TAKAISIN
Aitoviiniköynnös (VItis vinifera 'Mitschurinski') (Kuva: Shutterstock)
Viiniköynnöksen on päästävä juurtumaan suoraan pohjamaahan. Voimakaskasvuinen, syvälle kasvava juuristo tarvitsee kasvualustakseen paksun multakerroksen. Köynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat hyviä maanparannusaineita. Myös kasvualustan kunnollinen salaojitus etenkin savimaalla on tärkeää. Kasvin tyvelle tai pintamaahan ei saisi syksyllä ja talvella kerääntyä vettä.
(Kuva: Shutterstock)
(Kuva: Shutterstock)
Viiniköynnökset avomaalla
Päivitetty: 26.7.2022
Viiniköynnöksiä on viljelty Suomessa jo 200–300 vuoden ajan kasvihuoneissa, mutta tarhaojukkaviinin (Vitis Labruscana-ryhmä) pohjoisiin olosuhteisiin kehitettyjen lajikkeiden (mm. 'Beta' ja 'Zilga') kasvattaminen onnistuu myös avomaalla.
Aitoviiniköynnös (Vitis vinifera) on yksi maailman eniten kasvatetuista viljelykasveista. Suomessa sen kasvatus onnistuu lämmitettävissä kasvihuoneissa, ja sadot ovat yllättävän runsaita ja laadukkaita. Jotkut aitoviiniköynnöslajikkeetkin kestävät hyvin kylmää ja tekevät satoa myös lämmittämättömissä muovihuoneissa – jopa avomaalla.
Aitoviiniköynnös (VItis vinifera 'Mitschurinski') (Kuva: Shutterstock)Tarhaojukkaviini ja aitoviiniköynnös ovat isomarjaisia puuvartisia köynnöksiä, joiden koristeelliset lehdet saavat kauniin syysvärin. Viiniköynnös on näyttävä kasvaessaan vapaasti ja peittää nopeasti laajankin seinäpinnan. Kasvissa on 2–3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Kotipuutarhassa koristekäytössä olevaa viiniköynnöstä ei tarvitse välttämättä lainkaan leikata. Jos satoa kuitenkin halutaan, köynnöksen leikkaaminen on suositeltavaa. Vapaasti kasvavaan viiniköynnökseen tulee kyllä runsaasti versoja sekä rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä, ja tertut jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi.
Katso viiniköynnökset Kasvikortistossa
Kasvupaikka ja -alusta
Avomaalla viiniköynnös istutetaan mahdollisimman lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Tuulelta suojainen talon eteläseinusta on luonnollisesti hyvä kasvupaikka. Kasvualustassa saa olla kiviä, sillä ne keräävät tehokkaasti lämpöä. Esimerkiksi talon kivijalka tai puutarhassa oleva kivimuuri antaa tarvittavaa suojaa.Viiniköynnöksen on päästävä juurtumaan suoraan pohjamaahan. Voimakaskasvuinen, syvälle kasvava juuristo tarvitsee kasvualustakseen paksun multakerroksen. Köynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat hyviä maanparannusaineita. Myös kasvualustan kunnollinen salaojitus etenkin savimaalla on tärkeää. Kasvin tyvelle tai pintamaahan ei saisi syksyllä ja talvella kerääntyä vettä.
Istutus
Paras viiniköynnöksen istutusaika on keväällä tai alkukesällä, mutta astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuttaminen on kuitenkin tehtävä syksyllä ajoissa, jotta taimet ehtivät juurtua talven tuloon mennessä. Taimet istutetaan kuohkeaan, hyvin vettä läpäisevään maahan, joka sisältää kohtalaisesti humusta. Taimien välille on jätettävä vähintään metri, sillä viiniköynnös kasvaa vanhemmiten hyvinkin isoksi ja vaatii tilaa ympärilleen.
Viiniköynnöstaimien on oltava istutushetkellä riittävän suuria, käytännössä vähintään lyijykynän paksuisia. Liian pienet taimet eivät jaksa menestyä. Juuret levitetään istutuskuopan pohjalle. Kalkin lisäys maahan kannattaa tehdä ennen istutusta, ja istutuskuoppaan on hyvä sekoittaa 20–30 grammaa yleislannoitetta.
Hoito
Viiniköynnöksen versokasvu on voimakasta ja köynnös tarvitsee runsasta kastelua ja lannoitusta. Etenkin nuorten taimien kastelemiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota, jotta taimet kehittyisivät hyvin. Vanhemmiten viini pärjää vähemmälläkin kastelulla.
Keväällä viiniköynnöstä lannoitetaan puutarhan yleislannoitteilla. Pintamaahan voidaan lisätä myös kompostimultaa tai ruohosilppua, jotta kasvualusta pysyisi humuspitoisena. Jos kasvu on vaaleaa, köynnökselle voi alkukesällä antaa lisälannoitetta. Ruukussa kasvavaa viiniköynnöstä kannattaa lannoittaa kastelulannoitteella pari kertaa viikossa kasvukauden alkupuolella. Rypäleiden alkaessa kypsyä, lannoitus lopetetaan ja kastelua vähennetään, jotta kasvi asettuu talvilepoon. Syksyllä kasvusto puhdistetaan lehdistä ja leikkausjätteistä harmaahomeen välttämiseksi.
>> Leikkaaminen
>> Leikkaaminen
(Kuva: Shutterstock)
Talvisuojaus
Nuoret köynnökset lasketaan talveksi maahan ja peitetään pakkaspeitteellä tai kevyellä pakkaslumella. Vanhemmat versot, jotka eivät taivu enää yhtä helposti, voidaan suojata suoraan seinäpinnalle pakkaspeitteen tai havunoksien kanssa. Versot kestävät koviakin pakkasia, kunhan ne ovat tuleentuneet syksyllä hyvin. Juuriston suojaksi levitetään kunnon kerros kuivaa lehtikariketta tai turvetta. Maalis–huhtikuussa kausihuoneeseen voi lapioida lunta. Sulaessaan lumi estää kausihuoneen liiallista lämpenemistä sekä tasaa yön ja päivän lämpöeroa.
Talvisuojat poistetaan vasta, kun kireät yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut. Kovina pakkastalvina versot saattavat osittain paleltua. Juuristo säilyy kuitenkin maassa elinvoimaisena ja siitä kasvavat uudet terveet versot seuraavan kesän aikana.
(Kuva: Shutterstock)
