TAKAISIN

Mansikka

Päivitetty: 7.8.2018
Mansikka on keskikesän herkku. Sadon kypsyminen on jo hyvässä vauhdissa. Mansikkaa nimitetään yleisessä kielenkäytössä marjaksi, vaikka se itse asiassa on turvonnut kukkapohjus. Varsinaisia hedelmiä ovat mansikan pinnalla olevat siemenen näköiset pähkylät.

Mansikka kuuluu laajaan ruusukasvien (Rosaceae) heimoon. Luonnonvaraisia mansikkalajeja on löydetty eri puolilta maailmaa 11 lajia, näillä on kuitenkin runsas joukko alalajeja ja muunnoksia. Suomessa luonnonvaraisena kasvavat ahomansikka (Fragaria vesca), ukkomansikka (Fragaria moschata) ja harvinainen karvamansikka (Fragaria viridis).
Ahomansikka on ollut merkittävä talousmarja vuosisadan vaihteessa. Sitä kerättiin ja säilöttiin omiksi tarpeiksi ja käytiin myymässä toreillakin. Hyviä kasvupaikkoja ahomansikalle oli syntynyt kaskeamisen seurauksena. Nykyään ahomansikkaa tapaa hakkuuaukeilla, tien ja ojanpientareilla. Satoa saadaan edelleen maisteltavaksi, mutta entisaikojen useiden litrojen satoja ei enää juurikaan löydä.
Ukkomansikkaa tavataan Etelä-Suomessa luonnonvaraisena. Usein se on kuitenkin viljelykarkulainen. Ukkomansikkaa on kasvatettu 1800-luvulla kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Ukkomansikka on yksineuvoinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri kukissa.

Karvamansikkaa esiintyy vain lounaisessa saaristossa. Puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) on syntynyt chilenmansikan (Fragaria chiloënsis) ja virginianmansikan (Fragaria virginiana) risteytyessä 1700-luvun alkupuolella.
Mansikka on ollut ahkeran jalostustyön kohteena ja maailmassa onkin viljelyssä tällä hetkellä yli 2 000 lajiketta. Suomeen puutarhamansikka on tullut tiettävästi 1800-luvulla. Viljeltynä puutarhakasvina se on ollut 1920-luvulta alkaen, ja viljely laajeni vasta 1960-luvulla puutarhan pikkupalstoilta nykyisenlaiseen laajempaan peltoviljelyyn. Aivan viime vuosina on alkanut mansikan ympärivuotinen viljely, ensimmäisten yrittäjien aloittaessa mansikan viljelyn lämmitettävissä kasvihuoneissa.
Suomessa viljelyssä on noin kolmekymmentä lajiketta. Näistä vain muutamalla on suurempaa merkitystä kaupallisessa viljelyssä. Muualla viljelyssä olevien lajikkeiden yleistymistä Suomessa on haitannut niiden sopeutumattomuus maamme olosuhteisiin, lyhyeen kasvukauteen, mutta pitkään kasvukauden aikaiseen päivään sekä kylmään talveen. Viljelyyn sopivia lajikkeita etsittäessä kiinnitetään edellisten lisäksi huomioita satoisuuteen, sadon aikaisuuteen, taudin kestävyyteen ja marjan kiinteyteen, jolla on merkitystä ammattimaisessa mansikanviljelyssä marjoja myyntipaikoille kuljetettaessa.
Suomessa on koettu tarpeelliseksi jalostaa maamme olosuhteisin soveltuvia lajikkeita. Jalostustyö aloitettiin 1960-luvulla ja 1980-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhatuotannon tutkimuslaitos laski myyntiin kaksi lajiketta ’Hikun’ ja ’Marin’, joista ensimmäinen on jäänyt viljelyyn, mutta jälkimmäinen ei lähinnä marjojensa epäsäännöllisen muodon vuoksi saanut sijaa ammattimaisessa viljelyssä. Tällä hetkellä meillä viljelyssä ja viljelykokeissa olevat lajikkeet ovat peräisin Pohjoismaista, Keski-Euroopasta ja Amerikan mantereelta.
Kotimainen jaloste on myös ahomansikan ja kuukausimansikan risteytys tarha-ahomansikka, joka on myynnissä ’Minja’-lajikkeena. Se on tarkoitettu erityisesti kotipuutarhureille. Kuukausimansikka (Fragaria vesca ’Semperflorens’) on kotipuutarhureiden suosiossa sen pitkään kestävän satokauden ansiosta. Kuukausimansikka sopii kasvatettavaksi myös amppeleissa ja parvekelaatikoissa. Meillä on myös viljelyssä ns. remontoivia eli jatkuvasatoisia puutarhamansikkalajikkeita esim. ’Ostara’, jonka taimia näkee joskus myytävän kuukausimansikkanakin.
Puutarhamansikkaa lisätään yleensä rönsytaimista, kuukausimansikkaa lisätään useimmiten siemenistä. Mansikasta tehtävät kasvonaamiot virkistävät ihoa ja silottelevat ryppyjä. Teho todennäköisesti perustuu mansikan runsaaseen vesipitoisuuteen. Se sisältää vettä 90 %. Mansikan lehdistä valmistettu tee auttaa vatsavaivoihin ja jokainen mansikoita runsaasti syönyt on varmasti huomannut mansikoiden vatsantoimintaa vilkastuttavan vaikutuksen.