Mansikka

Ahomansikkaon ollut merkittävä talousmarja vuosisadan vaihteessa. Sitä kerättiin ja säilöttiin omiksi tarpeiksi ja käytiin myymässä toreillakin. Hyviä kasvupaikkoja ahomansikalle oli syntynyt kaskeamisen seurauksena. Nykyään ahomansikkaa tapaa hakkuuaukeilla, tien ja ojanpientareilla. Satoa saadaan edelleen maisteltavaksi, mutta entisaikojen useiden litrojen satoja ei enää juurikaan löydä.

Ukkomansikkaa tavataan Etelä-Suomessa luonnonvaraisena. Usein se on kuitenkin viljelykarkulainen. Ukkomansikkaa on kasvatettu 1800-luvulla kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa. Ukkomansikka on yksineuvoinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri kukissa.

Karvamansikkaaesiintyy vain lounaisessa saaristossa. Monet kasvupaikat ovat olleet asuttuja ja laidunnettuja, mutta nämä perinnebiotoopit uhkaavat kasvaa umpeen. Myös risteytyminen ahomansikan kanssa yhkaa harvinaistuvaa karvamansikkaa.

Suomessa viljelyssä on noin kolmekymmentä lajiketta. Näistä vain muutamalla on suurempaa merkitystä kaupallisessa viljelyssä. Muualla viljelyssä olevien lajikkeiden yleistymistä Suomessa on haitannut niiden sopeutumattomuus maamme olosuhteisiin: lyhyeen kasvukauteen, kasvukauden aikaiseen pitkään päivään sekä kylmään talveen. Viljelyyn sopivia lajikkeita etsittäessä kiinnitetään edellisten lisäksi huomioita satoisuuteen, sadon aikaisuuteen, taudinkestävyyteen ja marjan kiinteyteen, jolla on merkitystä ammattimaisessa mansikanviljelyssä marjoja myyntipaikoille kuljetettaessa.

Suomessa on koettu tarpeelliseksi jalostaa maamme olosuhteisin soveltuvia lajikkeita. Jalostustyö aloitettiin 1960-luvulla ja 1980-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen puutarhatuotannon tutkimuslaitos laski myyntiin kaksi lajiketta ’Hikun’ ja ’Marin’, joista ensimmäinen on jäänyt viljelyyn, mutta jälkimmäinen ei lähinnä marjojensa epäsäännöllisen muodon vuoksi saanut sijaa ammattimaisessa viljelyssä. Meillä viljelyssä ja viljelykokeissa olevat lajikkeet ovat peräisin lähinnä Pohjoismaista, Keski-Euroopasta ja Amerikan mantereelta.

Kotimainen jaloste on myös ahomansikan ja kuukausimansikan risteytys tarha-ahomansikka, joka on myynnissä ’Minja’-lajikkeena. Se on tarkoitettu erityisesti kotipuutarhureille. Kuukausimansikka (Fragaria vesca ’Semperflorens’) on kotipuutarhureiden suosiossa sen pitkään kestävän satokauden ansiosta. Kuukausimansikka sopii kasvatettavaksi myös amppeleissa ja parvekelaatikoissa. Meillä on myös viljelyssä niin sanottuja remontoivia eli jatkuvasatoisia puutarhamansikkalajikkeita, esimerkiksi ’Ostara’, jonka taimia näkee joskus myytävän kuukausimansikkanakin.

Puutarhamansikkaa lisätään yleensä rönsytaimista, kuukausimansikkaa useimmiten siemenistä.

Mansikasta tehtävät kasvonaamiot virkistävät ihoa ja silottelevat ryppyjä. Teho todennäköisesti perustuu siihen, että mansikka sisältää runsaasti vettä, vesipitoisuus on 90 %. Mansikan lehdistä valmistettu tee auttaa vatsavaivoihin ja jokainen mansikoita runsaasti syönyt on varmasti huomannut mansikoiden vatsantoimintaa vilkastuttavan vaikutuksen.

Asiantuntija vastaa mansikkaongelmaan

Mansikkamaan syystoimet