Viiniköynnöksiä on viljelty Suomessa jo 200–300 vuoden ajan kasvihuoneissa, mutta tarhaojukkaviinin (Vitis Labruscana-ryhmä) pohjoisiin olosuhteisiin kehitettyjen lajikkeiden (mm. 'Beta' ja 'Zilga') kasvattaminen onnistuu myös avomaalla.
Aitoviiniköynnös (Vitis vinifera) on yksi maailman eniten kasvatetuista viljelykasveista. Suomessa sen kasvatus onnistuu lämmitettävissä kasvihuoneissa, ja sadot ovat yllättävän runsaita ja laadukkaita. Jotkut aitoviiniköynnöslajikkeetkin kestävät hyvin kylmää ja tekevät satoa myös lämmittämättömissä muovihuoneissa – jopa avomaalla.
Tarhaojukkaviini ja aitoviiniköynnös ovat isomarjaisia puuvartisia köynnöksiä, joiden koristeelliset lehdet saavat kauniin syysvärin. Viiniköynnös on näyttävä kasvaessaan vapaasti ja peittää nopeasti laajankin seinäpinnan. Kasvissa on 2–3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Kotipuutarhassa koristekäytössä olevaa viiniköynnöstä ei tarvitse välttämättä lainkaan leikata. Jos satoa kuitenkin halutaan, köynnöksen leikkaaminen on suositeltavaa. Vapaasti kasvavaan viiniköynnökseen tulee kyllä runsaasti versoja sekä rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä, ja tertut jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi.
Katso viiniköynnökset Kasvikortistossa
Paras viiniköynnöksen istutusaika on keväällä tai alkukesällä, mutta astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuttaminen on kuitenkin tehtävä syksyllä ajoissa, jotta taimet ehtivät juurtua talven tuloon mennessä. Taimet istutetaan kuohkeaan, hyvin vettä läpäisevään maahan, joka sisältää kohtalaisesti humusta. Taimien välille on jätettävä vähintään metri, sillä viiniköynnös kasvaa vanhemmiten hyvinkin isoksi ja vaatii tilaa ympärilleen.
Viiniköynnöstaimien on oltava istutushetkellä riittävän suuria, käytännössä vähintään lyijykynän paksuisia. Liian pienet taimet eivät jaksa menestyä. Juuret levitetään istutuskuopan pohjalle. Kalkin lisäys maahan kannattaa tehdä ennen istutusta, ja istutuskuoppaan on hyvä sekoittaa 20–30 grammaa yleislannoitetta.
Nuoret köynnökset lasketaan talveksi maahan ja peitetään pakkaspeitteellä tai kevyellä pakkaslumella. Vanhemmat versot, jotka eivät taivu enää yhtä helposti, voidaan suojata suoraan seinäpinnalle pakkaspeitteen tai havunoksien kanssa. Versot kestävät koviakin pakkasia, kunhan ne ovat tuleentuneet syksyllä hyvin. Juuriston suojaksi levitetään kunnon kerros kuivaa lehtikariketta tai turvetta. Maalis–huhtikuussa kausihuoneeseen voi lapioida lunta. Sulaessaan lumi estää kausihuoneen liiallista lämpenemistä sekä tasaa yön ja päivän lämpöeroa.
Talvisuojat poistetaan vasta, kun kireät yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut. Kovina pakkastalvina versot saattavat osittain paleltua. Juuristo säilyy kuitenkin maassa elinvoimaisena ja siitä kasvavat uudet terveet versot seuraavan kesän aikana.