kohtuullisesti, sillä voimakas lannoitus saa helposti aikaan liian rehevää kasvua - ja tuleentuminen syksyllä voi kärsiä. Kukkineista versoista voi heinäkuun puolivälin kiihkeän kasvun aikaan leikata pois noin puolet. Tämä edistää marjojen kehittymistä. Kukkimattomat versot voi puolestaan poistaa kokonaan, jotta marjovat versot saavat riittävästi kasvutilaa ja valoa. Sadonkorjuun päätyttyä kaikki marjoja kantaneet varret leikataan pois maata myöten kuten muiltakin vadelmilta. Keväällä poistetaan paleltuneet ja heikot versot. Jänissuoja kannattaa pitää kasvin ympärillä koko vuoden.

P.s Karhunvatukka kasvaa Keski-Euroopassa villinä ja leviää siellä voimakkaasti. Meilläkin se tekee runsaasti juurivesoja, joten kasvutilan rajoittaminen voi olla tarpeen.Vattumadot eivät ole kiinnostuneita karhunvadelmasta.

Lue lisää karhunvatukasta Puutarha.netin keskustelupalstalta!
 

Karhunvatukka Kuva: PirjoAKarhunvatukka Kuva: PirjoA

Siperialainen karhunvatukka

Siperialainen karhunvadelma on makeamarjainen ja runsassatoinen - ja se marjoo viileinäkin kesinä. Karhunvadelma kukkii kesäkuussa ja marjat alkavat kypsyä elokuun lopulla. Lähes mustat marjat poimitaan vasta täysin kypsinä.

Korkeus: 1,5-3 m
Menestymisvyöhyke: I–IV

Karhunvatukka ’Sonja’

Kestävä ’Sonja’ karhunvatukka kukkii keskikesällä näyttävästi valkoisin kukin ja sen marjat kypsyvät aikaisin. Useimmat karhunvatut ehtivät kypsyä vain Etelä-Suomen lämpimillä kasvupaikoilla, mutta ’Sonjan’ marjat alkavat kypsyä jo elokuun alussa ja koko sato valmistuu ennen syyspakkasia! ’Sonja’ on kestävä ja itsepölytteinen lajike. Se on Savitaipaleelta peräisin oleva maatiaiskanta, mutta lienee tullut alun perin Venäjältä. Marjat ovat noin 2 cm kokoisia, kiiltävän mustia, mietoja ja makeita. Ne sopivat erinomaisesti hilloihin.

Korkeus: 1-2,5 m
Menestymisvyöhyke: I–III (IV)