Keväällä kukkivat sipulikasvit istutetaan maahan syksyllä
(Kuva: Adobe Stock)
Keväällä kukkivat sipulikasvit istutetaan maahan syksyllä, jotta ne saavat talven aikana tarvitsemansa kylmäkäsittelyn. Lajeja löytyy jokaiseen makuun ja useimmiten sipulin istuttajaa vaivaa pikemminkin valinnan vaikeus.
Joillekin lajeille, kuten narsisseille ja liljoille, aikainen istutus on eduksi. Istutusaikaa voi kuitenkin helposti pidentää kattamalla istutusalue esimerkiksi syksyn lehdillä. Paksumpaa lehtikatetta voi sitten keväällä nykäistä sivuun, jotta sipulit pääsevät ponnistamaan maan pinnalle. Kuivina syksyinä sipuli-istutuksia kastellaan, jotta juurtuminen pääsee hyvään vauhtiin. Jos sipulien istutukset menevät kuitenkin kovin myöhään, niin maan voi pitää sulana jonkin aikaa lämpimällä vedellä. Nopeasti juurtuvia tulppaaneja ja pikkusipuleita voi istuttaa vielä myöhäänkin syksyllä.
Sipulikasvien maavaatimuksissa on suuria lajikohtaisia eroja, mutta kaikille yhteistä on se, että maan tulee olla vettäläpäisevää. Sopiva kasvualusta useimmille sipuleille on kalkittu ja multava sekä hiekkapitoinen. Jotkut lajit, kuten lumikello ja kirjopikarililja, menestyvät kuitenkin myös savimaassa.
Tiesitkö? Monet sipulikasvit ovat hyviä leikkokukkia.
Lajeja yhdistellen pitkä kukinta
Erilaisia sipuli- ja mukulakasveja yhdistelemällä keväisestä kukkaloistosta saa nauttia maaliskuusta alkaen jopa kesäkuulle saakka. Maaliskuussa avautuvat lumikellot ja talventähdet, huhtikuussa krookukset, kevätkellot, sinililjat sekä jää- ja kevätkurjenmiekat. Huhti-toukokuussa avautuvat puolestaan erilaiset narsissit ja matalat sekä aikaiset tulppaanit. Samoihin aikoihin kukkivat myös vuokot, laukat, hyasintit, koiranhampaat, keisarinpikarililjat ja keskiaikaiset tulppaanit. Vielä kesäkuussa voimme ihailla korkeita, myöhäisiä tulppaanilajikkeita.
Pikkusipuleita pensaiden ja puiden alle, reunuksiin, nurmikolle...
Pikkusipuleiden istutusaika jatkuu vielä, ja niiden istutuspaikkojen suhteen voi käyttää mielikuvitusta. Jotkut pikkusipulit, kuten idänsinililja, helmililja, talventähti ja lumikello, pärjäävät nurmikollakin. Sipulit voi istuttaa hankaliinkin paikkoihin, kuten sammaloituneelle nurmikolle. Sammaleiset paikat ovat useimmiten varjoisia; niissä pikkusipulit viihtyvät, koska niiden ei tarvitse kilpailla elintilasta nurmikon kanssa. Jos pikkusipuleiden halutaan leviävän siementämällä, nurmikkoa ei kannata leikata ennen siementen kypsymistä.
Kello, miekka vai pikari?
Kevätauringon sulattamissa pälvipaikoissa maan pinnalle pinnistävät ensimmäisten sipulikasvien joukossa kukkimaan hennot, nuokkuvakukkaiset, noin 10 cm korkeat lumikellot(Galanthus nivalis). Lumikellon kukinnan onnistumisen edellytys on, että se istutetaan puolivarjoisalle kostealle paikalle, josta lumi sulaa varhain. Kasvustoa ei yleensä jaeta, vaan lumikellon annetaan levitä rauhassa kauniiksi mättäiksi.
Kevätkurjenmiekka(Iris pumila) on myös ensimmäisiä keväällä kukkivia sipulikasveja. Se on suloinen, noin 15 cm korkea kurjenmiekan kääpiömuoto, jonka kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen sinisestä violettiin ja roosaan täplitettynä keltaisella tai valkoisella nielulla. Kevätkurjenmiekan sipulit kannattaa istuttaa aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle, jossa on riittävästi kosteutta keväällä, mutta joka kuivahtaa kesäksi. Näyttävimmillään kevätkurjenmiekka on runsaana kasvustona.
Kalvaspikarililja(Fritillaria pallidiflora) on viehättävä pensaiden ja puiden alla, kukkaryhmissä sekä kivikoissa. Sipulit istutetaan noin 30 cm välein noin 10 cm syvyyteen tuoreeseen, mutta vettä läpäisevään, kalkittuun ja runsasmultaiseen maahan. Suuret, leveän kellomaiset kukat avautuvat toukokuussa. Nuokkuva kukinto on vaaleankeltainen, lähes limenvärinen. Kasvukorkeus on 20-40 cm. Kalvaspikarililjaa lisätään helpoiten sivusipuleista loppukesällä. Laji myös kylväytyy viihtyessään.
Laukka viihtyy pitkään samassa paikassa
Laukat ovat erittäin helppohoitoisia, sillä ne kukkivat uskollisesti joka vuosi ilman uudelleen istuttamista. Laukat tulee istuttaa aurinkoiselle paikalle, vaikkapa perennojen joukkoon ryhmiteltyinä. Kasvupaikan valinnassa on huomioitava, että laukat tarvitsevat kesällä kuivan lepokauden. Laukkojen sipulit karkottavat hajullaan tehokkaasti myyriä. Kukat sopivat mainiosti myös kuivattaviksi.
Laukat kukkivat puutarhaan syksyllä istutettavista sipulikasveista viimeisimpinä, kesä-heinäkuussa.
Korkeat laukat, kuten jätti- ja tähtilaukka, ovat erittäin näyttäviä isoine, pallomaisine kukintoineen. Jättilaukalla ne kohoavat jopa yli metrin korkeuteen. Jättilaukan violetinpunainen kukinto on erittäin tiivis, kun taas matalamman tähtilaukan hennon violetti kukinto on ilmavampi.
Ukkolaukka(Allium hollandicum) kukoistaa lämpimän aurinkoisella paikalla. Sipulit istutetaan noin 20 cm syvyyteen 30-40 cm välein vettä läpäisevään ja multavaan maahan. Varret kohoavat 80–100 cm korkeuteen ja kesäkuussa niiden päihin puhkeavat lilat pallomaiset kukinnot. Ukkolaukan kukkavana kestää hyvin suuret kukkapallot.
Tulppaanien istutuksen kanssa ei tarvitse panikoida
löytyy mahtava valikoima kaiken kokoisia, värisiä ja muotoisia lajeja ja lajikkeita. Tulppaaneista kestävimpiä ovat villitulppaanit ja muut pikkutulppaanit, jotka kukkivat väsymättä vuodesta toiseen.
Mitä jalostetumpi ja erikoisempi lajike on, sitä lyhytikäisemmäksi se yleensä jää. Yhden kesän kukinta ei ole harvinaista jalostetuimmilla lajikkeilla. Tulppaaneita voi kuitenkin lisätä tytärsipuleista ja näin jatkaa emosipulin elinkaarta. Toisaalta osa lajikkeista on niin näyttäviä, että yhden kesän kukinta on todellakin vaivan arvoinen. Seuraavana vuonna voi taas halutessaan kokeilla muita lajikkeita.
Tulppaaneita voi istuttaa hyvin myöhään syksyyn. Niiden istutuksen kanssa ei siis tarvitse hätiköidä.
Ohje
Tiesitkö? Myyrät voivat joskus kuljettaa tulppaaninsipulin toiseen paikkaan; älä siis hämmästy jos kadonnut tulppaanisi kukkiikin toisaalla puutarhassa!
Minne sopivat parhaiten?
Kukkapenkkiin sopivat parhaiten korkeat tulppaanit, laukat, marskinliljat, keisarin- ja persianpikarililjat, korkeammat narsissit, isotähtihyasintit ja krookukset.
Kukkakedolla ja nurmikolla viihtyvät lehto- ja keltalaukat, lumikellot, sinililjat ja kirjopikarililjat. Muistathan kuitenkin, että nurmikko ajetaan ja niitty niitetään vasta sipulikasvien lehtien kuihduttua.
Kivikossa (kivikkoryhmissä, kallioiden päällä ja rinnepenkeissä) taas pärjäävät matalat tulppaanit (kivikko-, tähti-, buharan-, kääpiö-, metsä- ja matalat terttutulppaanit), kevät- ja jääkurjenmiekat, sini- ja helmililjat, posliinihyasintit, kirjopikarililjat, balkaninvuokot, lumi- ja kevätkellot, keltakoiranhampaat, kevättähdet, lehtilaukat ja sarjatähdikit.
Pari sanaa istutuksesta...
Hyvä sipuli on pullea ja kiinteä. Se istutetaan suippo pää ylöspäin. Sopiva istutussyvyys on 3 kertaa sipulin tai mukulan korkeus. Mukuloista on usein vaikea erottaa ylä- ja alapuolta, mutta se kuitenkin hakeutuu ennen pitkään oikein päin (kukinta voi hieman myöhästyä).
Vinkki: Mukuloita voi liottaa haaleassa vedessä yön yli.